Uskomatonta!! Saatiin Helsingistä kaupungin vuokra rivari!!

Vierailija

Haettiin isompaa kämppää ja kauan ollaan haettu. Asutaan nyt pienessä kaksiossa ja kolmas muksu tulossa.

En edes tiennyt että kaupungilla on rivareita, ja oli niin ihana, oma piha, oma sauna ja hyvältä alueelta vielä.



Voiko näin hyvin käydäkkään:)



Mä ihan ratkean onnesta, siksi piti tulla hehkuttamaan!!!!!!

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

asun itse sopivan kokoisessa, mutta aivan liian kalliissa asunnossa ja olen hakenut halvempaa, mutta ei kaupunki helly auttamaan työssäkäyvää yh:ta (3 lasta) vaan pitää hakea asumistukea kelasta että pärjää!

Vierailija

Kuten myös kaupungin VUOKRAkämpässä asuva koulutettu, työssäkäyvä, raitis ja ns. normaali perhe...

Ei vain ole varaa/halua omistusasumiseen/velkavankeuteen.

Ai niin, maksamme itse vuokramme, jos jotakuta kiinnostaa.

Vierailija

Kaupungin vuokrarivariin on vaikea päästä. Mekin jonotettiin yli vuosi ennen kuin päästiin toivomaamme asuntoon. Meidän taloyhtiössä on yli 40 asuntoa ja kaikki ovat ihan tavallisia asukkaita; sosiaalitapaukset ym. ongelmaiset sekä maahanmuuttajat päätyvät yleensä kerrostaloihin - rivareihin halutaan "tavallisia" ihmisiä ja perheitä. Rivareissa vaihtuvuus on vähäisempää siksi asunnon saaminen rivarista on todella iloinen asia.

Vierailija

viestistä ole moksiskaan. Mekin ollaan tavallinen perhe, molemmat vanhemmat koulutettuja ja työssäkäyviä. Itse mekin maksamme vuokramme. Ja talomme on mukavan rauhallinen, hyvällä alueella myös. Tottakai oma asunto siintää mielessä, mutta realismia on myös kovat hinnat Helsingissä. Mieluummin asun vuokralla ja keskustan/palveluiden lähellä hyvällä alueella kuin omassa asunnossa kaukana huonolla alueella.

Vierailija

Tehkää kuulkaa silleen, että ekana iltana uudessa kodissa teette jotain hyvää ruokaa, sytytätte kynttilöitä ja avaatte viini- tai kuohuviinipullon. Sitten pistätte oman saunan lämpeämään, oi ihanuutta!



Itse sain tänään varmistuksen, että pitkän opintoputken jälkeen saamani pätkätyö jatkuu vakituisena. Tuilla, hanttihommilla ja lainalla kituutellut yh olen ollut koko korkeakouluopintojeni ajan (lapsen bioisä ei ole osallistunut lapsen elämään mitenkään). Nyt minulla on vihdoin vakituinen - ja hyvä! - työ, mukava palkka ja säännöllinen päivärytmi. Kaiken kukkuraksi päätimme joulun alla miesystäväni kanssa muuttaa yhteen, enkä voi kuvitella hienompaa isähahmoa/miehenmallia pojalleni. Aika herkässä on hymy minullakin! =) Tai oikeastaan olen niin onnellinen, että itkettää.



Se on aina koskettavaa, kun elämä nytkähtää onnelliseen suuntaan eteenpäin. Onnea vielä sinulle, ap, ja teidän perheelle!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat