Te joilla on/ on ollut yhtäaikaa koiranpentu ja taaperoikäinen lapsi!!

Vierailija

Miten arki sujui? Miten koiran sisäsiistiksi opettelu ja muu kouluttaminen? Entä kuinka pian arki ns. normalisoitui,kaikki tottuivat toisiinsa ja koira ei tuottanut lisäsäätöä paljon?

Kommentit (2)

Vierailija

Meillä nyt vasta 3kk ikäinen koiranpentu ja taaperoikäinen on jo vajaa 4v, sekä isommat lapset 7v ja 9v.



Arki sujuu, tosin tuota lasten (varsinkin juuri tuo nuorin) ja koiran riehuminen menee joskus överiksi. Mutta lapset uskovat kun sanotaan ja koirakin rauhoittuu. Lisäksi on rodultaan aika rauhallinen koira ettei pahimpia ylikierroksella kävijöitä ole, mutta pentu on pentu.



Sisäsiisteys toimii muuten hyvin, mutta töissäoloaika on vielä liian pitkä tuon ikäiselle pennulle, joten silloin tulee sisällekin. Asumme omakotitalossa, joten helppo on pentua vähän väliä pihalle viedä ja kyllä tuo meidän taapero siksi ajaksi voi jäädä sisällekin, ettei häntä tarvitse aina pukea (ja osaahan tuon ikäinen pukea itsekin). Meillä koiraa ei voi näillä keleillä laittaa yksin pihalle pissakäynnille, kun ei liikkuisi ovesta uloskaan vapaaehtoisesti (lyhytkarvainen kylmänarka rotu). Myöskään pidempiä lenkkejä ei tarvitse pennun kanssa miettiä pitkään aikaan, joita taas itse hieman odottaisin.



Koulutus- jaa on meillä pikemminkin opettamista tavoille. Ja tuollaisen vinttikoiran kanssa kuin meillä ei ihan tottelevaisuusrotujen tasolle ihan taideta yltää. Ja ei meidän intressitkään tuon koiran kouluttamisessa ole kovin korkealla, kunhan saadaan yhteiskuntakelpoinen koira. Nyt näyttää aika helpolta tuon kanssa (väistää automaattisesti toiset koirat, ihmisiä lähestyy avoimesti, hihnassa kulkee kannoilla opettamatta, sisällä hieman hyppii mutta oletan jäävän vähemmälle myös koon kasvaessa- yleensä ne pienemmät koirat hyppivät helposti). Kouluttamiseen vaikuttaa paljolti rotu. Kyllä esim. joku pieni seurakoira voi olla aika erilainen kuin iso työkoira. Myös jos kyseessä on metsästyskoira, voi metsästysvaisto olla sen verran voimakas että jyrää koulutuksen yli tietyissä tilanteissa...



Koiran tuottamaan lisäsäätöön vaikuttaa varmasti rodun aktiviteettitarve. Jos kyseessä on todella aktiivinen rotu voi se lisäsäätö olla todella suurta jatkossakin. Minusta koiran oton jälkeen riippuu mitä tarkoittaa arki normalisoituu, eihän se samanlaiseksi palaa kuin aikaisemmin. Mutta meillä kaikki tottuivat toisiinsa viikossa. Sitten kun miettii pentuja, niin yleensä vuoden ikäinen koira pitäisi olla pidätyskyvyltään aikuisen tasoa ja pahin pentuvimma ohi (mutta tässäkin on rotukohtaisia eroja todella paljon). Ennen sitä pentuiästä johtuvaa säätöä voi olla jonkin verrankin (pissalätäköitä, tuhoamista yms.).



Itse mietimme juuri lasten kannalta meille sopivaa rotua siinä vielä kiinnittämällä pennun ominaisuuksiin huomiota yritämme välttää pahimmat yhteentörmäykset lapset-koira akselilla. Tässä siis huomioitiin koiran koko, dominansssi ja meille muuten sopiva aktiviteetin ja ulkoilun tarve yms. Jos lapsia ei huomioisi ja rotu/yksilö voisi olla todella vaativa, niin siinä kyllä saisi itse olla koko ajan kärppänä vahtimassa ja puuttumassa.

Vierailija

lapset 2 ja 4 sekä koiranpentu nyt 6kk. Ja hoitovapaalla olen.



Miten arki on sujunut... no, onhan tämä välillä aikamoista kaaosta:) Mutta ihan järjissä ja hengissä ollaan selvitty. Kannattaa luoda selkeä päivärytmi,sekä koiralle että lapsille on tästä etua ja itseäkin helpottaa kun asiat menee joka päivä tietyn kaavan mukaan.



Tuo sisäsiistiksi opettaminen on kyllä ollut aika haasteellista, koiranpennunhan pitää päästä USEIN ulos opetteluvaiheessa ja sit on vaan puettava lapset mukaan joka kerta. Se vaatii aika paljon viitseliäisyyttä, mutta kannattaa, meillä kuitenkin koira oppi tosi nopeasti sisäsiitiksi. Me käydään ulkona heti aamusta kun mies on vielä kotona, sitten n. klo 9, n. klo 12 ja n. klo 15. ja sit mies tuleekin kotiin eli vain nuo kolme ulkoilutusta tarvii pukea lapsetkin mukaan, ei se loppujen lopuksi ole paha, mutta tämä täytyy jaksaa siis joka ikinen päivä.



Kouluttaminen on onnistunut ihan hyvin. Sillekin on ihan omat aikansa päivässä, eli tuo säännöllinen päivärytmi on siinäkin tosi tärkeä.



Sitten sekä koiralla että lapsilla täytyy olla ihan omia juttuja, koiralla lenkkejä ja koirapuistoilua ja koulutusta sillein että ei lapset häsää vieressä ja lapsilla leikkipuistoilua ja normaaleja sisäleikkejä ilman koiraa. Me olemme opettaneet koiralle alusta asti ettei se saa mennä lastenhuoneeseen ja piste. Näin ei ole tarvinnut vahtia niin paljon ettei tuhoa leluja eikä lasten tarvitse olla koko ajan varomassa leikkejään. Koira on oppinut tämän tosi hyvin, mutta kyllä siihen tovi vierähti...



Eniten ongelmia tuottaa yhdistelmä riehuvat lapset - riehuva koira. Lasten pomppiminen ja juokseminen villitsee koiraa hyppimään lapsia vasten ja saattaa vahingossa kaataa pienemmän yms. Tähän on auttanut kun pidetään huolta että koira pääsee päivittäin purkamaan energiaansa kunnolla, samoin kuin tietysti lapset. Ja myös jatkuva koulutus. Nyt koira jo tottelee kiihtyneimmässäkin villissä kun sen käskee esim. istumaan ja näin saa rauhan palaamaan maahan.



Kyllähän tuo koira ainakin vielä tuottaa lisätyötä ja säätöä, lähinnä tuota ulkoilua tulee ihan hirveästi kun laskee koiran pikapissatukset, pidemmät lenkit, koirapuistoilut ja lasten puistoilut niin tuntuu välillä että itse asun ulkona. Mutta kun sen jaksaa niin ihan hyvin meillä menee. Ja se tehokas koulutus on kyllä lapsiperheessä erityisen tärkeää, sitä ei voi liikaa korostaa mun mielestä!



Myös rodun valintaan kiinnittäisin huomiota! Ja lapsille pitää opettaa perusjuttuja, kuten että koiraa ei revitä eikä herätetä kun se nukkuu jne. Nämä siis pitäis mennä sinne taaperonkin kaaliin, ainakin meillä ollut vähän tiukan takana välillä!



Kannattaa miettiä tarkkaan mitä on valmis jaksamaan!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat