Ystävyydenperuutuskirje, mitä ajatella?

Vierailija

Sain yhdeltä tuttavalta kirjeen. Siinä hän irtisanoi tuttavuuden/ystävyyden sillä perusteella, etten viettänyt tarpeeksi aikaa hänen kanssaan.



Kyseinen tuttava on työtön, perheetön, sinkku. Eli hänellä aikaa liiankin kanssa. Silti usein, jos oli sovittu tapaaminen, hän peruutti sen vedoten esim. siihen, että väsytti, tulikin muuta ohjelmaa, tms. Tästä syystä en niin hanakasti enää ollut häntä tapaamassa, koska jos sain aikaa järjestettyä tapaamiselle, niin aika todennäköistä oli, että hän teki peruutuksen välillä jopa vain tuntia ennen sovittua ajankohtaa. Niinpä sitten minäkin ryhdyin tekemään näin ja tästä hän kirjeessä valitti.



Ymmärrän kyllä, että joskus ihmissuhteet päättyy. Hänenkään kanssa meillä ei ollut kovinkaan paljon yhteistä. Mutta voi sitä olla kavereita monenlaisten ihmisten kanssa. Jotenkin hassua, että vaivautuu lähettämään kirjeen tuollaisesta asiasta. Kai se äkkiä käy ilmi muutenkin, jos ei toisesta mitään kuulu, että tämä ei halua pitää yhteyttä.



En nyt tiedä, miten reagoisin. Vastaisinko kirjeeseen? Enkö reagoisi mitään?



Muut ystäväni ovat itsekin usein kiireisiä. On voinut mennä puoli vuotta, vuosikin, ettei olla tavattu ja silti juttu luistaa kun tavataan. Joskus ystävyys on katkolla, sitten vuosikausien päästä nähdään ja taas ollaan kavereita. Kukaan ei ole koskaan vastaavanlaista kirjettä laittanut perään. Ihan outoa.

Kommentit (4)

Vierailija

Tuntuu että hänellä ei mene hyvin tai kaikki ei ole kotona.

Soita ja kuulostele onko hän ok, ja kysele kirjeestä...



Itselläni on 4 lasta ja vuosien varrella ei tule nähtyä paljoakaan ystäviä, korkeintaan soitellaan pari kertaa vuodessa ja nähdään ehkä kerran tai kaksi, joitakin en näe kuin 1krt2vuodessa ja ei tulisi mieleenkään lähetellä tuollaisia kirjeitä.



Onko hän minkä ikäinen, voisiko se auttaa asiaa. itse olen kerran epätoivosena lähettänyt kirjeen ystävälle kun olin tehnyt typeryyksiä, enkä kehdannut päin naamaa sanoa, joten oli helpompi kirjoittaa se paperille.



Toisaalta ei ole reilua syyttä toista lainaamisesta, jos ei ole lainannut. se ei varmaankaan tunnu hyvältä.

Vierailija

Antaisin olla. Mulle tulee mieleen masennuskin, joskus masentunut "oireilee" noin. Yhtäkkiset sairastumiset, väsymykset, toisten syyttely ja syyllistäminen..



Jos teillä ei ollut kovin paljon yhteistä muutenkaan, niin antaisin olla..niin tylyltä kuin se kuullostaakin..

Vierailija

Kyllä minustakin oikean ystävyyden merkki on se, että vuosienkin jälkeen juttu luistaa ja tuntuu ettei taukoa olisi ollutkaan. Syyllistämistä ei hyvässä ystävyydessä ole.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat