Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ahdistavia päätöksiä

Vierailija

Vauva on vasta puolivuotias, mutta pitäisi miettiä, milloin palaan töihin. Ahdistaa! En osaa päättää! Tuntuu, että tein niin tai näin, niin en ole sinut päätökseni kanssa. Joka tapauksessa olen kotona siihen, kunnes vauva on täyttänyt vuoden, mutta ollako pidempään? Töistä toivovat, että päättäisin asian mahd. pian, enkä sitten muuttaisi mieltäni :-(



Talous sallii jäädä kotiin, mutta olen ollut jo monta vuotta kotona isompien kanssa, ja tuntuu, että työkokemustakin pitäisi vähitellen kartuttaa. Myös tuleva eläke jää pieneksi, ellen pikkuhiljaa mene töihin.



En ole maailman paras kotiäiti, tykkään kyllä olla lasten kanssa, mutta välillä kyllästyttää ja seinät kaatuu päälle. Enimmäkseen ei. Toisaalta päivähoitorumbakin ahdistaa etukäteen. Lisäksi vauva on meidän kolmas, ja näillä näkymin viimeinen :-(



Mitä sitä tekis?! Ja ennen kaikkea, kuinka olla sinut päätöksensä kanssa?!

Kommentit (15)

Vierailija

olen lapsen kanssa niin kauan kotona kuin rahatilanne sallii. työelämään jos siirryn en enää näe lapsiani. työmatkoineen menee koko päivä töissä, viiden jälkeen kotiin jos ei tarvii kaupassa käydä ja lapset sitten seitsemältä nukkumaan. mitä järkeä tehdä lapsia ollenkaan jos ei niitä koskaan edes näe? sain nyt toisen lapsen vuosi sitten ja nyt sain taas tutustua esikoiseen. työelämässä ollessa en häntä edes tuntenut., viikonloput meni viikon jälkiä siivotessa ja arkipäivät töissä ja seuraavaan päivään valmistautuessa. aivan järjetöntä touhua. eli jäisin sinuna kotiin jos rahatilanne sallii. jos pää meinaa hajota niin mene äitilapsikerhoihin yms. ne piristää ja omankin lapsen näkee eri silmin.

Vierailija

tosin vaikea sitä on toisen puolesta sanoa kun ei tarkkmin työpaikasta tiedä. Itsellä on vaan aina ollut pätkätöitä ja kaksi isompaa olen vienyt hoitoon n. vuoden iässä. mutta tämän kolmosen (ja vikan) kanssa houkuttais olla kotona siihen asri, että on kaksi ja elokuu jolloin sais helposti myös hoitopaikan järkättyä. Mutta ahdistaa, että pitäiskä sitten jo aiemmin paikkaa etsiä, jaa saako paikan sopivasti silloin kun hoitopaikan sais etc. etcx. Sen takia minusta olisi ihanaa jos olis työpaikka odotamassa johon vaan ilmoittaisin, että tulen elokuussa 2010...

Vierailija

Lasten sairasteluja en ollut edes ajatellut, hyvä huomio. Koen huonoa omatuntoa siitä, jos en olekaan työpaikalla käytettävissä, mutta sairastelujen vuoksi heillehän tilanne voi olla vielä hankalampi, jos palaan töihin (vrt. siihen, että ottaisivat sijaisen - tällä hetkellä sijaista ei minulla ole, vaan työt on jaettu muiden, jo ylikuormitettujen työntekijöiden kesken).

Vierailija

minä painiskelen samanlaisten ajatusten kanssa, vauva pian 7kk, ainoamme ja välillä tekis mieli töihin ihmisten ilmoille ja sitten alkaa ahdistamaan kun pitäisi puolen vuoden päästä jo mennä, ja pienihän tuo vielä olisi... varmasti kummassakin tapauksessa kaihoaisi toiseen tilanteeseen. Ehkä niin päin että jos ahdistaa viedä pikkuinen hoitoon, ni parempi olla vielä hetki kotona?

Vierailija

Meillä molemmat lapset ovat aloittaneet hoidon aikaisin. Esikoisella oli au-pair 7 kk iästä, kakkonen meni pph:lle 11-kuisena (isä oli kotona 8-kuisesta).



Meille tuo sopi ja minusta hyvä pph ei ole huono ratkaisu. Voi olla, että kotihoito on parasta, kun katsotaan yleisesti, mutta ero ei välttämättä ole kovin iso, jos hoitaja on hyvä ja ryhmä pieni.



Toisaalta lapsesi täyttää vuoden alkukesästä, joten jos mahdollista, jatkaisin vapaita niin, että voisin olla kotona kesän;)



Tai miten miehesi tilanne on, voisiko hän käyttää perhevapaita?

Vierailija

vaikkapa vuoden kotona. jos ei ole taloudellista tai "pään sisäistä" pakkoa, älä tee asiasta ongelmaa. Yksivuotias on vielä kovin pieni hoitoon.

Vierailija

On määräaikaisessa työssä, jolle on tärkeää saada jatkoa sitten kun se päättyy. Kesän aionkin joka tapauksessa olla kotona, ja tämän olen jo työpaikallekin ilmoittanut.

Vierailija

ettei lapsia näkisi lainkaan, jos töihin menisi. Miksi on pakko mennä joka päivä kauppaan työpäivän jälkeen?? Miten niin viikonloput menee vain jälkiä korjatessa??



Me olemme järjestäneet asiat niin, että lasten hoitopäivät ovat mahdollisimman lyhyet. Olemme kotona viimeistään neljältä ja koskaan ei kauppaan mennä iltapäivällä. Kauppaostokset hoitaa kerran viikossa toinen vanhemmista, jolloin toinen viettää aikaa kotona lasten kanssa. Lapset menevät yhdeksältä nukkumaan, joten minulla on joka ilta 5 tuntia aikaa heidän kanssaan. Vasta heidän mentyä nukkumaan, laitamme seuraavan päivän tavarat valmiiksi. Aamuisin kun lapset heräävät kuudelta, joten siinäkin on reilu pari tuntia aikaa ennen kuin pitäisi alkaa pukemaan hoitopäivää varten.



Viikonloput pyhitetään perheelle. Toki on kotitöitäkin, mutta niitä voi tehdä siinä ohessakin ja vaikka vain toinen vanhemmista. Lisäksi olemme palkanneet avuksemme siivoojan, joka hoitaa viikkosiivouksemme kerran viikossa.





Lainaus:

olen lapsen kanssa niin kauan kotona kuin rahatilanne sallii. työelämään jos siirryn en enää näe lapsiani. työmatkoineen menee koko päivä töissä, viiden jälkeen kotiin jos ei tarvii kaupassa käydä ja lapset sitten seitsemältä nukkumaan. mitä järkeä tehdä lapsia ollenkaan jos ei niitä koskaan edes näe? sain nyt toisen lapsen vuosi sitten ja nyt sain taas tutustua esikoiseen. työelämässä ollessa en häntä edes tuntenut., viikonloput meni viikon jälkiä siivotessa ja arkipäivät töissä ja seuraavaan päivään valmistautuessa. aivan järjetöntä touhua. eli jäisin sinuna kotiin jos rahatilanne sallii. jos pää meinaa hajota niin mene äitilapsikerhoihin yms. ne piristää ja omankin lapsen näkee eri silmin.

Vierailija

Kolme lasta on tuona aikana syntynyt ja tein tarkoituksellisen päätöksen hoitaa heidät kaikki kolmivuotiaiksi kotona. Nyt on nuorimmainen tuossa iässä ja minä palaamassa piakkoin töihin. En tule katumaan näitä kotivuosia. Työelämään ehdin hyvin mukaan ja eläkettä kerryttämään vielä moniksi vuosiksi. Lasten lapsuus on sen sijaan kovin lyhyt.

Vierailija

jos kerran talous sallii olla kotona



jos näillä näkymin viimeinen lapsi



ole kotona ja nauti pikkuisestasi, kyllä sitä töihin ehtii parin vuoden päästäkin.

Vierailija

Todennäköisesti olisit kuitenkin poissa töistä useasti lapsen tai lasten sairastelujen vuoksi. Ja vuosi menee nopeasti, mutta on kuitenkin iso aika lapselle kasvaa!

Vierailija

Minä olisin siihen asti vielä kotona kunnes lapsi täyttää 2v. Ihan ajatellen mahdollisia sairauskierteitä jne. joihin helpommin joutuu kun on päiväkodissa.



Itse olen vähän samanlaisessa tilanteessa (mutta lapsia on vain tämä yksi). Eli tämä lapsi on nyt 7kk ja ilmoitin töihin että tulen takaisin kun lapsi on 2v2kk (elokuun alusta).

Vierailija

Itse tiedät parhaiten, miten jaksat kotona lasten kanssa. Jos kotiin jääminen on periaatteessa OK ja talouskin sen sallii, niin mikset sitten jäisi kotiin? Kuten kirjoitit, tämä on teidän kolmas lapsenne ja viimeinen.



Itse tosin tein toisenlaisen päätöksen. Esikoisen kanssa olin 2 vuotta kotona ja koin sen osittain aika ahdistavaksi. Kun kakkonen syntyi, päätin aika pian, että hän saa mennä aikaisemmin hoitoon - ja pysyin päätöksessäni. Kakkonen siis aloitti hoidon 13-kuisena. Tottahan toki sydän siinä vaiheessa itki, kun oli hoidon aloituksen aika, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Ekasta päivästä lähtien töissäoleminen tuntui helpottavalta ja hyvältä ratkaisulta. Ja lapsi sopeutui hoitoon ällistyttävän hyvin.



Tottahan toki se hoitorumba vie energiaa ja lapset sairastaa talvella paljon, mutta en ole tätä katunut. Yritämme pitää lasten hoidossaoloajan mahdollisimman lyhyenä ts. menen aina kukonlaulun aikaan töihin ja mies vie lapset. Minä taas haen heidät ja mies tekee sitten vähän pidempään töitä. Lisäksi teen 80 % työaikaa ja pidän yhden päivän vapaata per viikko (olisiko työajanlyhennys sinun tapauksessasi mahdollista?).



Mutta tee päätöksesi ihan oman sydämesi mukaan, äläkä anna siihen vaikuttaa liiaksi työpaikan mielipiteet. Töitä ehdit kyllä tehdä myöhemminkin. Mutta jos vilpittömästi töihin haluat jo mennä, niin sekin on mielestäni ihan hyvä valinta.

Uusimmat

Suosituimmat