Lapsi, joka vie kaikki voimat... (tilitystä)

Vierailija

T. kohtalotoveri

Kommentit (6)

Vierailija

kovin erilaisia sisaruksetkin voivat olla. Toisaalta: se on hyvä asia, koska perheeseen ei yksinkertaisesti MAHDU montaa minä-minä-kaikki-mulle-heti-nyt -tyyppiä.



Kuulostaa siltä, että huolestasi huolimatta olet hyvä äiti. Näet vaativassa lapsessasi hyviäkin puolia ja pyrit olemaan tasapuolinen nuoremman lapsen suhteen.



Tiesitkin varmaan, että kuusivuotiaalla on uudelleen uhmaikä.Tavallisetkin kuusivuotiaat testaavat rajojaan ja pomottelevat ja saavat raivareita.



Erityislapsen suhteen voi tilanne olla vieläkin hankalampi. VARSINKIN koska hän on esikoisesi, ja kroonisen sairautensa takia saa paljon erityishuomiota (ja kenties myös erityiskohtelua muulloinkin), hän on omasta mielestään perheessänne erityisasemassa. On raskasta pyrkiä pitämään tilanne tasapuolisena ja tuottaa lapselle pettymyksiä, joista vielä seuraa spektakuläärisiä kohtauksia. Sinun pitää kumminkin kestää se! Jos nyt alat antaa kaiken periksi, homma luisuu käsistä ja sinulla on kohta kotona kotityranni - ja se on väärin sinua itseäsi kohtaan, kuopustasi kohtaan ja tuota esikoistasi kohtaan.



Oletko jo lukenut Liisa Keltinkangas-Järvisen Temperamentti-kirjan? Kuulostaa siltä, että lapsesi uppoaa hyvin helposti ärtyvän lapsen luonnekuvaan. Kirjassa on paljon vinkkejä vaativan lapsen kasvattajalle, suosittelen.



Voimia urakkaan, tilanne todennäköisesti helpottuu vuoden sisällä, kun lapsesi kasvaa.

Vierailija

Lapsi, 6 v., on herkkä mutta luonteikas. Vaativa luonne yhdistettynä lapsen vakavaan krooniseen sairauteen vie kaikki voimat. Tuntuu sille, että ei vaan aina jaksa olla hyvä äiti - vaikka haluaisi.



Lapsi on vaativa. Keksii päivän mitä moninaisimpia asioita, jotka haluaa heti. Alkaa parkua raivoisasti - nykyisin myös uhota ja kirota - kun ei saa haluamaansa. Pomottaa pienempiä lapsia kotona ja päiväkodissa, ja on varsin itsekäs tavaroidensa suhteen. Itkee pahaa mieltään usein ja kovaan ääneen.



Lapsi on ihana monilla tavoin; auttavainen, lempeä ja kilttikin kun on hyvä hetki. Sosiaalinen siinä mielessä, että puhuu myös ventovieraille eikä ujostele. Mutta huonot hetket ovat todella huonoja.



Varmastikin lapsi on normaali. Sairautensa takia häntä on tutkittu ja seurattu paljon, ja testien mukaan on hyvin älykäs ja kekseliäs. Tutkii ja näpertää loputtomasti pikkuasioitakin.



Voimakkaan luonteensa vuoksi lapsi jättää nuoremman sisaren varjoonsa. Kuopus on vaatimaton (vaikka omalla tavallaan hyvin voimakasluonteinen) eikä aina osaa pitää puoliaan. Koska kuopus ei vaadi "mitään", huolestuttaa sekin, jääkö hän jostakin paitsi - vaikka koetan tietysti olla tasapuolinen kaikessa.



Kukaan ei varmastikaan osaa sanoa mitään, koska ehkei mitään "ongelmaa" ole. Tai ongelma on vain oman jaksamiseni kanssa.



Kiitos jos jaksoit lukea.

Vierailija

Meillä on aivan kuvailemasi kaltainen lapsi, sekä kaksi sopeutuvaista ja vähään tyytyvää pikkusiskoa, keskimmäinen kylläkin hyvin itsepäinen myös. Esikoisemme ei kylläkään ole sairas.



En minä mitään osaa sanoa, paitsi että tiedän tunteen. Luottamus omiin kykyihin on koetuksella päivittäin.

Vierailija

Ihan samoja asioita olen pohtinut.

Olen todella väsynyt 8v esikoisen kanssa. Ja juuri tuo huolettaa kun kuopus on kiltti ja jäänyt esikoisen varjoon koko ikänsä. Vanhempi lapsi on niin vaativa ja lisäksi todella mustasukkainen.

Tuo asioista parkuminen on vuoden sisällä loppunut, mutta sen sijaan alkaa tahallaan sotkemaan paikkoja ja viskomaan tavaroita. Enkä todellakaan tiedä miten saan tuon siivoomaan jälkensä, kun mikään rangaistus ei tehoa. Eikä lahjonta auta. Joskus tuntuu etten pärjää, koska lapsi on fiksumpi kuin minä. En sitten tiedä onko kaikki älykkäät ja kekseliäät lapset myös vaikeita kasvattaa. Meidän esikoinen elää jotenkin niin täysillä noiden tunteiden kanssa.

Vierailija

En ole ko. kirjaa lukenut, mutta pitää kyllä lukea. Kaikki apu arjestamme selviämiseen on tarpeen.



Omena ei ole puusta kauas pudonnut, eli lapsen luonne on hyvin pitkälti omani kaltainen. Tahtojen taistelua riittää. Periksi en mielestäni helpolla anna, mutta siinäkin kohtaa huomaan ajattelevani, missä kulkee lapsen nujertamisen ja normaalin kurinpidon raja?



Vanhemmuus on kyllä maailman haastavin posti...



-ap-

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat