Vierailija

Itsellä tuntui kuin häntäluuta olisi sahattu poikki...

Sivut

Kommentit (42)

Käynnistetyssä synnytyksessä kivuliainta oli se, kun jouduin pidättelemään ponnistamista kun paikat ei olleet vielä valmiina. Myös venymiskipu pään tullessa tuntui inhottavalta.

Supistukset tuntuivat voimakkaimmin alaselässä. Vähän niin kuin olisi ollut järkyttävä kramppi siellä. Toki kipu tuntui jokaisessa ruumiin kohdassa, mutta alaselkä oli tulessa.



Ponnistus oli kivaa siihen kipuun verrattuna. Repesin, mutta sitä en tuntenut paineen seassa.

se kun vauva oli jo syntynyt ja alapäätä tutkittiin että kuinka pahasti repes.. "pakenin" koko ajan kätilön käsistä ku tuntu niin inhottavalta. Muuten tuntuu että synnytys ei sattunut lähes ollenkaan:D en tiä onko 3kk kullannut jo muistot niin täysin. Repesin aika pahasti, mutta sitäkään en tuntenut lainkaan. kakalla käynti on kyllä edelleen pienen tuskan takana:/

kun kalvojen puhkaisun jälkeen alkoi mieletön ponnistamisen tarve vaikka kohdunsuu ei heti ollut täyttä 10cm auki. Eli kaikkein vaikeinta ja kivuliainta oli se _ponnistamisen_ _pidättely_. Ne muutamat minuutit tuntuivat vuodelta ja helpotus oli valtava kun sai ponnistaa eikä tarvinut yrittää pidätellä enää jalat ristissä... Vauvan (pää 38cm) syntyminen käsi poskella sattui paljon, mutta vain hetken, eikä mitään repeämiä tullut.

Ei sitä synnytystään voi etukäteen tietää ja tajuta, mitä se kipu todellisuudessa on. Kaikki ulkopuoliset nipsasut ja napsasut kammottaa vaan etukäteen.



Kyllä mäkin mietin ennen ekaa synnytystä tyyliin, "iik, en halua tippaa käteen" :)))

Supistukset tuntui mahassa valtavana kipeänä kramppina. ja hermosärkylä reisien sivuilla.



Ponnistusvaihe oli musertava painon tunne alapäässä (epiduraali vei pahimman kivun)



Pienehkö repeäminen oli kuin piiskanisku.

mutta ainoa kipu muistan oli se kun synnytyksen jälkeen laittoivat välilihaan muutamia tikkejä.... kun repesin synnytyksen aikana....

Ilokaasun voimalla siitäkin selvittiin....

ei pystynyt enää oikein erittelemään mihin sattui ja mihin ei, se kipu täytti jotenkin joka huokosen. Tai no, kyllä silloinkin enemmän sattui polvista ylöspäin kuin esim. varpaista. Käsiin ei myöskään tainnut sattua.

ja ainoa kipu jonka muistan (nyt jo 3 vuotta mennyt) on ne kauheat jalkarampit :-(



Kätilö sanoi, että avautumiseen auttaisi jos kävelisi, mutta ei niillä jaloilla voinut ottaa askeltakaan.

sattu kylkiin avautumisvaiheessa, ponnistusvaiheessa vyötärön alapuolelle kokonaisvaltaisesti ja lopuksi repeämien ompelu ihan helkutisti, paljon pahempaa kuin em. kivut!!!!

voi kauhea mitä tarinoita. Melkein tulee sellainen olo että onneksi on meillä lapsiluku täynnä ja mies steriloitu....



itselläni pahimmat oli ne supistukset, varsinainen ponnistaminen ei niin pahasti vaikka toki sekin, repeydyin kahdella kerralla aivan pikkuisen mutta ei sitä siinäjuuri huomannutkaan.



olen ymmärtänyt että luonnolliset repeämät paranee paremmin kuin leikkaus, onko totta? itsellä parani tosi hyvin ja kivuttomasti mutta olivat kyllä pieniäkin, ehkä sentin jos sitäkään.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat