Miksi mä en osaa päättää, mitä haluaisin opiskella?

Vierailija

En kai valmistu ikinä tai löydä tyydyttävää työpaikkaa, sillä koko ajan tuntuu, että olen väärässä paikassa. Olen jo kerran vaihtanut alaa ja ahdistaa kovasti. Miten tyytyä johonkin, kun on niin paljon asioita, joita haluaisi opiskella? Miksei mulle tule sellaista "ahaa" -elämystä, että tätä mä olen aina halunnut tehdä! Olen niin kateellinen niille ihmisille, jotka löytää paikkansa jostain...



Tuleeko palkinto sitten kun olen rämpinyt opintoni loppuun vai onko pettymys entistä suurempi, kun työelämän aika koittaa. Etsin kai jotain mitä ei ole olemassakaan :-( Onkohan tämä kolmenkympin kriisi.. Tuntuu, että kaikilla on jo hyvä koulutus ja miellyttävä työpaikka, miksen se voi olla minä :-/



No vähän helpotti nyt :-D

Kommentit (4)

Vierailija

ensimmäinen vuosi vasta menossa ja tuntuu, että menen taas samaan suuntaan kuin ekalla kerralla eli rämmin opinnot loppuun, mutta sitten masennun. En voinut kuvitellakaan tekeväni sitä työtä kovin montaa kymmentä vuotta, parissa vuodessa kuluin loppuun ja oli "pakko" vaihtaa alaa.



Olen varmaan liian vaativa, mutta en vaan pysty tekemään työtä, josta en pidä... Työ vie kuitenkin niin paljon aikaa elämästä, joten sen pitäisi jollain tavalla mielekästä. Jotain tärkeää ja hyödyllistä. Ehkä en sovellu perinteiseen rooliin, tunnen itseni vaan niin vajaavaiseksi kun väsyn työssäkäynnistä niin paljon, hävettää oikein kun toiset jaksaa raataa vuosikymmeniä. Ehkä pitäisi ryhtyä freelanceriksi tai tutkijaksi tai joksikin, joka voisi vaikuttaa vähän työaikoihinsa.. Haluaisin täyttää yhteiskunnan vaatimukset, mutta miksi sen pitää tuntua niin perhanan vaikealta..



-Ap

Vierailija

Olen opiskellut kolmea eri alaa, päätin nyt valmistua siitä, jota olen opiskellut pisimpään, vaikka olenkin jo aivan kyllästynyt alaani. Olen koulusta asti ollut hyvä kielissä ja huono matikassa, mutta nyt minua on sitten ruvennut kiinnostamaan luonnontieteet, mutta myöhäistä se kai tässä iässä on (26). Lääkäri on oikeastaan ainoa ammatti joka minua kiinnostaa, mutta ei mulla ole mitään mahiksia päästä sellaiseksi. Kai mä sitten olen 40 vuotta töissä puolivaloilla ja omissa ajatuksissani niin kuin tähän asti.

Vierailija

on joutunut/liukunut. Harva meistä hihkuu innosta joka aamu työhön mennessä. Joku sattui pääsemään johonkin opiskelemaan ja sitten siitä pikkuhiljaa laiskuuttaan tai jostain muusta syystä jää sille alalle. Vähitellen alkaa tykätä työstään, kun aikaa kuluu. Luulen, että monen tarina on tämä. Oletko tehnyt kauan töitäsi vai päätynyt tuohon turhautumaan jo lyhyen ajan jälkeen? Anna ajan kulua siellä töissä ja katso sitten uudestaan.

Vierailija

Mä en ole edes päässyt noin pitkälle kun sä. En ole pystynyt valitsemaan mitään alaa, koska ei ole mitään perustelua miksi valitsisin juuri jonkun tietyn alan. Olen kaikessa keskinkertainen, pidän kaikesta vähän, mutten mistään niin paljoa, että haluaisin kokeilla juuri sitä.



Lastenhoidosta kyllä tykkään, mutta en halua työkseni sitä tehdä. Omat lapset riittää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat