Miksei matalapalkkaisen miehen vaimo muka voi jäädä hoitovapaalle PK-seudulla?

Vierailija

Eilen täällä oli pitkä ketju siitä, ettei PK-seudulla ole varaa jäädä hoitovapaalla, eikä ainakaan silloin jos mies ei tienaa superhyvin. Luin sen ketjun vasta myöhään illalla, enkä jaksanut enää siihen kirjoittaa, joten siksi aloitin uuden viestin aiheesta.



Mua on kyllä oikeasti aina ihmetyttänyt toi tekosyy, ettei rahat riitä jäädä alle 3-vuotiaita hoitamaan. Itse olen ollut kotona hoitamassa lapsiamme kohta 6 vuotta ja menossa töihin parin kuukauden päästä, kun nuorin täyttää 3 vuotta. Miehen nettotulot on n. 1400-1500/kk ja mä olen saanut äitiyslomilla (x 2) nettona n. 700 € ja hoitovapaalla n. 600 €. Reilun kahden viime vuoden aikana nettotulomme ovat olleet siis n. 2200-2300 €/kk. Asumme Helsingissä omistusasunnossa, josta maksamme lainaa+korkoja sekä yhtiövastiketta yhteensä n. 950 €/kk. Ruokaan menee miehen työpaikkaruokailu mukaan lukien n. 700 €/kk. Eli tämän jälkeen rahaa jää kuukaudessa n. 500-600 €, mistä maksetaan vakuutukset, vaatteet, bensa (autoa käytetään harvoin, mies menee kävellen töihin, kun on sen verran lyhyt matka, muuten menisi bussilla). Pari kertaa vuodessa, kun tulee kerralla esim. parit vakuutusmaksut, täytyy ottaa säästötililtä muutama satanen rahaa, mutta muuten pärjätään ihan hyvin. Matkoja ei ole kyllä varaa tehdä, mutta en usko, että tämän ikäiset lapset osaavat niitä vielä kaivatakaan. Heille riittää kerran vuodessa esim. Tallinnan risteily.



Tuntuu siis hullulta, että joku jonka mies tienaa esim. nettona 2000 €/kk, väittää, ettei ole varaa jäädä hoitamaan yli 1-v ikäistä lasta kotiin! En ymmärrä, miksi pitää olla niin valtava talo, että siitä pitää maksaa monta tonnia kuussa, kun lapsille riittää vähempikin. Eri asia on, jos vanhempi ei halua olla hoitamassa lapsia kotona. Musta on ihan asiallista, että silloin menee töihin ja laittaa lapsen hoitoon. Mutta sitä en tajua, kun aina vedotaan siihen, ettei ole varaa. Miten meillä on, jos kaksi kertaa enemmän tienaavilla ei ole? Silloinhan vaan pitää tinkiä jostain, esim. niistä matkoista. tai ehkä kaikilla on sitten joku 400 000 € asunto ja asumiskulut 2000 €/kk... Silloin miettisin itse kyllä vähän, että onko se niin tärkeää.

Sivut

Kommentit (52)

Vierailija

Siitä on turha kiistellä.



Sen sijaan on ehkä syytä miettiä, että mitkä on kenellekin ne AIKUISTEN menot.

Onko pakko olla 2 autoa? Onko pakko asua omakotitalossa? yms

Jokainen voi ihan itsekseen miettiä, mikä on tärkeää ja mikä ei.



Meillä hoitovapaa on mahdollistettu siten, että asuntolaina on kohtuullinen ja jo sitä ottaessa on mietitty miten pärjäämme äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Ja asuntona on ihan tavallinen perheasunto kerrostalossa pk-seudulla.

Haaveissa toki omakotitalo, mutta tässä elämäntilanteessa se ei ole nro 1.

Lisäksi asuntolainasta on pidetty lyhennysvapaata muutamaan otteeseen.



Meillä eletään ihan tavallista elämää eikä teini-ikää.



Lainaus:


tämän takia: SUUREMMAT TULOT; SUUREMMAT MENOT.Esimerkiksi meillä menee noiden ap:n mainitsemien lainojen lisäksi 800 euroa autolainoihin, on vaikka mitä vakuutuksia, on okt:n lämmityskuluja (tässäkin kuussa on lapsen vakuutus ja sähkölasku, yhteensä 700 euroa).

Ei mihinkään ulkomaanmatkoihin säästetä, mutta jo autorempat on juttu johon on varattava noin 1500 euroa per vuosi. Katsos kun joillain meistä on aikuisten ihmisten menot, eikä kaikki voi elää ikuisesti kuin teinit, että rahaa menee vaan vuokraan ja ruokaan. Kun kasvat isoksi, ymmärrät, että on muitakin menoja, juu, jopa niitä ihan pakollisia.

Meillä ON tingitty elintasosta, autot esim on yli 10v vanhoja molemmat, mutta työmatkojen vuoksi niitä tarvitaan.

Vierailija

mennyt äitiysloman jälkeen töihin ja mies jäänyt kotiin hoitovapaalle, kaikkien neljän (joukossa yhdet kaksoset) kanssa. Kaksosten kanssa piti vuorotteluvapaata, sillä vuorottelukorvaus on huomattavasti edullisempi vaihtoehto kun kotihoidontuki, ja silloinkin sai vielä kotihoidon tuen kuntalisää. Tosin kaksosten kanssa oma äitiyslomanikin oli pidempi kuin normaalisti. Joutuuhan siitä tinkimään, mutta mistään oleellisesta emme tinkineet: ruokaa oli ja vaatetta ja vuokratkin maksettiin omasta pussista. Matkat jäi tekemättä, mutta niitä nyt ehtii tehdä myöhemminkin.

Vierailija

Olin 1,5v, kotona ja sain 600 e ja mies käteen 2000e. Asumme espoossa 70-luvulla rakennetussa kerostalossa kolmiossa. Asumiseen meni laina ja yhtiövastike mukaan lukien 1300e/kk lisäksi maksoimme opintolainoja 500e/kk. Autoon ei ole varaa. Me emme matkustaneet eikä tule mitään lehtiä tms. Loput meni ruokaan, puhelimeen, sähköön, vakuutuksiin, nettiin, tv-lupaan, vaatehankintoihin silloin kuin oli pakko, bussilippuun miehen työmatkoihin.



Olisin todella halunut jäädä kotiin pidemmäksi aikaa mutta eipä auttanut. Mua ainakin stressas joka kuu miettiä että onko varaa maksaa kaikki laskut ja ahdisti kun tili oli aina melkein tyhjä 1,5 viikkoa ennen miehen palkkaa. Onneks ei esim. sairasteltu paljoa. Miten olisit tämän siis ratkaissut? Olen kohta jäämässä uudelleen äitiyslomalle joten vinkit tarpeen sillä olisin ilomielin pidempään kotona.

Vierailija

siihen että olen kotona, mutta eipä rahaa juurikaan jää ylimääräisesti käytettäväksi.



Tuli mieleen sellainen, että eikö kellään naisella ole ahdistavaa fiilistä elellä "vain" miehen tuloilla? Oma tulotasoni nettona on tippunut 2000€ ja kyllä se ahdistaa, kun itsellä ei ole rahaa mihinkään ylimääräiseen. Ei paljon huvita anella mieheltä rahaa, jos tarviisi vaatteita, kävisi mielellään kampaajalla tms. Ei sillä, maksaisi kyllä, mutta kun en ole sellainen ihminen, joka käyttää toisten rahoja omiin menoihinsa.



Ja tosiaan, kyllä ne menot ja asunnot on sen mukaan hommattuja, mikä on normaalitulotaso. Ja joillakin sattuu olemaan myös muuta lainaa kun se asuntolaina.

Vierailija

Miten ihmeessä voit laskea, että menetätä sen ja sen verran? Miksi ihmeessä teet lapsia ensinkään jos lasket lapsiesi kanssa viettämän ajan vain rahan menetyksenä.



Tyttäreni hoitopaikassa on näitä n. vuoden ikäisiä joiden vanhemmant juoksevat rahan perässä, etteivät vain manenetä tonnejansa...säälittää nämä pienet jotka seisoa tököttävät ulkona tai istuvat rattaissa odottamassa, että koskahan se äiti on tienannut ne riittävät tonninsa, että pääsisi kotiin!



Itselläni on hyväpalkkainen työ ja siitä huolimatta olin kotona 2,5 vuotta ja voin kuule sanoa, että kertaakaan en laskenut, että menetän jotakin tuona aikana. Se oli ajatusmaailmassani vain aikaa jonka vietän tyttäreni kanssa ja koin sen paljon arvokkaammaksi kuin ne mahdolliset tonnit jotka olisin saanut tyttöreni odottaessa hoitopaikan pihalla.

Vierailija

Mielestäni on hyvä, että lapsilla ja aikuisilla on myös kodin ulkopuolista elämää. Uskon, että lapsi oppii sosiaalisia taitoja parhaiten päiväkodin lapsiryhmässä. Ja aikuisen on hyvä käydä kodin ulkopuolella töissä.

Vierailija

Kyllä minäkin olisin mieluummin kotona kuin lähihoitajana. Selitellään omaa laiskuutta tehdä töitä lapsen parhaalla. Sanoisitte suoraan ettei vain työnteko huivita, kun yhteiskunta maksaa

Vierailija

Lainaus:

miten tarpeellinen ja ihana ja suorastaan välttämätön niiden vauvalomalaisten ja muuten kotona olevien lapsille, jotka tarvitsevat hoitopaikan pakastusta tai virikkeitä tylsään elämäänsä kotiäidin ja pikkusisarusten kanssa.

Vierailija

Haluavatko he pienellä palkalla elättää vaimoa kotiin 6 vuotta. Moni mies sanoisi, että haluaisi vaimon menevän töihin, että voisi joskus ostaa itselleen jotain. Nyt tekee perse ruvella töitä ja mitään ei jää kun vaimo haluaa levätä kotona lasten kanssa.

Vierailija

meillä 5- henkisen perheen ruokalasku (sis. pesuaineet, samppoot ym.) on 600e/kk emmekä syö sahajauhoja. ja helsingissä siis asumme.

Vierailija

Kyllähän se nyt vaan on niin, että kun ihmiset tulotaso kasvaa, se vaikuttaa myös menotasoon, tottuu käyttämään enemmän rahaa, ja haluaa mm. sijoittaa sitä niihin eläkevakuutuksiin yms. Ja sitten kun jää kotihoidontuelle, niin ero siihen on suuripalkkaisella paljon huimempi kuin pienipalkkaisella, ja siinä onkin sitten opeteltavaa, että pärjää taas vähemmällä rahalla. Toki suurituloinen on voinut säästääkin rahaa kotihoitoa silmälläpitäen.

Mutta sinänsä on mun mielestä ihan loogista, että pienituloisella on enemmän "varaa" - ja varalla en tarkoita rahaa, vaan asennetta - jäädä kotiin pidemmäksi aikaa koska rahaa ei töihin meneminen toisi taloon käytännössä juuri euroakaan enempää, eli elintaso ei kärsi siitä yhtään. Mutta suurituloisemman elintaso on sovitettu jollekin ihan muulle tasolle kuin se kotihoidotuki, joten silloin joutuu tinkimään kaikenlaisesta.

Ja ihan turha mollata toista materialistiksi tms tämän perusteella, ihmiset tekevät valintansa omien asenteidensa perusteella, toiset haluaa tehdä töitä matalapalkka-alalla esim kutsumuksen vuoksi tai siksi, etteivät ole viitsineet kouluttautua parempipalkkaisiin hommiin, toiset taas haluavat luoda uraa jok siinä sivussa yleensä tuo myös hyvät tulot. Toiset haluaa opettaa lapselleen, että kirpparilta saa hyviä vaatteita, toiset taas haluavat pukea lapsensa merkkivaatteisiin. Toiset syö perunaa ja soossia, toiset käy kerran viikossa ravintolassa.

Nämä ovat kaikki valintoja, joita jokainen tekee päivittäin elämänsä alusta loppuun ja niiden perusteella muovautuu oma elämä. Eikä kellään ole oikeutta tulla arvostelemaan kenenkään muun valintoja Jos sinä haluat olla 10 vuotta kotona lasten kanssa ja kasvattaa perunat takapihallasi, hyvä niin. Mutta jos haluat vaurastua, luoda uraa ja yhdistää perhe- ja kotielämän siksi, ettet jaksa olla kotona, tai siksi että haluat tietyn elintason, sekin on ihan ok.

Turhaan täällä kukaan kerää gloriaa päänsä päälle omista valinnoistaan. Ne ovat vain hänen valintojaan, hänelle sopivia, ei meille muille.

Vierailija

Jos olisin töissä, olisi tarharumba kolmen lapsen kanssa myös hänen harteillaan. Samoin puolet kotitöistä, ruuanlaitosta yms.

Tällä hetkellä mies pääsee aika helpolla kun käy töissä ja minä hoidan kodin.

Vierailija

Olisi parempi kun jokainen vain myöntäisi mitä etua ajaa ja että toisen etu VOI kärsiä silloin. Eli puhutaan aisoiden oikeilla nimillä.



Kultainen keskitie ja kompromissit taitavat olla hyvä valinta. Jos lapsi ei tunnu sopeutuvan hoitoon, äiti joustaa ja jos äiti ei sopeudu kotiäidiksi vuosikausiksi järjestetään lapselle hyvä hoito.



Turha keksiä mitään selityksiä ja tekosyitä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat