G: Kadutko että olet saanut lapsesi?

Vierailija

Eli meillä tuolla toisella palstalla kinaa. Minä sanon että tosi harva ihminen katuu sitä että on lapsensa saanut,vaikka ei olisi tilanne ollut ihan täydellinen lapsen saamiselle. Kun taas aborttia katuu monikin.

Niin tämä toinen henkilö väittää olevan kyse vain äiti-myytistä,että ei kehdata vaan myöntää että kaduttaa että lapsia tuli saatua.



Niin ajattelin pistää nyt gallupin aiheesta,jos näin nimettömästi ihmiset voisivat vastata ihan totuuden mukaisesti! :)



Varsinkin naiset jotka eivät ole tarkoituksella tulleet raskaaksi,ja ovat ehkä aborttiakin miettineet vastauksia kaipaan. Mutta tietysti saa muutkin vastata!!

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Lainaus:

Luuletko, että sosiaalitapaukset, alkoholistit, narkkarit, vakavasti mt-ongelmaiset ja juuri ja juuri elämässä kiikkuvat kirjoittelevat tälle palstalle? Ja ne 60 tuhatta abortin tehnyttä?




Tätä olin myöskin tulossa sanomaat. Vauva- lehden keskustelupalstalla tehdyn kyselytutkimuksen perusteella ei kyllä mitenkään voi päätellä niiden äitien määrää, jotka katuvat lastensa hankintaa. Tai jotka jättävät lapsen iltaisin yksin kotiin, kun lähtevät baariin. Tai jotka vakituisesti pahoinpitelevät lapsiaan.

Vierailija

jos nyt saisin lapsen. Eksyin tänne palstalle lukemaan lastensaannin ankeudesta ja olenkin joka päivä kiitollinen siitä, ettei minulla ole lapsia. Mieleni saattaa toki muuttua tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä en todellakaan haluaisi olla kenenkään äiti.

Vierailija

Lainaus:

kadun sitä kenet valitsin lapseni isäksi. silti, aikakonetta en käyttäisi jos sellaista minulle tarjottaisiin, koska silloinhan tätä lasta ei olisi.




Sama täällä. Mutta toisaalta en sitten kadu sitäkään,sillä ilman juuri sitä miestä ei olisi juuri näitä lapsiakaan :)

Vierailija

Lapset ovat kyllä ihan parasta mitä mulle on tapahtunut. Lasten jälkeen löysin aidosti vasta naiseuteni ja sain aivan erilaista itsevarmuutta. Se on varmaan jotain sellasta, että olen saanut aikaan jotain noin ainutlaatuista, jota ei voi verrata mihinkään muuhun. Ja se rakkaus! Koskaan muuten ei voi kokea samanlaista tunnetta kuin rakkaus omia lapsia kohtaan :-) Ei, en siis kadu!

Vierailija

Lainaus:

tosiaan,kyllähän kaikilla käy joskus mielessä että voi ei,mitä tuli tehtyä,kun on vaikeeta yms.

Mutta jos uudestaan voisi elää niin kuinka moni jättäisi lapsen saamatta?

(varmasti heitäkin on) enkä siis syyllistää tahdo ketään,ainoastaan katsoa kuinka paljon on katuvia ja ei katuvia joukossamme :)






Juuri noinhan sitä tuntee kun on kovin vaikeaa...olisi helpompaa jos olisi yksin, tms. mutta se johtuu siis muista ongelmista eikä sinänsä sitä lasta kadu, häntähän rakastaa yli kaiken,vaan ajattelee että jos olis vaikka yksin vois vaan hilpasta tms kun äärimm.vaikeaa.



Mutta ainahan elämässä jotain vaikeuksia silti tulisi olemaan.erilaisia vaan. Ja silloin kun tuollaiset ajatuksen valtaa, kyllä senkin ymmärtää että on tod. väsynyt ja se on jotenkin masentunutta ajattelua. Jos ei olisi masentunut, ei ajattelisi niin.JOten silloin ajatukset olisivat paljon positiiveisemmat.

Vierailija

mutta en enää.



Olin ahdistunut kotona olosta ja koin että elämäni olisi paljon parempaa ja voisin tehdä paljon enemmän ja totetuttaa itseäni ilman lapsia.



Nooooooh! Sitten palasin töihin, erosin huonosta suhteesta, lapsilla menee loistavasti hoidossa ja ovat joka toinen viikonloppu isillä ja lisäksi arkena niin että pääsen kerran viikossa omaan harrastukseeni arkenakin ja olo on hyvä, ei lainkaan enää masentunut ja lapset ihania joiden kanssa kiva viettää laatuaikaa kun vapaata on viikonloppuisin ja iltaisin!

Vierailija

Miksi tämän elämän valitsin? Miksi en valinnut toisin? Miksi minun piti ryhtyä tähän????



Vihaan elämääni!!! Tekisi mieli antaa lapsi pois

Vierailija

Olen joskus katunut.

Rakkauttani heihin se ei mitenkään vähennä. Mutta totta puhuen, esikoinen olisi saanut jäädä tekemättä. Olin liian nuori (19v), isän eritoten valitsin todella väärin. Pahimmat katumisen tunteet olivat silloin kun lapsi joutui 16-vuotiaana vankilaan. Kyllä siinä vaan tuli mieleen että olisinpa silloin ollut fiksumpi.



Väitän kyllä että ette minusta päällepäin uskoisi tätä katumistani. En sovi näihin kriteereihin mitä tässä ketjussa annettiin huonolle äidille. Mutta mitä ilmeisemmin olen sitä joskus ollut, kun äitiyden tuotos on vankilassa istuava alaikäinen.( Nyt lapsi on jo 18v)

Vierailija

Miehen kanssa parisuhde on aika huonossa jamassa, ja oman väsymisen vuoksi tunnen välillä olevani huono äiti lapsilleni. Jos lapsia ei olisi, olisin varmaan jo lähtenyt omille teilleni... Toisaalta taas lasten takia tulee mietityksi kaikkea sitä hyvää, jota meidän suhteessa on ollut ja voi vielä olla. Missään nimessä kyllä lapsiani en pois antaisi!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat