Liian paljon kuolemaa meidän pienelle.

Vierailija

Meillä noin 4-vuotis tyttö! Ja nyt on sattunut viime aikoina paljon kuolemia...

mummolassa jossa maitotila on kuollut pari lehmää ja vahingossa näki raadot...Ja nyt vähän aikaa sitten kuoli siskolta kissa jonka toi haudattavaksi tänne maalle...pidettiin kisulle ''hautajaiset''! Joulun pyhinä kuoli isopappa nyt ollaan menossa hautajaisiin viikonloppuna!

Ja tänä aamuna kuoli meidän raks koira oli pakko lopettaa 12vuotias syöpävanhus ja ollut meillä aina kun lapsikin! Nyt lapsi mummolassa enkä tiiä miten kertoa kun tulee kotiin...

Saa kohta jonku kuolema kammon...

Kommentit (13)

Vierailija

Jos sinua itkettää niin minusta ei tarvitse pidätellä kyyneleitä. Itse itken melkein joka kerta kun puhutaan oman isästäni, joka kuoli joitakin vuosia sitten. En minä pystyisikään pidättelemään. Lapsetkin vaan jo nauravat minulle kun niin helposti itken.

Vierailija

ja olen kyllä huomannut että täällä sen kyllä näkee kuolemankii jotenkii erisilmin.

(entinen kaupunkilainen) jolle naapurin Marsustakin ylipääsy oli joskus vaikeaa:)

..ja seiskalle voimia..toivotaan yhdessä ettei näille tule enää jatkoa...teillä suru varmasti vielä isompi ku täällä meillä ei mennyt ku yksi ihminen muuten lähinnä eläimiä..



Ap

Vierailija

meillä esikoinen täytti juuri 5v. ja oli viikonloppuna elämänsä 6. hautajaisissa. En ehkä lapsia yhtään vieraamman ihmisen hautajaisiin ottaisi, mutta nämä kaikki ovat olleet todella lähipiiriä, 3 isoisovanhempaa, joiden kuolema "selittyy" vanhuudella, mutta joukossa 3kuinen vauva sekän. 40/50v. vakaviin sairauksiin kuolleet, joiden kuolemaa on ollut itsekin todella vaikea hyväksyä, saati selittää lapselle.



Toisaalta kuolema on osa elämää, mieluiten hyvän elämän päätteeksi vanhuksena, mutta valitettavasti joskus myös kun elämä on vasta alussa tai kesken..



Esikoiselle kuolema tuntuu olevan "luonnollista", puhuu siitä ajoittain paljonkin mutta ei hätääntyneesti. Nimeää taivaalla näkyviä tähtiä kuolleiden läheisten mukaan (ihan itse keksinyt). Joskus vaan muille aikuisille tuntuu olevan vaikeaa lapsen kuolemapohdiskelut ja saattavat hyssytellä paljonkin. Me taas jutellaan kun lapsi niin haluaa ja vastataan kun kysyy.

Vierailija

suhtautuu asiaan lapsen kyvyllä ymmärtää ja selittää asiat...kuolemahan on luonnollista, ei siinä ole mitään pahaa tai pelottavaa. niin vain käy. Meidän 3v mielestä kaikki muu saa kuolla, ei haittaa, paitsi äiti. Äidin mä tarvitsen...

Vierailija

on vaa muutenkii ollu viimeaikoina kiinostunut aiheesta kysellyt kuolemasta...ja jouluna hautuumaalla tuntu olevan kauhuissaan hautojen paljoudesta!

Mutta kai pakko jotenkii kertoa koirasta että meni papan seuraksi samaa matkaa tai jotain...itekkii itku kurkussa ku asiaa ajattelee..kokoan itseni nyt ennen ku tulee kotiin! Ei sinäänsä voin näyttää että itken mutta nyt olo hysteerinen eikä ollenkaan aikuisen itkua..:D

Vierailija

Kyllä maalla kohdataan kuolema mutkattomammin. On ne lemmikit silti rakkaita ja parutaan milloin kissaa milloin marsua, mutta elämä jatkuu ja sitten riemuitaan marsunpoikasista tai uudesta varsasta.

Muistan hyvin kaupunkilaisserkkuni joka ei voinut enää ottaa koiraa entisen kuoltua kun ei päässyt sen kuolemasta yli. Ei kestäisi uutta surua kuulemma.

No, häneltä jäi sitten se uuden koiran elämänriemukin kokematta.

Vierailija

Vanhuksetkin kuoli ennen tiloilla ja kotona ei niitä siivottu vanhainkoteihin tai sairaaloihin kuolemaan. Olen nähnyt oman ukki-vainajan eikä ollut mitenkään karmeeta. Lähisukulaiset jättivät hyvästit ja sitten hautaustoimistosta tultiin hakemaan.

Ap jos lapsi jostain saa kammon niin sinulta. Anna lapsen käsitellä asia lapsen tavalla.

Vierailija

kun havaitsin että hoitokoti, jossa eskarilaisemme käy eskarin kanssa silloin tällöin vierailulla, on itse asiassa melkoinen kuoleman jatkokurssi. Joulun aikaan näistä vanhuksista kuoli 4 ja oli vähän kurjaa selitellä lapselle joka oli menossa katsomaan suosikkimummeliaan, että sori vaan mutta hänkin on nyt kuollut. Toisaalta asiaa ajateltuani on varmaan ihan hyvä että lapset tottuvat ajatukseen kuoleman luonnollisuudesta. Tulee niitä parempiakin aikoja kun kuolemia ei satu yhtä paljon lyhyelle ajanjaksolle.

Vierailija

Omassa lapsuudessa oli jossain vaiheessa tuollainen kausi, että paljon sukulaisia ja tuttavia kuoli lyhyen ajan sisällä. Asuttiin maalla, joten myös eläimiä kuoli. Meille se oli ihan normaalia, mm leikittiin hautajaisia ja kuopattiin matoja sun muuta maahan. Vanhemmat oli ihan paniikissa asiasta mutta ihan normaali suhtautuminen meillä tuli kuolemaa kohtaan, aika realistinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat