Otan osaa.

Vierailija

Hyvä, että olet heti ottanut linjan, että olet miehesi tukena. Minulla myös anoppi "vailla diagnoosia". Sopisi niin moneen kategoriaan, ettei ilman ammattitaitoa pysty laittamaan mihinkään kategoriaan. Aluksi olin miehelle liian tiukka asiasta, mutta minkäs hänkään äidilleen mahtaa. Anoppi on aikuinen oikeustoimikelpoinen ihminen, ei sellaista saa Suomessa hoitoon, jos se ei itse halua. Ja eihän hän halua. Hän kun on mielestään aivan terve, kaikki muut vain ovat salaliitossa häntä vastaan.



Minä olen myös sulkenut oven anopin nenän edestä, kun tuppaa väkisin aikaan, joka on selkeästi ilmoitettu, ettei meille sovi. Nykyään yrittääkin urkkia selville ajankohtia, jolloin en itse ole kotona, ja tunkee silloin paikalle. Muun muassa tonkimaan meidän henkilökohtaisia papereita. Harvemmin käyn yksin missään, mutta kun olen poissa, arvaatte että miehellä on kädet täynnä kolmen alle kouluikäisen kanssa, ettei ehdi vahtimaan mitä anoppi puuhaa. Viimeksi kun oli penkonut meidän papereita, sain miehelle taottua päähän, että jos ei pysty vahtimaan äitiään, niin sitten ei päästä häntä sisälle. Lapsenlapsiaan hän ei siis tule katsomaan, ei leiki heidän kanssaan tai vie heitä esim. ulos, kun pyytävät.



Voimia sinulle! En osaa antaa toimintaohjeita. Meillä anoppi oli jokunen vuosi sitten terapiassa ja sai lääkkeet, mutta mitä hyötyä on lääkkeistä, joita ei oteta - ei niin yhtään mitään. Eli hän lopetti niiden käytön :(. Sinänsä tuli paha mieli, koska hänen osaltaan tilanne olisi korjattavissa lääkkeillä, koska lääkityksen aikaan hän oli todella hyvä mummi esikoiselle ja hänen kanssa pystyi puhumaan esim. säästä, matkustamisesta jne.

Kommentit (0)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat