Voiko mielialalääkkeillä helpottaa tuskaista eroprosessia?

Vierailija

Siis vaikuttaako lääkkeet niin että on helpompi luopua toisesta, kun kerran järjellä ajateltuna tietää, että homma on lähes mahdoton, vaikka tunteita itsellä paljon vielä onkin (toisella osapuolella ei enää ole). Entä sitten kun lääkityksen lopettaa, kuinka käy "tukahdetuille" tunteille?

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Varaa akuuttiaika terveyskeskuksesta huomiseksi ja käy puhumassa lääkärille. Hän osaa arvioida tilanteesi ja tarvittaessa ohjata eteenpäin. Ainakaan siitä ei mitään haittaa ole. Voimia, usko tai älä, se helpottaa kyllä. Mun motto niin hyvässä kuin pahassa on "tämäkin menee ohi".

Vierailija

ihan siitä hetkestä soitin ajan kun mies ilmoitti että haluaa pitää sen tauon, emme aloittaneet lääkitystä, sillä terapeutti ajatteli että sydänsuru on eri kuin masennus, että katsotaan josko tää menee suremalla ohi,



tänään soitin aamusta taas kun seuraava aika olisi ollut vasta 3 viikon päähän, että haluan puhua aikaisemmin, sain ensi viikolle ajan,



en tiedä miten tää voi olla niin vaikeaa, voi kun nousisi tosiaan vihantunne edes miestä kohtaan,



se valehtelee mulle jatkuvasti ja mä leikin että uskon, esim että menee vanhemmilleen, puhelin jäi kotiin, on sairaana tms, vaikka samaan aikaan mä tiedän (siis ihan lähteestä, en kuvittele synkässä mielessäni) että mies on joko tämän toisen naisen luona tai jossain riennoissa hänen kanssaan, jotenkin tää on vaan mennyt tähän että mä kuuntelen ne selitykset ja valheet ja hymyssä suin esitän että uskon..



Mua suututtaa kyllä mutta en osaa enää suuttua, ollaan me tapeltukin, ennen kuin mies ilmoitti tauosta, ollaan riidelty todella rajusti, mutta nyt en ole 2kk aikaan saanut yhtään vihan tai suuttumuksen tunnetta pintaan, mä vaan joko oon tyhjä tai sitten itken kuinka sattuu,



olen mä miehelle sanonut että mua sattuu ja olen itkenyt hänen sylissään, mutta en ole suoraan sanonut että tiedän kaiken, olen vihjannut että tiedän enemmän kuin hän luulee, mutta en usko että hän voi kuvitellakaan miten paljon mä tiedän heistä, en usko että uskoisi mun olevan näin kuosissa ja tyyni jos tietäisi että mä tiedän, ja en mä toki kaikkea tiedä, loput voin vaan kuvitella.



Mies esim kiistää heidän harrastavan seksiä keskenään, että se on vaan mulle, hah hah, kun mä tiedän että näin ei ole, ja mies kiistää koskaan sanoneensa tälle toiselle että rakastaa häntä, hah hah kun mä tiedän tuonkin olevan valhetta, mies kiistää olevansa niin paljoa tekemisissä tän naisen kanssa, hah ha sillekin valheelle, en vaan jaksa sanoa sen suuremmin että tiedän,



lähinnä tyydyn katsomaan häntä sellaisella "älä nyt viitsi" ilmeellä, jolloin mies hermostuu ja kivahtaa että usko mitä haluat, eli selvä merkki että valehtelee :D



Miksiköhän hän ei vaan voi jättää mua kokonaan?



Eilen sanoin että en mä tän enempää rikki mene, samaa itkua ja ikävöintiä se on, voisi nvaan alkaa paremmin päästä eteenpäin jos hän sanoisi että me ollaan nyt tässä, hän ei halua, sanoi että mitä se mun oloa helpottaa vaikka hän mut jättäisikin, sanoin että eipä ole enää miehen syyllisyydeksi sitten kun ei enää satuta mua kun ei olla yhdessä niin ei ole hänen vastuullaan miltä musta yksin tuntuu, kun nyt hän lupaa ja joutuu ajattelemaan miten paha olla mulla on kun ne lupaukset rikotaan (tosin mistäpä tiedän vaikkei häntä edes surettaisikaan enää), mies sanoi että kyllähän hän silti tuntisi että on hänen ongelmansa miltä musta tuntuu.



Sanoin ettei mun kanssa tarvitse olla säälistä eikä velvollisuudesta, hän sanoi että ei olekaan, vaan rakkaudesta. RAKKAUDESTA?!

Vierailija

Aamun kylmä koi,

Painajaiseen kello soi.

Se ei syö mua pois.

Työt epäonnistuu,

Voittaa taas joku ihan muu.

Se ei syö mua pois.



Mä haluaisin olla sun kanssa jokaisen aamun.

Kaikki tuntuu helpommalta niin.



kertosäe:

Miten onni korjataan,

Paremmaksi paikataan?

Päästänkö irti, kun

Oon huono jaksamaan?

Miten onni korjataan?

En yksin pysty nousemaan.

Jos jo kaikki rikki on,

Katoan vaan pois.



Se, että sä et tuu,

Jotain kylmenee, muuttuu.

Olen ilmaa vaan.

Vaikka sovitaan,

Niin sä silti teet niin kuin huvittaa.

Olen ilmaa vaan.



Mä häviän ja haihdun pois ja toivon, että mua ei ois.

Olen pelkkä autio avaruus.



kertosäe



Harmaasta saat valkeempaa.

Kaikki tummuu, jos sä meet,

Yöhön jään.



Miten onni korjataan,

Paremmaksi paikataan?

Päästänkö irti, kun

Oon huono jaksamaan?

Miten onni korjataan?

En yksin pysty nousemaan.

Jos jo kaikki rikki on,

Katoan vaan...

Jos jo kaikki rikki on,

Katoan vaan pois.

Vierailija

Koska tämä asia ilman lääkitystä tekee sinusta vahvan jos uskallat kohdata tunteet ja puhua niistä jollekkin.



Sinulla on tunteita, salli ne tunteet itsellesi, vaikka toisen tunteet ei vastaa tunteisiisi.

Ei ihminen voi lakata rakastamasta tuosta vain. Rakasta vaikka elämäsi loppuun asti ihmistä, joka ei rakasta sinua. Yritä säilyttää se tunne älä torju. Sinulla on oikeus omiin tunteisiin. Tunnetasolla sinun on annettava aika "luopumisellle".



Tässä maailmassa voi rakastaa monta ja monenlaista. On OK rakastaa vaikka toinen ei rakasta. Suurinta rakkautta on päästää menemään ja kykyä rakastaa lähtiää. Toivota hyvää matkaa ja pidä huolta myöskin itsestäsi.

Vierailija

toivon koko ajan että olisi ilta ja voisi mennä nukkumaan, saisi unen ja sitä kestäisi ikuisuuden, päiväunia en uskalla ottaa vaikka niissä saisikin muutaman tunnin paeta tätä todellisuutta, koska pelkään etten sitten saa yöllä unta ja kauheinta on itkeä yksin pimeät yöt läpi,



unissa on se hyvä puoli että tosiaan pääsee pakoon tätä todellisuutta, mutta herääminen on kamalaa, unissa 90% kaikki on hyvin ja mun mies on mun luona ja me ollaan onnellisia niinkuin ennen, herääminen on ensin ihanaa hymy huulilla, kunnes sekunneissa iskee todellisuus kasvoille, hän on mennyt ja joku muu jakaa nuo aamut ja päivät ja illat ja hymyt ja kosketukset hänen kanssaan,



mä en kestä enkä jaksa, kauanko tää tuska voi jatkua?

Vierailija

laitoin ton biisin sanat tohon, ku oon viime aikoina kuunnellu sitä kovasti,



mulla on sama tilanne ku sulla ap, tiedän että tää on nyt tässä, en vaan saa voimaa irrottautua miehestäni henkisesti, 2kk sitten hän halusi ns tauon suhteeseen ja siitä asti olen itkenyt enemmän ja vähemmän, kaipaisin jotain vihantunnetta edes että olis helpompi irrottautua,



miehellä oli uusi nainen jo kun halusi tauon, mutta ei kuulemma halua erota minusta vaan ottaa tilaa ja saada meidän suhde kuntoon, olen itkenyt yksinäni ja koittanut välillä varovasti mieheltä kysyä että miten hän luulee että me lähennytään jos hänen tilansa on toisen naisen luona,



mies ei vastaa muuta kuin että rakastaa mua, tää nyt vaan on tätä, meillä on ollut niin pitkään niin vaikeeta jne,



mies ei vastaa mun puheluihin, kun on sen toisen luona joka luulee että mies on jättänyt mut eikä ole enää yhteydessä muhun, mies soittaa pikaisesti esim kioskireissulta, käy n kerran viikossa mun luona, sanoo rakastavansa ja silittelee ja suukottelee, vielä vuodenvaihteessa harrastimme myös seksiä,



eli eipä ole kovin hyvä sille toisellekaan kun elämänsä mies (hehkuttaa näin miehestäni tutuille) pettää...no saan jotain sairasta tyydytystä siitä sentään..



mä sanoin eilen miehelle että päästäis mut, jättäis mut, hän sanoi ettei halua, rakastaa mua ja jos me erotaan niin hän ei enää välitä mistään mitä tekee, on jo alkanut muutenkin juomaan...



no, mä en siis pysty häntä jättämään sanoilla, sydämessäni teen koko ajan luopumistyötä, koska tiedostan kyllä että meillä ei ole tulevaisuutta yhdessä enää, sanoin tämän eilen hänelle, hän sanoi että näkee asian eri tavalla, että meiilä ei ole hätää ja tulemme vielä olemaan yhdessä..kysyin että miten helvetissä muka, hän sanoi että koska rakastaa mua niin paljon..



mä mietin kanssa lääkitystä, kun mulla on ollut masennus aiemmin ja nyt tuntuu samalta, mutta sitten mietin että onko nää masennusoireita vai sydänsuruja, suruunhan ei lääke auta vaan aika ja itkeminen, se luopuminen on tehtävä ja kipu käytävä läpi,



mutta jos rinnalla on masennus, voiko tästä selvitä ilman lääkitystä, ja miten se vaikuttaa surutyöhön..

Vierailija

Mä sain aikoinaan avioeron aikana ahdistusta lievittäviä lääkkeitä, joiden avulla pystyin nukkumaan ja pysyin jotenkin toimintakykyisenä. Eroprosessi eteni kuitenkin omalla painollaan ja jätin lääkkeet kun en niitä enää tarvinnut.



Erossa kannattaa aina muistaa, että ajatukset muuttuu.

Vierailija

ilmeisesti uusi nainen pesee hänen pyykkinsä nykyään, koska tuossa odottaa nyt 4 kassillista pestyä vaatetta eikä mies ole likapyykkiään moneen viikkoon tänne tuonut eikä puhtaiden perään kysellyt, siellä ne kai on kaikki uuden luona mun miehen vaatteet, mun valitsemat ihanat hänen yllään, kun hän hakee joskus nämä viimeiset ei mulle jää hänestä mitään tänne asuntoon, kai sekin osaltaan helpottaa sitten irtipääsemisessä kun on konkreettisestikin kaikki jäljet hänestä poissa,



korut kun vielä saisin otettua pois, mutta en pysty, ja aina silloin kun mies käy, hän katsoo ensin että onko mulal vielä hänen korunsa ja sormus ja mä teen itseasiassa saman "tarkastuksen" vaivihkaa hänelle, hän ei enää pidä rannekorua eikä kaulakorua jotka olen antanut, mutta sormus on ollut näköjään (ainakin mun luona käydessä) vielä ollut paikallaan, mulla on yhä kaulakoru ja rannekorukin, sekä sormus, ei ole siis vasemman nimettömän koru vaan ihan muu sormus, meidän merkki että rakastetaan, että kai sitä voi pitää uuden naisen ihmettelemättä, tosin mä luulen että säilyttää sitä taskun pohjalla kun on pois mun luota.



On tää vaikeaa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat