Liza Marklundin kohuttu Uhatut-romaani ei olekaan tositarina

Vierailija

Pirkko Kotirinta



Helsingin Sanomat



Ruotsin myydyimpiin kirjailijoihin kuuluvan Liza Marklundin teos Uhatut (Gömda) ei olekaan siinä laajudessa totta kuin tähän saakka on uskottu. Marklund myönsi maanantaina Newsmill-verkkosivustolla, että kirjaa ei olisi pitänyt luonnehtia termillä "en sann historia", tositarina.



"Korrektimpaa olisi ollut kirjoittaa, että se 'perustuu tositarinaan'", Marklund kirjoittaa Newsmill-sivustolla. Hän toteaa olevansa surullinen, jos lukijat tuntevat itsensä petetyiksi. Samalla Marklund kuitenkin mainitsee, että muuttamansa kohdat hän muutti suojellakseen kirjansa henkilöitä. Marklund muistuttaa myös, että kirjan kustantanut Piratförlaget on myynyt teosta aina kaunokirjallisena teoksena, ei koskaan elämäkertana tai reportaasikirjana.



Suomessakin vuonna 2002 myyntilistoille noussut Uhatut kertoo Maria "Mia" Erikssonista (tekaistu nimi), pankkivirkailijasta, joka rakastuu "tummasilmäiseen", väkivaltaiseen mieheen. Vielä erottuaan Mia joutuu pakoilemaan uuden perheensa kanssa väkivaltaista ex-miestään vuosikausia, katoamaan maan alle ja vaihtamaan lopuksi identiteettiä. Kirja kuvaa kylmäävästi kansankodin kyvyttömyyttä suojella ihmisiä.



Uhattujen jatko Asyl ilmestyi Suomessa 2005 nimellä Turvapaikka.



Uhatut-kirjan taustat nosti uudelleen otsikoihin kirjailija ja toimittaja Monica Antonsson, jonka teos Mia - sanningen om Gömda julkaistiin joulun alla Ruotsissa. Kirjassaan Antonsson väittää Liza Marklundin tehtailleen tarinan yhdessä kirjan päähenkilön "Mian" kanssa. Myös "Mian" väkivaltaiseksi syytetty ex-mies pääsee kirjassa ääneen. Antonssonin mukaan "Mian" uusi mies on esimerkiksi yrittänyt tappaa ex-miehen.



Tietojen saamiseksi Antonsson oli luvannut haastateltavilleen lähdesuojan ja anonymiteetin. "Mian" kannalta lupaus jäi vajaaksi: tämä teki kirjasta ilmiannon Ruotsin oikeuskanslerille sen ilmestyttyä.



Kohu Marklundin ympärillä jatkuu tiistain Dagens Nyheterissä, jossa Marklundia vastaan hyökkää nyt kolme rikosoikeuden asiantuntijaa, asianajaja Max Fredriksson, filosofian tohtori Magnus Lindgren sekä psykologi Björn Lagerbäck. He syyttävät Marklundia kaksinaismoraalista ja väittävät, ettei kirjailijaa voi ottaa todesta kun keskustellaan suhteiden väkivallasta.



Pitkän kirjoituksen ytimenä on kritiikki siitä, että Marklund on hyväksynyt agentikseen miehen, joka on tuomittu perheväkivallasta. Marklundin mukaan mies on tuomionsa kärsinyt ja ansaitsee toisen mahdollisuuden.



Uhatut-romaanin "mustasilmäinen mies", joka kirjoituksen mukaan on syntyperältään arabi, ei Marklundin mukaan sen sijaan koskaan voi hyvittää rikostaan.

Kommentit (7)

Vierailija

sydäntäsärkeviä "tositarinoita", joissa kauhistellaan mokuaviomiesten pohjatonta demoniutta. Jos ne ei ole täysiä sepitelmiä, ainakin ne on erittäin yksipuolisia näkemyksiä. Löisinpä lisäksi vetoa, että rahankiilto silmissä niitä väkertää ainakin osa kirjailijoista. Koska kansahan ostaa, sitä paremmin mitä rasistisempia.

Vierailija

minä olen molemmat lukenut ja ne olivat NIIIIN uskomattomia että ajattelin ettei mitenkään voi kaikki olla totta! No en kyllä odottanut että tämä epäilyni näin vahvistettaisiin mutta hyvä näin. Kaikkea mitä todeksi väitetään, ei voi kyllä uskoa.

Vierailija

Lainaus:

No eikö toi "Mia" ole itse jo julkaissut oman kirjansa jossa mm. kertoo että tuo Marklundin kirja oli suurimmalta osalta totta - siitä oli vaan jätetty pois muutamia hyvin tärkeitä kohtia pois Mian turvallisuuden takaamiseksi (mm. se että Mialla ja miehellään oli esikoispoika joka jäi tämän väkivaltaisen isän hoiviin kun Mia pakeni...).




Siinä kertoo siis tyttärestään ja hänen ongelmistaan.

Vierailija

että näitä järkyttäviä tositarinoita pohjattoman pahoista ihmisistä on olemassa, ehkäpä ne rohkeimmat uskaltautuu esiin, oli motiivit sitten mitä vain. Minunkin ex-mies on paljon pahempi kuin "Mian ex" ja olen myös paennut ympäri maailmaa henekeni kaupalla, mutta erona se,että Suomessa olen ollut turvassa, enkä halunnut "kuuluisaksi",vaikka sitäkin tarjottiin.



Lainaus:

sydäntäsärkeviä "tositarinoita", joissa kauhistellaan mokuaviomiesten pohjatonta demoniutta. Jos ne ei ole täysiä sepitelmiä, ainakin ne on erittäin yksipuolisia näkemyksiä. Löisinpä lisäksi vetoa, että rahankiilto silmissä niitä väkertää ainakin osa kirjailijoista. Koska kansahan ostaa, sitä paremmin mitä rasistisempia.

Vierailija

No eikö toi "Mia" ole itse jo julkaissut oman kirjansa jossa mm. kertoo että tuo Marklundin kirja oli suurimmalta osalta totta - siitä oli vaan jätetty pois muutamia hyvin tärkeitä kohtia pois Mian turvallisuuden takaamiseksi (mm. se että Mialla ja miehellään oli esikoispoika joka jäi tämän väkivaltaisen isän hoiviin kun Mia pakeni...).

Vierailija

Anteeksi nyt vain, mutta en oikein ymmärrä, mikä tässä nyt on pointti. Siis onko aiemmin jossain väitetty, että koko kirja olisi yksityiskohtiaan myöten faktaa? Minä ainakin lukiessani ymmärsin, että perustuu tositapahtumiin, mutta pakosti jotain kohtia olisi muutettu.



Vai onko tässä kyse siitä, että jotain tarinan kannalta todella oleellista on jätetty pois? Vai tuo uuden miehen väkivaltaisuusko tässä on se ongelma?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat