Muita jotka ei halua miestään mukaan synnytykseen?

Vierailija

Mä ainkin tällä hetkellä ajattelen niin etten halua. Menen mieluummin yksin.

Esikoisen synnytyksessä oli mukana, käden anto kun kätilö käski.

Oli kyllä kiva kun oli joku siinä vieressä ettei joutunut yksin olemaan.

Mutta jälkikäteen olen kuullu kommentteja; "sä et ponnistanu alkuun kunnolla, siks se kesti" "Meinasin jo sanoa et pistä vähän vauhtia". (viereisessä huoneessa synty kaks silla aikaa kun me tehtiin yhtä, mutta sehän onkin omissa käsissä...) "Se oli niin tylsää, varsinki ku lilluit siellä ammeessa pari tuntia."

Samoin on kertonu monelle ihmiselle, ei mulle mitään hyviä kavereita, hänelle ovat kuinka huusin ja raivosin. =oltiin kolme tuntia kahden silloin ku ilokaasu ei enään auttanu ja odotettiin ebiduraalia... En välttämättä olis halunnu hänen näitä asioita levittelevän.

synnytys on kuitenkin kovin henkilökohtanen tapahtuma. mies on ihan hyvä mies ja isä. joissain asioissa tosi moukka eikä ajattele mitä suustaan päästelee.

oli kyllä sitten lapsen luona kun joutu tunnin olemaan lämpökaapissa.

voishan tuo sitten syntymän jlkeen tulla paikalle...

vaikka kyllä yksinki meneminen vähän hirvittää...

mutta luulen että saattaisin olla jopa rauhallisempi yksin.



mies ei muuten ollut mukana yhdessäkään valmennuksessa raskaus aikana. Synnärille oli tutustumassa. Liekkö tämä vaikuttanu?? Ei tienny mihin on joutumassa.



Mutta siis onko muita joilla samanlaisia mietteitä tai jotka ovat synnyttäneet yksin??

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

..ja oli kyllä oikeasti yhden työkaverin kanssa puhetta, että hän olisi sitten tullut mukaan synnytykseen, jos olisi synnytys miehen matkan aikaan käynnistynyt : ) Mutta joo, en minäkään ketä tahansa sukulaista tai ystävää ottaisi.



Siitä tulikin mieleeni, että onko av-mammat seuranneet Nelosen Vauva tulossa -sarjaa. Ei voi käsittää, kun siellä -ilmeisesti Kanadassa- on oikeasti puoli sukua synnytyksiä katsomassa :/ tai vähintään molempien vanhemmat...

Vierailija

tms. sukulaisen? mulla oli äiti mukana kummassakin synnytyksessä, ja itse koen että se oli meille hyvä ratkaisu. normaalisti rauhallinen mieheni on alkanut suunnilleen hyperventiloimaan sillä sekunnilla kun mulla on synnytykset käynnistyneet, hän puuskuttaa ja hätiköi, juoksee paniikissa ympäriinsä. ei siis ihan tukihenkilöainesta siinä mielessä, että olisin joutunut itse synnyttäessäni kokoajan huolehtimaan miehestä, varmaan tarjoamaan paperipussia siihen hyperventilointiin.

Vierailija

Synnytys kesti muutamia tunteja. Tapasin pariskunnan kadulla ja kysyin miten meni. Mies sanoi, että oli helppo synnytys. Sai vaimoltaan käsilaukusta lyönnin päähänsä. =)



Mikään synnytys ei ole helppo, takuuvarmasti on kipua ja tuskaa, eikä ikinä mene niinkuin itse sen kuvittelisi.

Vierailija

ja kotona olin jo valvonu edellisen yön säännöllisten suppareiden kans. Eli oikeestaan kesti puoltoista vuorokautta... joten tuskin toinenkaan kauheen nopea on...



Ap

Vierailija

Mä en ainakaan, anteeksi nyt vaan, kokisi hyväksi kumppaniksi ja mieheksi ihmistä, joka päästelisi tuollaista suustaan koskien yhteisen lapsen syntymää ja synnytystä, jonka minä kärsin! Hyvä isä hän voi olla, mutta mieheksi on kyllä aika moukka!



Et sitten ole miehellesi puhunut suoraan näistä asioista? Siis loukkaavista ja epäasiallisista kommenteista synnytyksessä, jossa sinä olet tuskissasi ja hänen pitäisi kaikin tavoin yrittää tukea sinua ja siitä, että hän levittelee teidän yksityistä kokemusta puolitutuille sensuroimatta ja vielä sinua halventavaan sävyyn? Taitaisi mulla jäädä viimeiseksi tuollaisen miehen lapsen synnytykseksi...huh huh.

Vierailija

Minä laitoin miehen vannomaan jo etukäteen, että meidän synnytyksestä ei sitten ulkopuolisille puhuta. Ja ajattelen edelleenkin kahden lapsen jälkeen, että on mulla oikeus edes tuo asia pitää yksityisenä, kun kyll se mies osaa kaiken muun leivitellä tutuilleen.



Näin meillä vältyttiin tuolta teidän tilanteelta. Synnytys on kuitenkin sellainen asia, joka saa naisen herkäksi. Ja itsekin ihmettelen miestäni, että vaikka ei oo mun synnyttämisestä tietääkseni mitään pahaa puhunutkaan, niin en myöskään kokenut häneltä kummemmin tukea saavani. Mutta se tilanne on näköjään miehellekin niin jännittävä, ettei saa edes sanaa suustaan, että olisi edes seuraksi.



Ja sitten jälkikäteen oon ollut synnytyksiin tosi tyytyväinen, kun ne on edenneet mainiosti, itse en kiukutellut tai ollut mitenkään hankala, ja kaikki on mennyt mun mielestä loistavasti. Niin olisin toivonut, että mies olisi edes jotenkin kehunut, että olisi ollut ylpeä minusta tai edes jotain. Mutta ei mitään sellaista. Se ei taida tajutakaan, kuinka paljon vaikeampaa kaikki voisi olla, kun on nähnyt vain mun kaksi helppoa synnytystä.



Mutta sitten teidän tilanteeseen. Jos meillä olisi käynyt noin (eikä se olisi älyttömän kaukaa haettua meilläkään), niin laittaisin miehen lukemaan jonkun raamatun paksuisen opuksen synnyttämisestä, ja sen jälkeen voisin päästää mukaani synnytyssaliin. Tai sitten mies voisi odottaa odotustilassa synnytyksen ajan, jotta on lähellä siltä varalta, että jotain poikkeavaa tapahtuu ja ainakin sitten lapsen syntymän jälkeen olisi välittömästi paikalla.

Vierailija

mukaan synnytykseen. Mä oon vissiin tottunu niin hyvän et kummastuttaa kun jotkut ei halua miestä mukaan.Meillä kaikki kolme synnytystä ollaan yhdessä koettu ja aina oon saanu kehuja kuinka hyvin oon homman hoitanu. Vähän on totisen olonen mies ollut mutta vierellä on pysynyt ja eka pusut oon saanut minä kun vauva on ollut pihalla:)

Vierailija

kuka nyt työkaveria synnytykseen ottaa : ))) Ei se synnytys nyt niin haastava paikka ole, elämässä on paljon vaikeimmistakin tilanteista selvittävä yksin.

On se sen verran intiimi tilanne siellä jalat harallaan ähkiä, että en ottaisi ketä tahansa sukulaista tai tuttavaa.

Enkä kyllä itsekään menisi synnyttävän työkaverin doulaksi. Täytyisi tosi lämmin ystävä olla, jonka seuraksi menisin.

Vierailija

Etenkin jos kätilöille sattuu kiireisempi päivä, voi olla ikävää olla yksin pitkiä aikoja kivuissaan. Tietysti sinä tiedätkin jo mistä on kyse, kun olet jo synnyttänyt kerran. Mulla oli tosi pitkä synnytys ja olin iloinen, kun sain opiskelijan seurakseni siksi aikaa, kun mies kävi syömässä yms.

Vierailija

ja hyvin meni. Vaikka ekaan synnytykseen piti lääkäri kutsua, kun supistukset loppuivat ja muutenkin olin ihan loppu.

Olen muutenkin sellainen luonteeltani, etten kipeänä halua ketään viereen lässyttämään. Synnytysvalmennuksessa oli mies mukana ja oli helpottunut, kun en vaatinut synnytykseen mukaan. Sanoi vaan, että päätä itse haluanko hänet mukaan.

Ihan hyvin siellä yksinkin pärjää, jos ottaa sen asenteen.

Vierailija

Hän ei halunnut tulla, enkä minä halunnut häntä sinne.

Hän tuli heti paikalle, kun vauva oli tullut ulos mahasta. Hän siis näki vauvan jo alle tunnin ikäisenä.



Minulla oli tukihenkilönä siskoni, jonka kanssa aika meni mukavan leppoisasti. Hän ei juuri hermoillut, ja sai myös minut pysymään rauhallisena.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat