Mihin tarvitsen miestä???

Vierailija

Mä en enää näe yhtään hyvää syytä pitää miestä mun elämässä mukana roikkumassa. Oon ollut vakavissa ja vähän vähemmän vakavissa seurustelusuhteissa 14-vuotiaasta saakka. Nyt olen 31-vuotias ja ollut avoliitossa viimeiset 8 vuotta saman miehen kanssa. Meillä on kolme lasta. MUTTA kertooka mulle mitä teen tällä miehellä (tai millään muullakaan miehellä), joka tuntuu tuovan pelkästään negatiivisia asioita mun elämään (lapsia lukuunottamatta)?



Lapsille mies ei ole pahin mahdollinen isämalli, muttei kuitenkaan sellainenkaan jollaisen olisin halunnut lapsille antaa. Ottaa heitä välillä tukasta kiinni ja hermostuu suhteettoman paljon turhanpäiväisistä jutuista. Itse en hyväksy fyysistä kuritusta missään tapauksessa.

Mutta mun viestin tarkoitus ei ollut alkaa puhumaan pelkästään mun nykyisestä miehestä vaan miehistä noin YLEENSÄ.



Musta tuntuu tai oikeastaan TIEDÄN sen, että oon ottanut miehen/miehiä mun elämään mukaan vain sen takia, koska yhteiskunta tavallaan olettaa "normaalin" naisen niin tekevän. Mulla oli todella onnellinen lapsuus ja vanhemmat on olleet naimisissa n.35 vuotta ja varmasti ovat lopun elämänsä. Tästä oon saanut sen kuvan, että niin sen pitää mennäkin. Seurustellaan, mennään naimisiin ja tehdään lapsia.



Eri asia on olla oikeasti sellaisen miehen kanssa, joka vilpittömästi auttaa ja tukee vaimoaan ja joka tuo selkeästi enemmän positiivisia asioita toisen elämään kuin negatiivisia. En ole IKINÄ törmännyt sellaiseen mieheen. Onko sellaisia olemassakaan?



Oon töissä työpaikassa, jossa ei ole muita naisia kuin minä. Siis voi herranjumala, mulla on palanut hihat näihin miehiin täällä! Jo aikanaan työhaastattelussa mulle tehtiin selväksi, että mun tehtäviin kuuluu muiden hommieni lisäksi noutaa maidot lähikaupasta ja huolehtia yleisestä siisteydestä! Hakijoita tähän paikkaan oli toistasataa enkä tietenkään alkanut sanomaan vastaan haastattelutilanteessa, mutta kyllä sisällä kihisi. Mistä se johtuu, että joka hiton työpaikassa se on nainen joka joutuu hinkkaamaan niitä paskarantuja vessanpönttöjen reunoilta? Koska myös tämä homma sisältyy siihen "yleisestä siisteydestä" huolehtimiseen. YKSIKÄÄN mies täällä ei suostuisi siihen hommaan. suostuisi siihen hommaan. Lisäksi tympii se, että olen ainoa jolla ei ole täällä mitään yksityisyyttä eikä minkäänlaisia vapauksia, joita muilla työntekijöillä on. Muut istuvat valehtelematta välillä toista tuntia juoruamassa kahvihuoneessa, kun taas minun siellä olemista pomo kyttää lähes minuuttikellon kanssa. Kerran huomautti, kun istuin siellä muun porukan kanssa 30min. Hänen mielestään jonkun on pysyttävä työpisteellään päivystämässä, jos tulee asiakkaita. No yllättäin se olen minä joka (tälläkin hetkellä toisten ollessa jauhamassa p... kahvihuoneessa) nökötän ulkopuolisena tässä omalla työpisteelläni. Siis ei siinä mitään, tottakai pidetään kiinni 10 min kahvitunneista ja puolen tunnin ruokkiksista, mutta miksi se ei koske näitä miehiä täällä??!! Ja älkääkä luulko ettenkö olisi siitä sanonut pomollekin, mutta hän vain vastasi että JONKUN on päivystettävä ja hänen mielestään muiden hommat ovat sellaisia jotka muka vaativat jutustelua sos.tiloissa! Siis käytännössä jauhavat skeidaa tuolla keskenään. Kuulen niiden jutut tänne saakka.



Siis mulla on niin mennyt hermot jaksaa näitä itsekkäitä k..päitä mun elämässä! Miksi meidän naisten (ei kaikkien, mutta suuren osan) on joka paikassa oltava alempiarvoisia, pienemmällä palkalla ja vähimmällä kunnioituksella. Aina pitää olla todistelemassa omaa osaamistaan eikä siltikään saa mitään arvostusta eikä kunnioitusta. Jos siihen ei suostu, niin pelotellaan YT-neuvotteluilla.



Ja KYLLÄ: Olen katkera!=D Totta helvetissä olen! Oon nyt yli 30 vuotta kattellut näitä omaan napaan tuijottajia ja nyt on pinna niin kireällä, että tekis mieli alkaa lesboksi ihan vaan piruuttani.

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Viimeksi pari päivää sitten, kun katselin sohvalla löhöävää miestäni. Siistimättömät hiukset, parin viikon sänki, likaiset työvaatteet (joita ei tarvi pessä joka viikko), nuuska huulessa juuri tupakalta tulleena televisiota vahdaten. Väsyneenä ja pahantuulisena, kun ei työpäivän jälkeen ole tarpeeksi hiljaista ja ruokakaan ei ollut just pöydässä, kun arvon herra kotiutui.



Rahallisesti tulisin hyvin toimeen ilmankin, kodin ja auton osaan ja joudun huolehtimaan itse muutoinkin. Miehestä ei ole nykyään puhekumppaniksi, läheisyydestä puhumattakaan. Paitsi "pakollinen" seksi kerran viikossa, jos ei juuri ole joku hyvä ohjelma televisiossa. Noh, tuonkin tarpeen voi hoitaa itsekin. ;)



Mutta kun on lapsia aikanaan tehty, niin mihinpä sitä viitsisi lähteäkään. Lapsilla tulisi kuitenkin ikävä isäänsä.

Vierailija

Mutta miesvihani on jumalatonta etenkin kun katson näitä "tarvitsen miestä remonttihommiin"-naisia! Eivätkö he voi jumalauta itse koota huonekalujansa tai puhdistaa viemäreitään- netistä löytyy ohjeet ihan mille tahansa!! Miltä näistä naisista tuntuisi jos heidän miehensä sanoisi yhdeksi syyksi olla naimisissa sillä "tarvitsen naisen laittamaan minulle ruokaa"?



OLen monesti av:lla huudellut feminismin ja aivojen perään, mutta harvapa siihen "kutsuun" vastaa ;). Aina vaan näitä miehensä palvelijoita ("meillä ei syödä kasvisruokaa sillä MIES nauraa jo ajatukselle" ym.)..! Moni nainen on fiksumpi kuin joukko miehiä, miksi kiellämme sitä? Mitä hyötyä on miehestä, joka ei kykene edes alkeellisen elämänhallintaan??



Ps. Olisinpa lesbo!!

Vierailija

En syytä puolisoa mistään niinkuin joku tuossa kirjoitti. Mulla on asiat tosi hyvin ollut oikeastaan aina. Vakituinen työ, ihanat lapset, kaunis koti, oma auto, ystäviä jne. Kaiken tän pystyisin säilyttämään ilman miestäkin. Kaiken lisäksi oon aina ollut todella oma-aloitteinen ja jos on jotain ongelmia tullut, selvitän ne itse, en paljon pyytele miehiltä apua mihinkään.

En koe, että mun elämässä olisi mitään vikaa. Ainoastaan nyt mietin, että miksi mulla on oltava elämässäni mies. Siis puoliso, jonka kasvatusmetodien kanssa en ole samoilla linjoilla ja joka opettaa sellaisia tapoja mun lapsille joiden en toivoisi lapsille siirtyvän.

Ennen kaveerasin paljonkin miesten kanssa, oikeastaan enemmän kuin naisten. Nykyään näen paremmin heidän lävitseen kuin joskus nuorempana. Miehet on oikeasti ihan tajuttoman itsekkäitä! Ja se ärsyttää mua suunnattomasti, kun suurin osa naisista hyväksyy tän täysin ja vaan kipittää perässä ja on aina siinä asemassa joka PALVELEE miehen tarpeita. Tekee niinkuin miehet käskee.

Olis hauska kokeilla mikä olis miesten suhtautuminen, jos naiset alkaiskin käyttäytymään niinkuin miehet.=) Menisin suoraan töistä tullessani vaan sohvalle lojumaan ja piereskelemään enkä liikahtais siitä vasta kuin illalla mennessäni omaan sänkyyn nukkumaan ja kuorsaamaan. Seuraavana aamuna menisin töihin meikkaamatta ja tälläämättä ja istuisin ekan tunnin kahvikuppi kädessä nauraa röhöttämässä.

Olis siinä miehillä kestämistä, jos tuota jatkais kovin kauan. Kuitenkin tollasia on noin 90% miehistä!

Vierailija

Olisin valmis menemään vaikka lastentekolakkoon, jos sillä saataisiin tasa-arvo maahan. MUTTA nykyäaikana on vielä näitä naisia, joiden mielestä naisen kuuluu "huolehtia" myös miehestä. Me naisethan tämän annamme tapahtua :( Sen lisäksi että inhoan sen kaltaisia miehiä, inhoan myös sen kaltaisia naisia, jotka suvaitsevat ja jopa tukevat tällaista toimintaa.



Miehelle annetaan anteeksi melkein mitä tahansa. Kun mies ajaa kolarin, syy on tiessä, autossa, promilleissa tai missä tahansa, muttei koskaan miehessä. Kun nainen ajaa kolarin, on AKKA RATISSA. Sama juttu pettämisessä: kolmas osapuoli vietteli viattoman miehen, vaimo ajoi käytöksellään vieraisiin, tilaisuus teki varkaan jne. Nainen on vain yksinkertaisesti huora ja kaupan päälle huono äiti, jos lapsia sattuu olemaan.



Useimmiten toisista naisista jauhaa paskaa toiset naiset.

Vierailija

Mieheni pesee joskus vessaa kun haju käy tarpeeksi pahaksi, siivoilee keittiötiloja yms. Ja tässä työpaikassa on myös naisia, ei ne siivoa ja tee "akkojen hommia" sen anempää kuin miehetkään.



Kotona meillä mies huolehtii pyykit, tiskaa ja nousee yöllä lasten itkuihin. Eli ei ne kaikki suomalaiset miehet todellakaan ole mitään hikisiä äijiä. Eipä tuo makoile sohvalla sen enempää kuin minäkään eikä oleta että naisen kuuluu hoitaa tietyt hommat. Eikä kuitenkaan ole mikään säälittävä tossukka. Varmasti näitä on pajon muitakin.



Toivottavasti kasvatat omista mahdoll. pojistasi kunnon miehiä, aikalailla vika on äideissä jotka paapoo niitä poikiaan ja päästää ne huomaamattaan paljon vähemmällä kuin tytöt. Meidänkin kotona lapsuudessa tytöt tyhjensi tiskikonetta ja pojat sai ihan itsestään selvästi jättää likasukkansa lojumaan, ei poikalapsilta vaadita niin paljon kun tytöiltä.

Vierailija

tekee sen ruuan samalla lapsille, kuin itselleen.



Monesti, kun kiirehdin vauvaa imettämään, mies tekee ja tuo mullekkin sen leivän. Ei tarvi aina pyytää edes erikseen.



Mun mies on johtotehtävissä työssään. Tekee kuitenkin kotitöitä, laittaa ruuat, imuroi, tiskikoneen täyttöä etc...



Haluaa mun ja perheen parasta. Toki hänellä on omia harrastuksiakin, mutta ns. "perheen ehdoilla".



Mieheni on tasa-arvoisesta perheestä. Jossa isä on aina kunnioittanut vaimoaan. Uskon kyllä, että sillä on oma merkityksenä.



Mun mieheni on tuonut elämääni positiivisuutta. Etenkin viime vuosina, kun elämäni on koetellut.



Tuohon työpaikka asiaan kommentoisin, että naisten on kyllä pikkuhiljaa noustava kapinaan! Monessakin mielessä!!

Vierailija

Jokainen ihminen on vastuussa omasta elämästään, ei siitä voi syyttää puolisoaan, jos kaikki ei mennytkään kuin halusi...ja katkeruushan kertoo ettei kaikki ole mennyt niin. Ravistelkaa arkeanne, tehkää muutoksia, ottakaa irtiottoja ja laitelkaa palasia järjestykseen. Usein huomaa liian myöhään , että se paras elämä olikin juuri sitä "katkeraa" arkea. Ja miehiä tarvitaan, miehet ovat ihania, jokaisessa miehessä on jotain ihanaa, ne omat pettymykset vaan peilautuu toisetsa, kun alkaa tuo katkeruus nousta. Lenkille ja tuulettamaan ajatuksia, pöllyttäkää oikein kunnolla ja miettikää tarkasti. Ja erotahhan aina voi ;) ei ketään pakoteta elämään väkisin kenenkään kanssa, edes lasten takia ja varsinkaan lasten takia !

Vierailija

En jaksa uskoa, että työpaikka paljon vaihtamalla paranisi. Samaan ilmiöön olen törmännyt JOKAISESSA entisessäkin paikassa. Siis siihen, että se vessojen ym. pesijä on aina nainen. En aina välttämättä minä, mutta sit joku toinen nainen.

Tässä työpaikassa on paljon muita hyviä puolia: palkka, vakituinen työ jne. Eikä se ole mun viestin pointti vaan se pointti on se, että joka paikassa nainen on se joka joutuu nöyrtymään ja todistelemaan olemassa oloaan ja taitojaan.

Muutenkin kun ajattelette sitä asiaa, niin eikö se menekin niin, että nainen ajattelee aina ennen muita ja sitten vasta itseään, mutta miehen kohdalla se on päinvastoin?

Vierailija

Suhteen alussa epäilin häntä jopa usein homoksi, kun poikkesi niin paljon muista tuntemistani miehistä. Sänkypuuhat osoittivat muuta. Nyt olemme naimisissa ja meille on toinen lapsi tulossa :)



Eli kyllä on muunkinlaisia miehiä :) Minun mies jopa jaksaa joskus kuunnella, kun paasaan jotain feminististä, ja jopa haukkuu silloin tällöin kanssani työpaikan sovinistimiehiä. Voi kuulostaa oudolta, mutta näin meillä :)

Vierailija

Lainaus:

Lukeeko ap, sun työsopimuksessa, että toimenkuvaan kuuluu vessanpesu? Jos ei lue, lopeta sen peseminen. Jos esimies käskee sen jälkeen sinua siivoushommiin, pyydä häneltä perustelu siitä, miksi se on sinun työsi ja ehdota sopimuksen muuttamista niin että se näkyy siinä (+ likaisen työn lisää).



Niin kauan kuin naiset tekevät hommia meisten puolesta ja tyytyvät motkottamaan takanpäin, mikään ei muutu. Toki vastaan sanomisesta voi saada ikävän ämmän maineen, mutta onko se nyt niin paha? Sitä paitsi yllättävän usein miehet ymmärtävät yskän kun heille vaan suoraan sanoo. Miehille teko = ajatus, eli se että siivoat vessan joka viikko tarkoittaa, että sinusta on ihan ok siivota se. Kun sanot, ettet enää halua tehdä sitä, miehet voivat hyväksyä sen ihan mutisematta ja suostua vaikka vuorolistoihin.



Lasten suhteen pieni ripaus itsekkyyttä voisi olla äideillekin hyväksi. Usein kuvio menee niin, että äiti uhraa kaikkensa ja on katkera kun mies ei uhraa mitään. Kyllä meilläkin mies kehtaa valitella väsymystä jos lapsi herää lauantaina kuudelta, mutta kun minä sanon siihen reippaasti, että hei, mä olen valvonut sen kanssa joka yö koko viikon ja nyt on mun vuoro nukkua, niin antaa minun kuitekin jäädä nukkumaan ja nousee itse.



Miehet on toki usein avuttomampia ja hitaampia kuin naiset, mutta kun saa oman asenteen kohdalleen eikä suostu uhrin rooliin, niin niiden kanssa voi rakentaa ihan mukavan elämän :-)




Korjaan vain sen, että mä en todellakaan pidä itseäni minään alistujatyyppinä vaan päinvastoin olen useimmiten juuri se "nalkuttava akka", joka ei suostu miesten tahtoon.

Tuosta siivoamisesta työpaikalla, niin siitä ei kyllä mainita sopimuksessa, mutta siitä sanoivat jo haastattelussa aikoinaan. Siinä tilanteessa en viitsinyt alkaa siitä inisemään, kun tiesin että sitten todnäk ottavat jonkun toisen joka tekee hänelle annetut tehtävät. Sitäpaitsi en tainnut edes tajuta, että "yleisestä siisteydestä huolehtiminen" tarkoittaa myös niitten paskahuussien jynssäämistä.=/



Ap

Vierailija

Enkä tunne siis mitään miesvihaa.

Minä ainakin tarvitsen miestä monessa asiassa. Päällimmäiseksi tulee mieleen turvallinen elämänkumppani ja lasten isä ja kasvattaja. Sitten seksiin tarvitsen ehdottomasti. Ja kaikkeen perinteiseen fyysisiin juttuihin ja korjaus ym. juttuihin. Mies tuo meillä suurimmaksi osaksi elannon taloon ainakin tällä hetkellä kun olen hoitovapaalla.



Meillä taitaa olla aika vanhanaikainen asetelma mutta ainakin näin maatilalla se toimii. Molemmat ovat tyytyväisiä.

Toki voisihan sitä pärjätä ilman miestä jos asuisi kaupungissa.

Vierailija

Lukeeko ap, sun työsopimuksessa, että toimenkuvaan kuuluu vessanpesu? Jos ei lue, lopeta sen peseminen. Jos esimies käskee sen jälkeen sinua siivoushommiin, pyydä häneltä perustelu siitä, miksi se on sinun työsi ja ehdota sopimuksen muuttamista niin että se näkyy siinä (+ likaisen työn lisää).



Niin kauan kuin naiset tekevät hommia meisten puolesta ja tyytyvät motkottamaan takanpäin, mikään ei muutu. Toki vastaan sanomisesta voi saada ikävän ämmän maineen, mutta onko se nyt niin paha? Sitä paitsi yllättävän usein miehet ymmärtävät yskän kun heille vaan suoraan sanoo. Miehille teko = ajatus, eli se että siivoat vessan joka viikko tarkoittaa, että sinusta on ihan ok siivota se. Kun sanot, ettet enää halua tehdä sitä, miehet voivat hyväksyä sen ihan mutisematta ja suostua vaikka vuorolistoihin.



Lasten suhteen pieni ripaus itsekkyyttä voisi olla äideillekin hyväksi. Usein kuvio menee niin, että äiti uhraa kaikkensa ja on katkera kun mies ei uhraa mitään. Kyllä meilläkin mies kehtaa valitella väsymystä jos lapsi herää lauantaina kuudelta, mutta kun minä sanon siihen reippaasti, että hei, mä olen valvonut sen kanssa joka yö koko viikon ja nyt on mun vuoro nukkua, niin antaa minun kuitekin jäädä nukkumaan ja nousee itse.



Miehet on toki usein avuttomampia ja hitaampia kuin naiset, mutta kun saa oman asenteen kohdalleen eikä suostu uhrin rooliin, niin niiden kanssa voi rakentaa ihan mukavan elämän :-)

Vierailija

Lainaus:

Itse heräsin samaan asiaan. Mihin tarvitsen enää miestä? En ole taloudellisesti riippuvainen hänestä tienaan itse asiassa reilusti enemmän. Vien ja haen lapset aamuin illoin, hoidan kauppareissut, auton katsastukset, remontoinnin, talousasiat.



Minun mieheni todellakin ajattelee aina ensiksi itseään ja jos jaksaa ja viitsii niin huolehtii muista. Pieni käytännön esimerkki, asia ei siis ole suuri, mutta minua surettaa lasten puolesta. Lapset supernälkäisiä ja pyytävät välipalaa, jonka aika meni jo puolituntia sitten. Mitä tekee mieheni? Mies tekee itselle ensin leipiä syö ne kaikessa rauhassa lehden kanssa (lapset ei saa häiritä) ja sen jälkeen tekee mahdollisesti lapsille leivät. Tällöin olen siis pyytänyt (viikonloppuna), jos mies voisi tehdä välipalan. Usein kyllä kuulen lasten äänet ja menen sitten tekemään välipalan, että herra saa syödä ja lukea lehteään rauhassa. Voin kertoa, että sapettaa, kun silloin harvoin kun otan töitä kotiin, ei mies yhtä välipalaa saa tehtyä, silloin kun pitäisi.



Kuvittelin naivani 10 vuotta sitten miehen, joka huolehtii minusta ja lapsista. Toisin kävi, miehen elämässä tärkeintä on harrastukset, netti ja televisio. Olemme keskustelleet asiasta monet kerrat, mutta hän ei näe meidän asioiden olevan huonosti. Aina tullaan siihen tulokseen, että mitä ihme miestä oikein kaipaan ja kaikki muutkin miehet tekee juuri näin.



Onko jollain mies, joka oikeasti huomioi ensin lapset ja vaimonsa edes joskus ja sitten vasta itsensä?




Sain ainakin yhden naisen "heräämään" todellisuuteen!=) Meillä on kanssa aivan sama homma syömisten ja muiden suhteen. Mies huolehtii ensin omista tarpeistaan ja vasta sitten lapsista. Aivan sama kuinka nälissään lapset olisivat. Ite kun tuun töistä niin aivan ENSIMMÄISEKSI laitan lapsille välipalaa, vaikka itellä maha miten kurisee.

Ja vielä työpaikalla, ni minä olen ainut jonka on aina oltava tavoitettavissa puhelimitse ja muutenkin, vaikka en mikään puhelinvaihde olekaan. Mulla on omat hommani ja muilla omansa, mut multa odotetaan enemmän kuin toisilta. Ruokatunnillakin mun on vastattava puhelimeen vaikka mikä olis. Kerran en vastannut ja puhelin soi kaksi kertaa - jouduin pomon puhutteluun! Sanoin ettei täällä muutkaan vastaa, kun on syömässä, niin eka ei sanonut oikein mitään, sitten taas alkoi jauhamaan sitä miten muitten hommat on muka sellaisia ettei vain pysty vastaamaan syystä tai toisesta. Todellisuudessa ovat vain ruokalassa suu täynnä ruokaa, ihan niinkuin minäkin. Sillä erolla, että mä joudun keskeyttämään ruokkikseni, jos puhelin soi.

Mua todella pännii tää naisten ja miesten eriarvoisuus. Tuntuu, että miehet on jotenkin liittoutuneet naisia vastaan.=D Pitävät meitä aivan idiootteina. Tekis mieli perustaa joku naisasialiike..

Vierailija

Itse heräsin samaan asiaan. Mihin tarvitsen enää miestä? En ole taloudellisesti riippuvainen hänestä tienaan itse asiassa reilusti enemmän. Vien ja haen lapset aamuin illoin, hoidan kauppareissut, auton katsastukset, remontoinnin, talousasiat.



Minun mieheni todellakin ajattelee aina ensiksi itseään ja jos jaksaa ja viitsii niin huolehtii muista. Pieni käytännön esimerkki, asia ei siis ole suuri, mutta minua surettaa lasten puolesta. Lapset supernälkäisiä ja pyytävät välipalaa, jonka aika meni jo puolituntia sitten. Mitä tekee mieheni? Mies tekee itselle ensin leipiä syö ne kaikessa rauhassa lehden kanssa (lapset ei saa häiritä) ja sen jälkeen tekee mahdollisesti lapsille leivät. Tällöin olen siis pyytänyt (viikonloppuna), jos mies voisi tehdä välipalan. Usein kyllä kuulen lasten äänet ja menen sitten tekemään välipalan, että herra saa syödä ja lukea lehteään rauhassa. Voin kertoa, että sapettaa, kun silloin harvoin kun otan töitä kotiin, ei mies yhtä välipalaa saa tehtyä, silloin kun pitäisi.



Kuvittelin naivani 10 vuotta sitten miehen, joka huolehtii minusta ja lapsista. Toisin kävi, miehen elämässä tärkeintä on harrastukset, netti ja televisio. Olemme keskustelleet asiasta monet kerrat, mutta hän ei näe meidän asioiden olevan huonosti. Aina tullaan siihen tulokseen, että mitä ihme miestä oikein kaipaan ja kaikki muutkin miehet tekee juuri näin.



Onko jollain mies, joka oikeasti huomioi ensin lapset ja vaimonsa edes joskus ja sitten vasta itsensä?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat