Asetan esikoiseni tarpeet ykköseksi mikäli toinen lapseni on vammainen tai sairas

Vierailija

Tällä tarkotan sitä että esikoiseni arki tulee pysymään muuttumattomana ja vietän vauvan luona sairaalassa korkeintaan klo 8-15 kun esikoinen on päiväkodissa.



Esikoinen on minulle tuttu ja rakas, vauva en tunne eikä häneen ole vielä mitäään tunnesidettä.



Esikoinen ei tule millään lailla kärsimään vaikka toinen lapseni olisi esim sydänvikainen ja vaatisi kuukausien sairaalassaolon.



Isä saisi olla vauvan kanssa sairaalassa, minä olen esikoiseni kanssa kotona

Sivut

Kommentit (43)

Vierailija

Kyllä se tunneside löytyy, kun vauva syntyy. Yhtäkkiä huomaat, että se pieni vauva ei pärjääkään ilman aikuisen apua, mutta esikoinen onkin niin iso että voi hyvinkin olla itsekseen ja muiden aikuisten kanssa.



Ja jos kerran esikoinen on sinulle niiiin paljon tärkeämpi kuin syntyvä vauva, niin miksi ihmeessä hän jää päiväkotiin kun vauva syntyy? Eikös se ole rakasta esikoistasi kohtaan täysin kohtuutonta, että joku tuntematon vauva vie äidin päivät, ja hänet sysätään päiväkotiin?

Vierailija

Ja, kun reipas ja suloinen lapseni kertoi tosi kivasta päivästään ajattelin vaan, että mun rakas ja ihana:)

Kuopus heräsi tukka pystyssä ja söpösti tokkurassa syömään keittoa...kertoi tehneensä lumiukkoja kerhossa..mieleen tuli vaan, että voi miten rakas.

Ihan oikeastikko ap hyljeksii vielä syntymätöntä lastaan ja toivoo keskenmenoa!

Ja sitten on olemassa niin ihania ja empaattisia naisia jotka eivät syystä tai toisesta raskaudu, vaikka olisivat valmiit rakastamaan lastaan ehdoitta.

On se väärin....

Vierailija

niin toivon todella että haet apua itsellesi nyt heti, henkistä apua. Se on sille rakkaalle esikoisellekin parasta. Henkisesti sairas äiti ei tee hyvää hänellekään, ymmärräthän sen?



Oli tämä totta tai provoa tai mitä hyvänsä, niin tuntuupa todella pahalta lukea tuollaisia juttuja.

Meidän kuopus lähes kuoli heti synnytyksen jälkeen, ja oli tehoilla ja sairaalassa yli 3kk. Toki esikoinenkin tästä kärsi, koko perhe luonnollisesti kärsi, meidän kuopuskin todellakin kärsi pikkuinen. Mutta me selvisimme siitäkin ajasta, ja todellakin sairas vauva tarvitsi äitiään ja isäänsä siellä sairaalassakin. Ihan vaan jo se että puhui siinä sängyn vieressä, tai piti kättä vauvan ihon päällä, taatusti auttoi edes vähän.

Sairaalassa ei edes SAA olla koko aikaa (esim. tehoilla vierailuaika alkoi vasta klo.12 tai klo.13.30 ja iltapäivälläkin oli tunti jolloin ei saanut olla, eikä yölläkään..), joten ihan pakostakin joutuu kotonakin olemaan.



Kyllä se vauva (terveellä ihmisellä) herättää äidinvaistot, eikä tule kuuloonkaan että sitä hylkäisi. Meidänkin kuopus on nyt pian parivuotias ja ihan "normaali", että en edes "haaskannut aikaani vammaiseen".........(kuten sinä ilmeisesti ajattelet..)



Hae apua itsellesi, etenkin jos totta kirjoitat. Jos on provo, niin siltikin kannatan hoitoon hakeutumista..

Vierailija

Fakta vaan on että kuopus, oli sitten terve tai ei, vie häneltä aikaa minkä olisi muuten voinut omistaa vain esikoiselle. Vammaisuus ei suinkaan tarkoita aina sitä että vauva joutuu jäämään sairaalaan, tarvitsee leikkauksia tai eritysihoitoa. Voi olla että se vammainen vauva ensimmäisten kuukausiansa aikana on paljon "helpompi" mitä samanikäinen terve vauva. Nukkuu yöt hyvin, ei turhia kitise jne, samalla kun terve vauva saattaa valvottamisislla ja huutamisillaan viedä todella voimia. Ikävä tuolloinkin terveen vauvan kohdalla jos esikoisen tarpeet menevät ykkösiksi niin ettei äiti halua hoitaa vaativaa kuopusta.



Meillä esikoinen on vammainen ja kuopus "terve". En kuitenkaan näe että kuopus sen ihmeemmin kärsisi vammaisesta veljestään. Tottakai kahden lapsen kanssa aikaa joutuu jakamaan molemmille ja toisen erityistarpeisiin on vastattava. En toisaalta edes pidä hyvänä sitä että äiti omistaa kaiken aikansa yhdelle lapselle, lapselle itselleenkin on ihan terveelllistä oppia jakamaan huomioa ja odottamaan vuoroaan. Eikä lapsen huomioimisen tarvitse aina tarkoittaa kahdenkeskeistä aikaa tämän kanssa, esikoista voi huomioida, tämän kanssa jutella, leikkiä, askarrella, lukea jne vaikka vauva (oli sitten terve tai sairas) olisikin sylissä. Moni esikoinen tykkää vielä osallistua vauvan hoitoon ja kun pienempi vähän kasvaa näistä on jo seuraa ja iloa toisilleen. Jotain sellaista mitä äiti ei millään panostuksella pysty itse lapselleen antamaan. :o)



Tottakai vammainen lapsi vaatii vanhemmilta paljon sellaista mitä terveen lapsen kanssa ei tarvitse edes ajatella. Luovuutta käyttämällä saa moneen asiaan otettua terveen sisaruksen mukaan ja silloin kun perheessä on kaksi aktiivisesti osallistuvaa aikuista voidaan lapsia jakaa niin että erityislapsen lääkäreiden tai kuntoutuskäyntien yms. aikana terve sisarus saa sitä omaa aikaa toiselta vanhemmalta. Meillä on ollut itsestäänselvyys ettei kuopus saa kärsiä vammaisen sisaruksensa takia, vaikka joutuukin vanhempansa tämän kanssa jakamaan. Ollaan panostettu siihen että kuopus saa paitsi kulkea esikoisen jutuissa mukana, myös omaa aikaa ja touhuja.

Vierailija

rakkaalta pois. Ette ilmeisesti ymmärrä lukemaanne. Väännän vielä rautalangasta. Eli vammaisuudella ei ole merkitystä, vaan sillä että esikoinen ei saa kärsiä tämän toisen lapsen tulosta.



Eli en suostuisi sairaalaan makaamaan jos tämä sikiö uhkaisi syntyä esim 3kk liian aikaisin, koska se on pois esikoiselta. Olisin kotona esikoisen kanssa

Vierailija

Normaali äiti ei ajattele noin....Meillä esikoinen oli maailman rakkain lapsi (tietysti), mutta kun kuopus syntyi, niitä maailman rakkaimpia lapsia oli kaksi.

Kuopuksella epäiltiin aika vakavaa vammaa (vastasyntyneenä) ja kyllä silloin kuopus oli silloin kokonaisvaltaisesti mielessä, kun sairaalassa oltiin. Terve esikoinen oli isänsä kanssa ja sai kyllä kaiken huomion isältään.

Onneksi molemmat lapseni ovat kuitenkin terveitä ja ovat tosiaankin yhtä rakkaita!

Vierailija

olen kuitenkin päättänyt että minulle rakas esikoinen ei tule kärsimään millään lailla siitä että meille saattaa syntyä vammainen lapsi.



Esikoisen tarpeet tulevat ensin enkä uhraa hänen valveillaoloaikaansa siihen että olenkin vauvan luona sairaalassa.

En tuhlaa esikoisen tärkeää lapsuutta siihen että päivystän sairaalassa, jossa en voi kumminkaan tehdä yhtään mitään



Eli jos tämä sikiö joutuu synnyttään Helsinkiin vaikka sydänleikkaukseen, niin hänen kanssaan sinne matkustaa isä, en minä koska olen esikoisen kanssa pohjoisessa

Vierailija

puhuu järkeä. Oli provo tai ei, ap on sairas ja tarvitsee apua. Provohan viihdyttää itseään kirjoittamalla ihmeellisiä/ outoja vedätyksiä palstalle, mutta ap:n kirjoitukset ovat jotenkin liian synkeitä, kieroutuneen oloisia.



Onneksi 28:n kuopus toipui hyvin :)

Vierailija

Kokemuksesta tiedän että mielenterveysongelmainen äiti voi olla lapselle yhtä päättymätöntä helvettiä.



Voi kun ap saisi hoitoa.

Vierailija

ja mietin hänelle kaikki parhaat ja vauvalle nyt kelpaa vähempikin. Mietin miten sitä kakkosta oikein voi edes rakastaa, kun esikoinen on niin rakas. Mieli muuttui kun toinen lapsi sitten syntyi ja rakkaus syttyi ensimmäisestä kosketuksesta.

Vierailija

Nämä jutut alkaa olla niin sairaita (en hoida keharia, jätän laitokselle, mongoloidi, en huoli kuolaavaa vammaista ym), että otan kohta poliisiin yhteyttä ja lastensuojeluun. Saavat selvittää ip-osoitteen ja muut. Niuvanniemeen joudat!



Tällainen ihminen on henkisesti vammainen, joku psykopaatti tai muu. Ei mielenterveysongelmaiset käyttäydy näin, he rakastavat lapsiaan! Hoet koko ajan, että mies hoitakoon jne. Mene hoitoon tai lopeta itsesi! Samalla se ei-toivottu vauvakin kuolee. Ei se lapsi ansaitse syntyä sinusta!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat