Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

purkaus

Vierailija

Oon niin väsynyt ja yksin. En jaksais enään mitään, mikään ei tuo enään iloa elämääni. Välillä töistä kävellessäni tarhalle en voi ajatella kuin askeleen kerrallaan, jos vielä yhden askeleen jaksan ottaa eteenpäin tai muuten en selviäisi edes seuraavasta askeleesta. Miten mun maailmasta on tullut näin pimeä ja kylmä? Mikä tähän auttaisi? Vain pelko siitä että kukaan ei lapsiani haluaisi eikä hoitaisi estää mua tekemästä mitään peruuttamatonta. Lapset ansaitsisivat paljon paremman äidin, kuin poissaolevan, kuolemasta haaveilevan...En kestä enään yhtään takaiskua, en uskalla edes hakea apua kun pelkään täydellistä romahdusta jos vielä yksi ovi suljetaan edestäni. Koitan jos vaikka tämä kirjoittaminen auttaisi, ainakin pystyn vielä itkemään...

Kommentit (1)

Uusimmat

Suosituimmat