Miten opin viihtymään mammapiireissä?

Vierailija

Odotan nyt toista lasta. Ensimmäisen kanssa en koskaan ollut liikkeellä mammojen kanssa. Olen yh, joten muiden seura tekisi varmasti hyvää. Ongelma vaan on, että en oikein osaa rupatella kevyesti ja olla aidosti kiinnostunut kakkojen väreistä ja eri vaippamerkeistä. Sekin ärsyttää kun siteerataan miehen sanomisia koko ajan. Ihan kylmät väreet kulkee.



Ja kun mulla on niin erikoinen elämäntilannekin, en oikein sovi muottiin. Vai pitäisikö vaan linnoittautua yliopiston tenttikirjojen suojiin aina kun aika antaa periksi? Onko mammapiireissä pyöriminen antoisaa?

Sivut

Kommentit (27)

Vierailija

Kyllä meidän puiston äitien kesken on puhuttu paljon muustakin kuin lapsista, saatika jostain kakkojen väristä. Riippuu aika paljon omastakin ulosannista ja siitä miten uskaltaa mennä muiden pariin.

Vierailija

Kyllä yh:tkin saa lapsia!!

Itse olen neljän lapsen yh ja raskaana, HUI!

Katsos kun maailmaan mahtuu muitakin tarinoita kuin se, että teininä ihastutaan, sitten mennään kihloihin, kouluttaudutaan, mennään naimisiin, ostetaan talo ja saadaan lapset. ja mummoina ja vaareinakin ollaan vielä yhdessä...

Kivaahan se olisi, jos kaikilla menisi aina noin oppikirjan mukaan.. mutta elämä saattaa joskus yllättää. Sinutkin.



Haluatko kuulla minun tarinani?

Rakastuin, muutin yhteen mieheni kanssa.. olin 20v. Suunnittelimme häitä, kihloissa olimme pari vuotta ennen kuin tulin raskaaksi. Oli huhtikuu kun aloin odottaa esikoisiamme (kaksoset siis), häät piti olla lokakuussa.

Eräänä kesäiltana, mieheni suuttui jostain, olinkohan viipynyt shoppailemassa liian kauan..? Hän alkoi ensin huutaa, sitten pahoinpidellä.. mies joka ei koskaan ennen ollut käynyt minuun käsiksi, ei koskaan käyttäytynyt uhkaavasti.

Tuloksena se, että olin teholla muutaman päivän. menetin toisen sikiöistäni.

En enää palannut kotiin, vaikka mies itkien pyysi. Millainenkohan avioliitto siitäkin olisi seurannut?

Tapasin toisen miehen, saimme kolme yhteistä lasta. Menimme naimisiin, ostimme talon. Olimme onnellisia.. rakastimme toisiamme mielettömän paljon. Eräänä päivänä poliisit seisoivat ovella. Mieheni oli ajautunut vastaantulevien kaistalle ja menehtynyt. Silmänräpäyksessä.

Nyt muutaman vuoden jälkeen.. olen rakastunut..

Tapasin miehenjoka on ihana, hellä ja todella upea ihminen.

En vaan uskalla enää päästää ketään niin lähelle, menetän unelmani kuitenkin.

Olen raskaana, yhteisestä päätösestämme tehdä lapsi.

Asumme kuitenkin eri asunnoissa, emme ole edes kihloissa. Tämä on nyt hyvä näin. Haluan olla hänen kumppaninsa, ja haluan että hän pysyy rinnallani koko loppuelämäni. En vain halua enää itselleni miestä, joka asuu saman katon alla. Nyt olemme yhdessä kun siltä tuntuu.. ja joskus vietämme aikaa eri asunnoissa jos siltä tuntuu.

Saan siis viidennen lapseni kohta puoliin. Yksinhuoltajana. Ja sellaisena varmasti pysynkin.

Vierailija

mutta mitä järkeä nyt olisikaan ulkoilla rapaisessa puistossa tiukoissa, kylmissä farkuissa, napamittaisessa toppaliivissä ja mokkasaappaissa...kyllä sesitä nicopetteriä on paljon mukavampi seurata tuulen- ja sateenpitävissä lämpimissä vaatteissa ja on helpompi juosta tenavan perään rapakkoon vaelluskengillä kuin korkkareilla. Mutta kukin tietty tyylillään....

Vierailija

Olevinaan parempi kuin muut, ei halua miestä "riesaksi"(väliäkö sillä että tämä vaikuttaa niin lapsen kasvuun kuin hänen tunteisiinsa ettei ole isää)- wau, kädet yhteen tälle selviytyjälle! Niinkö?



Kasvahan aikuiseksi ennenkuin teet yleistyksiä mammapiireistä ja niiden jutuista. Jos puheet eivät miellytä, avaa se "terävä" suusi ja keksi parempi aihe ihan itse!

Vierailija

ehkä olisi parempi jos et yrittäisi mammapiireihin lainkaan? Sinulla on vahvat ennakkoasenteet, negatiiviset sellaiset ja et selvästikkään ole sosiaalista ihmistyyppiä, kun olet tähänkin asti karttanut naisia jotka ovat tulleet äideiksi (ne mammat juu) sekä miehetkin pidät kaukana elämästäsi.

Uskon että saat elämääsi sisältöä tenttikirjoista ihan riittämiin.

Vierailija

ja siellä kaikilla äideillä on kevyttoppapuku ja jotkut gore tex tms. kengät. He myös näyttävät hirmuisen pirteiltä. Samat vetimet varmaan kandee vetää päälle, ettei erotu kuviosta.

Vierailija

Osa varmasti katsoo sinua kieroon, mutta antaapa katsoa.



Itsekään en koskaan viihtynyt "mamma-piireissä", mutta kävin silti oman ja lasteni päivien vaihtelun kaipuun vuoksi. Kaikkien kanssa ei voi koskaan tulla juttuun, mutta on sieltä aina joku löytynyt jonka kanssa mielellään vaihtaa sanan tai kaksi.



Rohkeasti vaan sekaan.

Vierailija

Lainaus:

kuulet erilaisia mielipiteitä, kokemuksia, kertomuksia. Tai vastaavasti samanlaisia kuin itselläsi. On tohtoreita, duunareita, parikymppisiä, nelikymppisiä, rikkaita, köyhiä, lihavia, laihoja, kanamaisia, järkeviä ja kaikkea siltä väliltä. Vaatteiden perusteella ei kannata ihmisiä tuomita, ja jos tapaat ihmisen, jonka kanssa ei yhtään synkkaa, niin so what?!




Oma kaveripiirini oli varsin homogeeninen ennen kuin tulin äidiksi: 26-28 -vuotiaita, pk-seutulaisia, akateemisesti koulutettuja, keskituloisia, tekivät melkein samoja töitä, harrastivat samoja asioita ja matkustivatkin samoissa paikoissa.



Sain ensimmäisen lapsen joitakin vuosia aikaisemmin kuin kuvioon kuului, ja äitiyden (ja mammapiirien!) myötä kaveripiiriini tuli yhtäkkiä ihmisiä, joiden tausta ja elämäntarinat olivat keskenään aivan erilaisia! Rikastuttavaa ja mielenkiintoista. Osa "äitikavereista" on nykyään parhaita ystäviäni.

Vierailija

alussa puhuttiin paljonkin kakasta ja vaipoista ja yöunista, siksi varmaan kun ei tuntenut ketään kunnolla niin se on helppo puheenaihe. Nyt kun ollaan tutustuttu paremmin niin puheenaiheet vaihtelee laidasta laitaan.



Ja tuosta kun joku kirjoitti että lapset on päästä varpaisiin goretexissä ja äidit on aina niin pirteitä, niin meidän porukassa ei todellakaan ole niin. On äitejä, joilla on kaikki uusimmat vempeleet ja älylelut ja supervaatteet ja sitten on ihan tavallisia äitejä, joilla on jotain uutta ja jotain vanhaa ja sitten on kirppariäitejä. Meidän porukassa on kestovaippailijoita ja kertakäyttövaippailijoita, imetettyjä ja pulloruokittuja, yksinhuoltajia ja ydinperheäitejä sekä "vaikeiden" ja "helppojen" lasten äitejä. Toiset on aivan puhki ja toiset on saanut alusta saakka nukkua pitkiä unia.



Kaikkien kanssa ei tietenkään juttu luista ihan yhtä kivasti ja helposti mutta ihan varmasti jokaisella on ainakin joku, jolle on helppo jutustella. Itse menin mammaporukkaan mukaan sellaisella asenteella, että olisi kiva saada vieraasta kaupungista tuttuja, en lähtenyt hakemaan uutta parasta kaveria. Kunhan menee omana itsenään ja niin hyvin se menee.

Vierailija

Kaikki ei tietenkään ole samalla tavoin sosiaalisia, mutta jos löytää oman henkisen mammapiirin, niin kukaan vaan.



Harvemmin siitä kakan väristä kovin pitkää ja henkevää keskustelua käydään. Mammapiireissä keskustelun aiheet vaihtuu usein.

Vierailija

siksi olen tehnyt lapset yksin. Vaikka kyllähän isät ovat säännöllisesti yhteydessä.



Jaa, ehkä löydän henkisen kotini mammapiireistä. Täytyy käydä nuuhkimassa ilmaa (:



Ap

Vierailija

Kyllähän ne jutut aikalailla aluksi pyörii siinä lasten ympärillä.

Mutta kun tutustutaan alkaa puheet pyörimään kaiken mahdollisen ympärillä.

Ei kaikkien kanssa, mutta niiden joiden kanssa on enemmän tekemisissä.

Itse olen saanut todella hyviä ystäviä puistoista vuosien aikana ja me puhutaa lapsista loppujen lopuksi tosi vähän. Ja muuten, yksi ystävistäni on samassa tilanteessa kuin sinä, tai siis oli.

Jos et anna oman tilanteesi haitata itseäsi, se tuskin haittaa muitakaan.

Kyllä ne hyvät tyypit äkkiä sieltä huomaa:)

Vierailija

Olen myös pohtinut samoja asioita, enkä vielä ole uskaltautunut lähteä mukaan. Eipä tosin minulla kovasti ole tarvettakaan, kun näitä mammoja riittää ihan ystäväpiirissäkin. Tuttavani oli käynyt jossakin tällaisessa meetingissä ja ainakin siellä häntä oli katsottu kieroon. Siellä oli jo valmis kiinteä porukka, mikä ei ollenkaan vaikuttanut kiinnostuneelta ottamaan vastaan uutta tulokasta.

Itse taas koen, että en oikein istu perinteisen "äidin" muottiin. En ole ns.pullantuoksuinen äiti ja pelkään että jo ulkonäköni takia (Meikkaan melko voimakkaasti ja käytän aina korkkareita) mut leimattaisiin ties miksi... Joten tuskin ainakaan mammapiireistä tulisin hengenheimolaista löytämään ;)

Hei, nythän se olin minä, joka oli ennakkoluuloinen muita kohtaan;)

Toisaalta vauva-ja lapsuusaika on niin lyhyt, että miksei siitä ottaisi kaikea irti. Ihan varmasti se enemmän antaa kuin ottaa, jos käy tutustumassa!

Vierailija

Pyörit vaan omien kavereidesi piirissä. Mulla on todella laaja ystäväpiiri ja oikein odotan innolla, että ensi toukokuussa olen ystäväpiirini mammoissa. Silloin laskujeni mukaan mulla on täällä peräti 7 läheistä ystävää, jotka ovat joko äitiysvapaalla tai hoitovapaalla. Miksi vaihtaisin johonkin mulle tuntemattomaan mammapiiriin?? Ja sitten on myös niitä, joilla on toki pieniä lapsia, mutta ovat työelämässä. Yleisimmin kun ystäväpiirissäni mammat ovat lapsen kanssa vuoden kotona ja menevät sitten takaisin töihin. Luulen, että me jutellaan kyllä muustakin kuin kakan väristä. Ei mun mammaystävät ole tähänkään asti puhuneet tollaista aiheista.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat