Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies petti - reagoinko minä väärin?

Vierailija

Eli sain tietää, että mieheni on pettänyt minua. En selosta tähän nyt koko kuviota, koska ei sillä ole tässä mitään merkitystä.



Minä olen ollut aina se, joka sanoo, että ei tarvitse edes ajatella että mies pettäisi. Mies ei ole koskaan voinut ymmärtää pettämistä eikä hyväksyä sitä. Nyt kuitenkin monen sattuman summana tai mitälie niin kävi näin. Sillä on turha tässä spekuloida, tapahtunut mikä tapahtunut.



Minulle oli kuitenkin heti täysin selvää, että en jätä miestä. Keskustelimme asiasta perinpohjaisesti ja asia on väännetty ja käännetty täysin ympäri ja puhuttu tunteista ja kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Ja kaikesta muustakin mikä ei edes liity koko asiaan. Olemme puhuneet enemmän kuin vuosikausiin.



En ole huutanut enkä raivonnut, en tee niin normaalistikaan tosin.



Mies on itsekin käsinkosketeltavan järkyttynyt siitä, että näin tapahtui. Hän on myös fyysisesti aivan loppu, koska henkinen taakka on niin raskas. On kuin ei olisi nukkunut viikkokausiin koko mies.



Itse koen lähinnä asiasta surua. En vihaa tätä naista kohtaan (jonka tunnen) enkä miestä kohtaan. Järjetöntä surua vain. Miestäni rakastan ja tiedän, että hän on saanut rankemman opetuksen mitä koskaan. Ulkopuolinen ei voisi koskaan arvata, että meillä on mitään tapahtunut. Elämämme on jatkunut täysin normaalina ulkoisesti ja oikeastaan muutenkin paitsi, että olemme keskustelleet nyt tosi paljon tapahtuneesta.



Olen itse tehnyt aiheesta pari aloitusta toiselle keskustelupalstalle ja lisäksi googlettanut ja lukenut muiden ketjuja aiheesta. Ja nyt ihmettelen mielessäni, että toiminko väärin? Pitäisikö minun olla sekaisin raivosta ja aivan tuulitunnelissa ja pihalla siitä, että mihin elämäni on menossa ja miten jatkan ja otanko eron miehestä vai enkö jne jne jne. Koska keskusteluiden perusteella, jotka olen lukenut niin tämä on ilmeisestikin se normaali tapa.



Minä en kuitenkaan suostu edes ajattelemaan, että yhden vaivaisen kännisen panon takia jättäisin miehen ja erottaisin kolme lasta isästään. Ja unohtaisin 14 vuotisen suhteemme onnenhetket.



Epänormaaliako siis vai onko muita vastaavia tarinoita?

Sivut

Kommentit (84)

Vierailija

humalassa kun petti.. Vihaan sitä naista nykyään niin paljon että en itsekään enää tiedä. Mietin vaan että jos mies on pettänyt kerran, pettää hän toisenkin. Aivan ihana ja rakastava mies on, mutta silti en vain usko että pystyn enää koskaan luottamaan täysin :( Hankala tilanne erota kun vauvakin tulossa.. ihan suunniteltu raskaus tämä on. Nyt vaan tullut nämä kamalat vihantunteet myös miestäni kohtaan ja olen ajoittan tosi ahdistunut kun kenellekkään en ilkeä puhua asiasta.

t.7

Vierailija

että ehkä se vihan tunne tulee vasta myöhemmin.



Mutten itsekään luultavasti jättäisi miestäni ja rikkoisi perhettäni yhden pettämisen vuoksi. Olen itsekin nuorena hölmöillyt yhtä ja toista, ja tiedän millaista se on. Omaa ylpeyttäni tärkeämmäksi nostaisin yhteisen hyvän. Tietysti sillä edellytyksellä, ettei tarvitsisi alkaa jatkuvasti kynnysmattona elämään. Fiksu ihminen tietää pääsääntöisesti, millaisesta jutusta on kyse. Patologiset valehtelijaäijät ovat sitten juttu erikseen...

Vierailija

Lainaus:

sanoa että mikä saa miehen pettämään jos teillä on kerta suunniteltu raskauskin?????? vielä järkyttävämpää kyllä..... siis vain jos olit silloin raskaana sen tapahtuessa?



Mutta minkälaista palautetta sitten odotat saavasi täältä, " oi olet kypsä olet yms yms" ylistystäkö???? Siitä että kärsit miehesi aiheuttamasta tuskasta ja samalla kärsii siitä lapsesikin jos suhde ei toimi........



sehän on luonnollista että pettämistä ei hyväksytä pysyvässä parisuhteessa....




Tuo jolla suunniteltu raskaus jne. oli kyllä eri kuin minä eli ap.



Meillä on kolme lasta enkä siis ole ollut raskaana tämän pettämisen tapahtuessa.

Vierailija

kohtaamaan elämän kriisit järkevästi ja rauhallisesti. Meidän suhteessamme koettiin sama kriisi, sillä erotuksella tosin, että minä olin se pettäjä, emmekä mekään eronneet. Mies oli alusta alkaen sitä mieltä, että ei halua erota, enkä minäkään sitä halunnut. Vihainen ja loukattu hän toki oli, mutta ei missään vaiheessa käyttäytynyt katkerasti ja lapsellisesti. Paljon keskusteluja tilanteesta selviäminen vaati, mutta nyt kun tilanteen paljastumisesta on jo yli vuosi, voisin uskaltaa sanoa suhteemme olevan vakaammalla pohjalla ja onnellisempi kuin koskaan.

Vierailija

Lainaus:

yhdyn samaan ja ihmettelen että jos kerta tiedät jo mitä teette ym olet jo suunnitellut kaiken niin mitä sitten haet jutullasi? sääliä, ylistystä kentie siittä että annat miehellesi anteeksi?




No jospa luet avaukseni niin ehkä hoksaat että kyselen siinä, että onko muita vastaavanlaisia tarinoita. Tämä on keskustelupalsta joten haen tällä luonnollisestikin keskustelua. En hae tällä sääliä tai ylistystä, en ole todellakaan sellaisten tarpeessa.

Vierailija

vaimo, yleensä se petetty osapuoli, kantaa huolta perheen yhdessä pysymisestä ja lasten tunteista ( niinkuin ap:kin kertoi ettei raivoamisella halunnut lapsia säikytellä ). Mitä tekeekään se armas aviomies?! 2 minuutin panon takia unohtaa paitsi vaimonsa, myös lapsensa. Oma isä uhkaa viedä lapsiltaan yhden lasten perusoikeuksista, oikeuden ehyeen perheeseen! Ei siinä paljon lasten tunteet paina, vaimosta puhumattakaan. Ja sitten petetty vaimo alkaa sääliä tunnontuskissaan piehtaroivaa miestään!



On tosi hienoa pitää perhe koossa ja lapset onnellisina! Valitettavasti miehesi on jo teoillaan osoittanut miten kovasti hän perhettänne arvostaa.

Vierailija

mutta haluaisin nostaa sellaisen tosiasian, että tämä tulee todennäköisesti tapahtumaan uudesaan. Todennäköistä on, että mies ei ole järkyttynyt ja loppu sinun tai tapahtuneen takiasi, vaan siksi, että hänellä on ollut salaisuus kannettavanaan ja huono omatunto, joka on toki hankala petikaveri. Nyt kun asia on sinun tiedossasi, asia on pois hänen harteiltaan. Jos hän kertoi itse, hän toimi itse asiassa hyvin itsekkäästi. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että kun on kyennyt tekemään noin kerran, tekee erittäin todennäköisesti uudestaan. Tietyt ihmiset pettävät (vaikka ehkä sanoisivatkin, etteivät ikinä voisi niin tehdä) ja tietyt ihan oikeasti eivät koskaan petä.

Vierailija

Itse en varmaan noin hyvään suhtautumiseen kykenisi. Avain tässä taitaa olla, että olette käsitelleet asiaa ja pystyt antamaan anteeksi. Itseni tuntien en usko, että voisin ihan oikeasti antaa koskaan anteeksi ja kaivaisin asian esille yhä uudestaan ja uudestaan.

Vierailija

Lainaus:

Kai teet kuitenkin miehelle selväksi, että sama ei saa toistua? Jos olet kovin "ymmärtäväinen", mies ei ehkä ymmärrä miten paljon asia loukkaa sinua. Sanoit, että mies kärsii, mutta silti.




Siis tietysti. Ilmaisin itseäni ehkä huonosti aloitusviestissä, mutta en siis millään muotoa ole YMMÄRTÄNYT mieheni tekoa tai antanut hänen ymmärtää että minä ymmärtäisin. Mies tietää tasan tarkkaan miten suuresti on minua loukannut teollaan.

Vierailija

Meidän tilanteemme oli PRIKULLEEN sama joitain vuosia sitten ja myös sekä minun, että mieheni reagointitavat olivat täysin kuin teillä.



Kun mies kertoi hairahduksestaan, asia käsiteltiin niin yksityiskohtaisesti kuin vain minä jaksoin ja halusin.

Päätettiin, että asiat puhutaan halki poikki ja pinoon kerralla, ettei sitä tarvitse vatvoa vuosikausia. Ja kyllä puhuttiinkin. Myös tunteet ja toiveet ja halut käsiteltiin.



Nyt vuosia myöhemmin olemme onnellisempia kuin koskaan ja vaikka tätä kukaan tuskin uskookaan, me jopa vitsailemme asiasta.

Vaikka teko oli paha, sai se niin paljon hyvää aikaan meidän suhteessamme, että siitä on turha pahaa mieltä kantaa.



Myös luottamus on ennallaan, itseasiassa jopa parempi kuin ennen. Me molemmat tiedetään, missä mennään, ja miten tärkeä toinen on ja miten kipeästi tuollainen asia voi koskettaa molempia osapuolia.



Eli ei kaikki pettämistarinat pääty eroon eikä edes onnettomaan kulissiavioliittoon. Voisin jopa sanoa, että ilman tuota pettämistä voisimme nyt ehkä olla eronneet.

Vierailija

Lainaus:

kysyt otsikossasi, että "reagoinko väärin?", jos olet vakaasti sitä mieltä, että reagoit oikein? Miksi haet hyväksyntää tavallsesi reagoida, varmasti iso osa ihmisiä ei pystyisi reagoimaan noin tyynesti ja miestä ikäänkuin säästellen, mutta jos sinä olet noin varma siitä, että miehesi nyt oikeasti katuu tekoaan, ja se jäi ainoaksi kerraksi?

Sitä myös mietin, että oletko ilmaissut miehellesi selvästi sen, että et todellakaan aio niellä pettämistä toista kertaa (mikäli asia on näin), kuten itsekin sanoit aloituksessasi, että et ikinä olisi uskonut miehesi pettävän, ja hänen suhtautuneen asiaan itsekin niin, ettei aio pettää koskaan, ihan samalla tavalla hän nyt sanoo, ettei koskaan enää voisi tehdä niin..Jotenkin sain vaan kuvan, että varot sanojasi, ja sitä, ettei miehellesi nyt vain tule enempää stressiä tai pahaa mieltä, mielestäni miehesi saisi kyllä ottaa tunnolleen sinun pahan mielesi.

Huutaa ja raivota ei kenenkään tarvitse, jos sellainen ei luonteeltaan ole, mutta jollain tapaa se suuttumus ja paha olo olisi toiseen hyvä purkaa, jotta hän todella näkee, että sinä et asiaa vain hiljaa hyväksy, silloin pettäminen uudestaan on nimittäin enemmän kuin helppoa.

Olet kyllä melko vahva ihminen, kun kestät ilman vihaa pettämisen, ja varsinkin tutun ihmisen kanssa, joka minua satuttaisi vielä enemmän. Siinähän kaksi ihmistä on pettänyt luottamuksesi.



Ajan myötä toki ajatukset voivat vielä muuttua, mutta toivon, että osaat käsitellä asian nyt niin, ettei myöhemmin ala vaivata.




Kirjoitin otsikon noin, jotta saisin ihmiset myös avaamaan sen. Se oli siis ihan harkittua.



Minä olen ilmaissut itseäni miehelle kyllä taatusti riittävän selvästi. Mitään ei siis ole jätetty sanomatta enkä ole säästellyt miestä mitenkään asian suhteen. Ja olen tehnyt selväksi, että en hyväksy sitä, että tapahtuma uusiutuisi. Ja mies on todellakin ottanut tapahtuneen tunnolleen ja sen millaista kärsimystä on minulle aiheuttanut.



Itse sanoin miehelle, että etukäteen en olisi osannut tälläistä ajatella asiasta, mutta itse koen että tuo puolituttu ihminen on parempi kuin tuiki tuntematon. Kyseessä ei kuitenkaan ole ystäväni vaan jossain määrin jopa suhteellisen uusikin tuttu.

Vierailija

kysyt otsikossasi, että "reagoinko väärin?", jos olet vakaasti sitä mieltä, että reagoit oikein? Miksi haet hyväksyntää tavallsesi reagoida, varmasti iso osa ihmisiä ei pystyisi reagoimaan noin tyynesti ja miestä ikäänkuin säästellen, mutta jos sinä olet noin varma siitä, että miehesi nyt oikeasti katuu tekoaan, ja se jäi ainoaksi kerraksi?

Sitä myös mietin, että oletko ilmaissut miehellesi selvästi sen, että et todellakaan aio niellä pettämistä toista kertaa (mikäli asia on näin), kuten itsekin sanoit aloituksessasi, että et ikinä olisi uskonut miehesi pettävän, ja hänen suhtautuneen asiaan itsekin niin, ettei aio pettää koskaan, ihan samalla tavalla hän nyt sanoo, ettei koskaan enää voisi tehdä niin..Jotenkin sain vaan kuvan, että varot sanojasi, ja sitä, ettei miehellesi nyt vain tule enempää stressiä tai pahaa mieltä, mielestäni miehesi saisi kyllä ottaa tunnolleen sinun pahan mielesi.

Huutaa ja raivota ei kenenkään tarvitse, jos sellainen ei luonteeltaan ole, mutta jollain tapaa se suuttumus ja paha olo olisi toiseen hyvä purkaa, jotta hän todella näkee, että sinä et asiaa vain hiljaa hyväksy, silloin pettäminen uudestaan on nimittäin enemmän kuin helppoa.

Olet kyllä melko vahva ihminen, kun kestät ilman vihaa pettämisen, ja varsinkin tutun ihmisen kanssa, joka minua satuttaisi vielä enemmän. Siinähän kaksi ihmistä on pettänyt luottamuksesi.



Ajan myötä toki ajatukset voivat vielä muuttua, mutta toivon, että osaat käsitellä asian nyt niin, ettei myöhemmin ala vaivata.

Vierailija

Lainaus:

mutta haluaisin nostaa sellaisen tosiasian, että tämä tulee todennäköisesti tapahtumaan uudesaan. Todennäköistä on, että mies ei ole järkyttynyt ja loppu sinun tai tapahtuneen takiasi, vaan siksi, että hänellä on ollut salaisuus kannettavanaan ja huono omatunto, joka on toki hankala petikaveri. Nyt kun asia on sinun tiedossasi, asia on pois hänen harteiltaan. Jos hän kertoi itse, hän toimi itse asiassa hyvin itsekkäästi. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että kun on kyennyt tekemään noin kerran, tekee erittäin todennäköisesti uudestaan. Tietyt ihmiset pettävät (vaikka ehkä sanoisivatkin, etteivät ikinä voisi niin tehdä) ja tietyt ihan oikeasti eivät koskaan petä.




No minä luultavasti tiedän tilanteemme ja tunnen mieheni paremmin kuin sinä.



MIes ei salaisuutta kantanut mukanaan vaan asia selvisi heti. Itseasiassa ystäväni laittoi tämän naisen kertomaan asiasta minulle, joka on siis myös minun tuttavani. Eli tämä nainen itse soitti minulle ja kertoi asiasta ja minä puhuin ensin hänen kanssaan.



Sen jälkeen kysyin mieheltä, että onko hänellä jotain kerrottavaa minulle. Kun kysyin mieheltä, että miksi hän päätti pitää asian salaisuutena ja eikö se tunnu raskaalta, että pitäisi sellaista taakkaa itsellään niin mies sanoi, että hän tiesi että tilanne ei koskaan uusiutuisi ja että olisi minulle henkisesti helpompaa, kun en saisikaan asiasta tietää.



Ja olet väärässä. Se, että pettää kerran niin ei tarkoita, että pettää uudelleen. Tätä asiaa voit kysyä lukuisilta ja taas lukuisilta ihmisiltä, jotka ovat saaneet kumppaniltaan uuden mahdollisuuden ja ovat siitä kiitollisia eivätkä ole pettäneet.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat