Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Amnesty tutkii Lestadiolaisten ehkäisemättömyyttä...

Vierailija

Onpa hyvä kun tutkivat niin pääsee epäluuloiset ihmiset rauhaan jos asia on mieltä painanut. Ketään ei pakoteta lestadiolaiseksi, eikä ketään pakoteta olemaan ehkäisemättä.

Itse odotan nyt 7. lasta eikä minulle kukaan ole koskaan sanonut etten saa ehkäistä. Eihän kukaan edes tietäis jos ehkäisyä käyttäisin. Mutta tämä on oma ja mieheni yhteinen päätös ja uskomme sen olevan oikein. Minulle sillä ei olisi mitään merkitystä vaikka Amnesty päättäisi että toimimme väärin ja vaikka tulisi laki ettei ehkäisyä saa kieltää. Silti minä uskoisin että Jumala on elämän ja kuoleman herra, eikä meillä ole valtaa päättää kuka saa elää ja kuka ei. Tämä on minun ajatukseni ja annan muille täyden vapauden ajatella eri tavalla.



Huvittavaa on se, että tätä tutkitaan sen vuoksi kun naisia kuolee synnytykseen. Tottapa tutkivat samalla myös sen, kuinka monta naista Suomessa kuolee sen vuoksi että on synnyttänyt "liian monta" lasta ja kuinka monta naista kuollut synnytykseen muista syistä. Suomessa synnytykseen onneksi kuolee naisia todella vähän ja ihan yhtä hyvin siihen voi kuolla myös ensimmäistään odottava äiti.

Kuka tutkii niiden syntymättömien lasten oikeuksia, joita abortoidaan tuhansittain???

Sivut

Kommentit (150)

Vierailija

Lainaus:

Koittakaa nyt ymmärtää että ei sitälupaa oikeasti kukaan VOI antaa, eiköhän se ole ihan omantunnon kysymys.




Ettei vaieta kipeistä asioista niin kuin yhteisössämme on pitkään ollut tapana. Asioista ei keskustella, mutta sitten ollaan kyllä herkästi tuomitsemassa ja arvostelemassa. Olen aivan samaa mieltä kuin mitä siinä pitkässä kitjoituksessa oli(en muista numeroa). Jännä, että kokoajan hoetaan että asia on omantunnon asia, mut sit niitä on valtoimenaan jotka tuomitsevat samantien. Asiasta pitäisi keskustella nimenomaan sen vuoksi, että voisimme ymmärtää toisiamme eri elämäntilanteissa.



Eiköhän ole jo sen aika että asioiden peittely ja kiertely jätetään menneisyyteen ja aletaan puhumaan niistä TODELLISISTA elämäntilanteista eikä aina siitä miten hyvin meillä uskovaisilla asiat ovat. Monet haluaisivat toki että kaikesta vaiettaisiin, mielumminhan nostettaisiin esille niitä elämän kauniita puolia, mutta valitettavasti sitä toistakin puolta elämäämme mahtuu yllinkyllin.



Ei kai tarkoitus olekaan se että joku antaa lupaa ehkäisyyn, VAAN että asiasta voitaisiin avoimesti keskustella. Voitte varmaan kuvitella miten vaikea meillä on yhteisössä jotka käytämme ehkäisyä terveydellisistä syistä. Ne toistuvat kommentit ehkäisyn syntisyydestä ja monien tuomitsevuus AHDISTAA. On korkea aika puhua, puhua, ja puhua. Samalla jokainen oppisi sitä että meistä kukaan ei näe toistemme perhetilanteiden sisälle ja kenelläkään ei kestakaikkiaan ole oikeutta lähteä arviomaan kuka on oikein uskomassa ja kuka ei. Valitettavasti lakihenkisyyttä yhteisössämme on.



Vielä sen verran että moniin muihin asioihin otetaan usein hyvinkin vahvasti kantaa mutta tätä aihetta pelätään. Se on ilmanmuuta omantunnon asia niin kuin kaikki muutkin asiat, mutta keskustelun tarve on silti olemassa. On surullista miten paljon nääntyneitä äitejä on. Näistä asioista PITÄÄ keskustella. Yhteisön paineella on tässäkin asiassa merkittävä osa. Sitä ei voi kieltää.

Vierailija

joten voi tulla toistoa, mutta

kyllä lestadiolaisillakin elämä on se jota on joka tilanteessa suojeltava. Siis jo olemassa oleva elämä. Jos äidin fyysinen tai psyykkinen kunto on se, ettei voi enää lapsia synnyttää, ei elämän pääasiallinen tarkoitus toki ole vain synnyttää lapsia. Totta kai lestadiolaisillekin tehdään kohdunpoistoja, asennetaan hormonikierrukoita tai käytetään muuten ehkäisyä jos se sairaudenhoidon kannalta on suositeltavaa. Ei kukaan pakolla lapsia tee. Rakastelu voi myös olla muutakin kuin yhdyntää. Kyllä uskovainenkin saa ja pitää huolehtia itsestään ja jaksamisestaan.

Uskomme että Jumala asettaa elämämme rajat ja meistä huolen pitää.

Vierailija

Eihän missään ole kirjoitettua sääntöä tästä!

Minä ainakin teen niinkuin omatunto neuvoo eli en käytä ehkäisyä.

Kukaan "pomo" ei ole ikinä kysynyt/sanonut minulle mitään ehkäisystä.

Noo jos ei muuta tutkimista löydy (esim. eroperheiden viikko äidillä, viikko isällä--->ei voi olla vaikuttamatta lapsen mieleen) niin tutkikoon vaan.

Tuskin se ehkäisy siitä yleisemmäksi muuttuu!!

Vierailija

Tuo urbaani legenda miehen lausahduksesta tuskin on totta. Kyllä ne lestadiolaiset miehet aivan samalla tavalla suree vaimonsa ja läheistensä kuolemaa kuin kuka tahansa muukin! Vai kuulitko että mies sanoi noin? Tuo sama lausahdus esiintyy tämän tästä kaikilla keskustelu foorumeilla, joissa lestadiolaisuutta käsitellään.

Ja jos Herra uuden vaimon sattuu antamaan niin eiköhän tuo vaimo pidä sitten huolta niistä lapsista. =)

En minäkään ymmärrä miksi äiti leikkauksesta kieltäytyi.

Vierailija

Tämä nyt on ensimmäinen ja ainoa kommenttini näihin keskusteluihin, sillä AV on syvältä. Aikuisten koulukiusaajien leikkikehä. Tänne eksyin erään kaverin vihjeestä... No niin.



Olen siis vl, lapsuudesta asti ollut, pari mutkaa nuoruudessa "maailmaan" tehnyt. Nyt on muutama lapsi ja jaksaminen tosi kovilla koko ajan. Tässä on se ero, että kaks nuorinta meille syntynyt ehkäisystä huolimatta. Siis olen terveydellisistä syistä käyttänyt ehkäisyä jo vuosia. Eli siis ei ole "vastuuttomasti" lapsia maailmaan laitettu. Meillä on vanhempainvapaiden jälkeen lapset olleet sosiaalisin syin tarhassa, vaikka mä itse työttömänä tai sairaslomalla. Luulin joskus teininä, että musta olis kotiäidiksi. Ei musta ole. Sairastan toistuvaa, vakavaa masennusta, ja se sanelee koko elämämme.



Aiemmat ehkäisypäätökseni olin tehnyt sen perusteella, mitä olin kuullut puhujien ja uskovaisten lääkärien neuvoneen parille samankaltaisessa tilanteessa olleelle uskonsisarelle. Yritin ensimmäistä päätöstä tehdessä kysyä neuvoa eräältä papilta, mutta hän aikoi ottaa yhteyttä, eikä koskaan sitä tehnyt. Niinpä me jäimme tyhjän päälle. Päätös ei ollut missään vaiheessa helppo, se on varmaan vaikein päätös ylipäänsä jonka olen eläessäni joutunut tekemään. Tämä johtuu siitäkin, että olen toivottoman lapsirakas ja todellinen vauvafriikki, eli hyvin raskaus-, synnytys- ja imetyskeskeinen ihminen. Tuntui todella pahalta huomata, että terveys ei kestäkään sitä, josta on koko nuoruutensa unelmoinut: tiuhaan tahtiin kasvavaa perhettä ja kotiäitiyttä.



Meidän tapauksessamme on näkynyt nimenomaan se, että kyllä se Jumala ne lapset antaa ehkäisystä huolimatta, jos niin on tarkoitettu. Yksi lapsistamme oli erittäin ei-toivottu, raskaus tuli todella vaikeaan tilanteeseen ja olin erittäin pitkään sitä mieltä, että annan lapsen adoptioon. Lopulta kuitenkin hänen syntymänsä on ollut parasta, mitä koko avioliittomme aikana on sattunut. Niin ihanaa lasta on vaikea edes kuvitellakaan, täyttä auringonpaistetta koko lapsi!



Nyt sitten nuorimmaisen synnyttyä oli vielä psyykkisten syiden lisäksi kaksi vahvoja fyysisiä perusteita ehkäisylle. Jälkitarkastuksessa minulle kirjoitettiin pilleriresepti. Oli todella vaikea ratkaisu mennä hakemaan ne apteekista. Tuskittelin sitä eräälle "ystävälle", joka oli aivan kauhuissaan. Seuraavan kerran tavatessamme hän ei tervehtinyt Jumalan terveellä. Hänen reaktiostaan järkyttyneenä otin yhteyttä uskovaiseen pappiin. Hänen neuvonsa oli: pidättäytykää ehkäisystä!



No, minä tein päätökseni itsenäisesti, niiden samojen neuvojen perusteella, joita olin aiemmin kuullut. Rukoilin Jumalalta viisautta. Ja sitten, eräänä päivänä minuun laskeutui ikään kuin rauha. Tunsin tekeväni oikein, tunsin, että näin on Jumala meille tarkoittanut. Meidän on kannettava vastuu niistä lapsista, jotka meillä jo on, ja siksipä olen nyt kiltisti pillereitä syönyt. Tilanne sitten, kun fyysisistä syistä vuodeksi kirjoitettu resepti loppuu, määrittää sen, jatkanko ehkäisyä vai en. Ja "tilanteella" tarkoitan nimenomaan omaa henkistä kuntoani. Voihan se olla, että olen loistavassa kunnossa. Vauvakuumeesta en puhu mitään, se minulla on lähes kroonisesti, nytkin, vaikka pillereitä syön. Edelleen jokaisen pillerin ottaminen on minulle osin vastenmielistä, vaikka tunnenkin tekeväni oikein lapsiani kohtaan.



Mutta todella. Tästä asiasta TÄYTYY keskustella avoimesti myös meidän VL-ihmisten keskellä! Olen järkyttynyt siitä, että asiasta on erilaisia kantoja ei ainoastaan riviseurakunnan, vaan myös niiden, joiden pitäisi neuvoja antaa, kesken. (Ja tämä ei tarkoita sitä, että meille tulisi mitään käskyjä "ylemmiltä" eli puhujilta ja papeilta, vaan nimenomaan sitä, että heiltä saamme neuvoja, joihin itse kukin saa nojata tehdessään henkilökohtaisia ratkaisuja.) Se jos mikä tarkoittaa sitä, että avointa keskustelua tästä tarvitaan. Ja kiireesti! Uskovaisten äitien väsymys on niin suurta, että olen totaalisen järkyttynyt siitä, miten moni on minulle tullut murheistaan puhumaan. Jos pelkästään MINÄ tunnen hyvin kymmenkunta loppuun uupunutta äitiä (toki myös vähintään saman verran niitä, jotka ovat aidosti kiitollisia ja onnellisia jokaisesta raskaudesta), niin kuinka paljon heitä todella on?!



... jatkuu seuraavassa viestissä

Vierailija

Ihmisienja apinoiden evoluutiossa ihmisillä on ollut sama "esi-isä"

kuin apinoillakin, mutta se ei tarkoita, että tämä kantamuoto olisi

sen enempää apina kuin ihminenkään. Apinat, kuten ihmisetkin,

ovat siis vasta ajan myötä kehittyneet ja eriytyneet omiksi lajeikseen

yhteisestä kantamuodostaan.





Lainaus:


En jaksa käsittää miten nyky-Suomessa joku jaksaa jauhaa tuollaista höpönlöpön satua. Opettele evoluutioteoria.

Ja ei, ei ne ole ykskaks kaikki syntyneet yhtäaikaa, vaan kehittyneet pikku hiljaa apinasta. Senhän nyt tietää lapsikin.

Vierailija

Millaisia totuuksia taas ihmiseltä, jolla ei ole asiasta mitään kokemusta!



Perheessäni on 10 lasta ja minulla itsellä 6. Mieheni perheessä on 17 lasta. Joka vuosi kokoonnumme molempien sukujen kanssa vähintään kerran jouluna, uuden vuoden aattona tai juhannuksena kaikki yhteen.

Kyllä vain löytyy tilat 100 ihmiselle hyvin helposti ja varmasti vieläkin suuremmalle porukalle kunhan tarve tulee. Ja voi sitä riemun ja jälleennäkemisen riemua kun koko suku on koolla. Ne on lapsille ikimuistoisia hetkiä ja aikuisille myös. Yhteishenki on mielettömän hyvä ja kaikille lapsille on kavereita.



Meillä toiset isovanhemmat muistaa kaikkia 70 lastenlasta kortilla ja pienellä lahjalla synttäripäivänä ja jouluna, toiset taas eivät muista ollenkaan kun se ei ole ollut koskaan heillä tapana. Eivät ole koskaan omienkaan lasten synttäreitä tms juhlineet ja se on heidän oikeutensa olla juhlimatta. Ja älä vain epäile että lapsenlapset olisivat isovanhemmille etäisiä! Rakkaudella otetaan halaten aina vastaan kun käydään ja lapsille mummut ja papat ovat todella tärkeitä ja rakkaita! Ja usko pois, mummut ja papat muistavat kaikkien lastenlastensa nimetkin, vaikka jo alkavat olla vanhoja. =)



Heh, onko sinusta tärkeämpää että lapsi voi kertoa äidin harrastuksista ja ttyöstä, kuin siitä että äiti vietti aikansa lasten kanssa ja kotona. Veikkaanpa että lasten mielestä asia on juuri toisinpäin. Mutta oli miten oli, siskoni osallistuu seuraavaan lontoon maratoniin. Ja suuri osa vl-äideistä harrastaa jotakin ihan oman hyvinvointinsa vuoksi. Se takuulla totuus! Emme ole aivottomia hautomakoneita, vaan kaipaamme myös omaa aikaa. ; )



Ja entä nuo lumipesut ja höykytys....Tietty sakki on toiminut väärin, enkä heitä puolustele, mutta meinaatko että he toimivat niin koska olivat lestojen lapsia?

Myös minä ja lukuisat muut vl-lapset ja nuoret saimme kärsiä siitä että olimme vl-kodista. Minua potkittiin, hakattiin, lyötiin oikeasti Raamatulla päähän, syljettiin ja raavittiin. Vain ja pelkästään uskoni tähden. Puhumattakkaan siitä, että joka päivä käytävällä kävellessä perään huudettiin lesta, lesta, lesta haisee yms.

Keneen minä yleistän tuon käyttäytymisen? Ja se ei todellakaan ollut pieni porukka joka tuota kaikkea harrasti, vaan suurin osa oppilaista jossain muodossa. Onko siis ihme että olemme sisäpiirin porukkaa? Lapsuuden traumat ei anna muuhun mahdollisuutta. Onneksi oli turvallinen ja rakastava koti tukena.

Vierailija

Se on totta, että kokemukseni rajautuu samalla kylällä asumiseen ja pariin lestadiolaiseen kaveriini (aikuisena ystävystynyt, ei meidän kylältä). Ja minun käsitykseni mukaan lumipesut ym. höykytys liittyy tietysti joukon voimaan. Lestadiolaisia oli meidän koulussa paljon ja niinpä heillä oli varaa tehdä "mitä tykkäsivät". Toki näin on varmasti muillakin porukoilla, mutta meidän koulussa se nyt vaan oli näin.



Ja nyt aikaihmisenä ystäväni (hänellä sisaruksia 17) on pahoitellut sitä, ettei hän kunnolla tunne kaikkia sisaruksiaan, kun ikäerot ovat niin valtavat eikä koko porukkaan saa ikään kasaan, kun heitä on niin valtavasti. Yhden ison perheen sisälle on muodostunut ikäänkuin "pienempiä perheitä", eli sisarukset ovat enemmän keskenään suurinpiirtein samanikäisten sisarusten kanssa ja muita - paljon nuorempia tai vanhempia - nähdään vain satunnaisesti.



[quote]

Ja entä nuo lumipesut ja höykytys....Tietty sakki on toiminut väärin, enkä heitä puolustele, mutta meinaatko että he toimivat niin koska olivat lestojen lapsia?

Myös minä ja lukuisat muut vl-lapset ja nuoret saimme kärsiä siitä että olimme vl-kodista. Minua potkittiin, hakattiin, lyötiin oikeasti Raamatulla päähän, syljettiin ja raavittiin. Vain ja pelkästään uskoni tähden. Puhumattakkaan siitä, että joka päivä käytävällä kävellessä perään huudettiin lesta, lesta, lesta haisee yms.

Vierailija

...jos muutaman sadan vuoden päästä 90 % suomalaisista olisi lestadiolaisia (olettaen, että saavat lapsia tilastollisella huipputahdilla ja me muut yhtä vähän kuin nykyään). Rupeaisi siinä olemaan aika kapea tuo perimäkin pikkuhiljaa...

Vierailija

mutta kun tosiasia on että teidän tapohin kuuluu ehkäisemättömyys ja olette niin imeneet äidinmaidossa suuret lapsilaumat ym uskontoonne kuuluvan, ettette tunne niiden olevan "väärin". Ja hienoa on jos se on todellakin molempien vapaa tahto, ikävä ettei aina ole niin. Tätä kinastelua voisi jatkaa loputtomiin, tutkimus on kuitenkin todella hyvä ja nykyaikana erittäin tarpeellinen!

Ja miehet ne lestadiolaisuuden aloittivat ja tuon ehkäisemättömyysideankin , jos vähääkään on historiaa lukenut ! Tiukka setähän se lars leevi laestadius oli !

Vierailija

ja en kyllä tunnista yhtään lestadiolaista äitiä kuluneesta ulkonäöstä ja väsyneestä ja miten se nyt menikään.

Ovat muodikkaita, iloisia ja useasti vielä lukeneita naisia. Ainakin minut, kirkkoon kuulumattoman suurperheen äidin, ovat ottaneet joukkoonsa tosi hyvin.



Ja se tarina siitä tulipalosta ei ihan niin mennyt, että äiti ja isä olisi jättäneet 7 lasta jne....

Vierailija

Ja jos ei tätä keskustelua sisältä päin saada herätettyä, on aivan oikein, että ulkoinen taho puuttuu siihen. Aimo Hautamäki toki toimi viisaasti ollessaan toistaiseksi ottamatta kantaa asiaan. Uskovainen näkee hänen kommentissaan armahdusta ja rakkautta: ei tuomita suuntaan ei toiseen. Elämä ja kuolema on Jumalan käsissä, harva perhe on sen yhtä suuresti nähnyt kuin me elämässämme. Ikävä kyllä todella sitten olen törmännyt tähän henkiseen väkivaltaankin. Tottakai sitä on uskovaistenkin keskuudessa, sillä mekin olemme ihmisiä. Joka väittää että meistä kukaan ei muita tuomitse, valehtelee. Omavanhurskautta ja ennen kaikkea ymmärtämättömyyttä, NAIIVIUTTA on niin paljon meissä, joista moni on kyllä kasvanut melko lailla tynnyrissä. Tietyt tabut vaietaan kuoliaaksi. Minut on onneksi kasvatettu toisin, avoimesti, kannustaen keskustelemaan ja arvostamaan Jumalan meille antamaa järkeä, kantamaan vastuu.



Raamattu toki sanoo, että maa tulee täyttää lisääntymällä. Raamatussa sanotaan myös, että antakaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä. Se tosin sanotaan ihan eri yhteydessä kuin tämän ehkäisyn suhteen. Raamattu tuomitsee synniksi myös Onaanin maahan heittämän siemenen. Toisaalta Raamattu sanoo myös pidättäytymisestä, jota meille järkytyksekseni suositeltiin, että avioparien tulee pysytellä erillään vain rukouksen tähden ja vain vähän aikaa, "ettette kiusaisi itseänne". Minusta pidättäytymisen suositteleminen sairauden hoitona tarvittavaan ehkäisyyn on suorastaan vastuutonta. Miksikö? No miettikää nyt hyvät naiset tilannetta, jossa joku ulkopuolinen kieltäisi sinua terveydellisistä syistä vaikkapa puhumasta vuoden ajan! Yhtä lailla terveessä parisuhteessa elävän perustarpeisiin kuuluvat seksuaaliset tarpeet. Niiden kieltäminen aiheuttaa kireyttä puolisoden väliin ja sitä kautta koko perheeseen. Stressitilanteessa mm. väkivallan uhka kasvaa huomattavasti. Eipä olisi vaikea kuvitella sellaistakaan tilannetta, jossa vuoden pakollinen selibaatti rikkoisi parisuhteen ja hajottaisi koko perheen. Siksi toisekseen, nimenomaan tässä asiassa on Raamatun perheitä suojeleva neuvo aivan muu. (Kun kysyin tätä kyseiseltä papilta, sain vastaukseksi vain olankohautuksen.) Kolmanneksi, mikään lääketieteellinen ehkäisymenetelmä, edes sterilisaatio, ei ole 100% varma. Ainoastaan kohdunpoisto estää raskauden aivan varmasti, ja se taas ei ole mikään ehkäisykeino, vaan radikaali lääketieteellinen toimenpide, jolle täytyy olla vahvat perusteet. Siispä kaikki tunnetut ehkäisykeinot antavat "tilaa" Jumalan luomistyölle, siitä meidänkin perheessämme on kaksi elävää todistetta. Neitseellisiä sikiämisiä ei Raamatunkaan historia tunne kuin yhden, ja jos toinen ilmaantuu, vesittää se suurelta osin koko Raamatun pelastushistorian. Joten mikä se onkaan se varmin ehkäisy?



En jaksa ymmärtää sitä mentaliteettia, että järki on meidän vanhoillislestadiolaisten piireissä jotenkin demonisoitu. En ymmärrä, enkä hyväksy. Eihän Jumala antanut meille järkeä kiusaksi, vaan lahjaksi. Liika järkeily ei tuo mitään hyvää, siitä ovat esimerkkinä mm. Hitlerin ideariihen aikaansaama juutalaisten joukkotuho. Liika järkeily tappaa myös uskon. Sen sijaan silloin kun järkeä käytetään Jumalan lahjana, nöyrästi Jumalalta neuvoa pyytäen vastuunkannon nimissä, se on siunaus. Enkä ole näine ajatuksineni yksin. Kiitän taivaan Isää siitä, että hän on ohjannut rinnalleni erittäin monia läheisiä ja ystäviä, jotka jakavat nämä ajatukseni. He ovat elämää nähneitä ihmisiä, jotka tietävät, että myös uskovaisen elämä voi olla kovaa. Eihän Jeesuskaan hypännyt jyrkänteeltä suojelusenkeleihin luottaen, vaikka sielunvihollinen siihen houkutteli.



Usein seuroissa kuullaan vertaus aasin ja lampaan välillä. Meitä uskovaisia ei ole tarkoitettu aasien tapaan taakkojenkantajiksi, vaan lampaiksi, heikoiksi ja väsyviksi. Jos terveys pettää, raskauksista tulee taakka. Jos meidän tulee pidättäytyä ehkäisystä kuolemanvaaraan asti (kyllä, näitä vaaratilanteita on ollut, vaikka yhtään kuolemantapausta ei minun korviini ole kantautunut) tai silläkin uhalla, että uuden raskauden aiheuttama kuorma voi aiheuttaa edellisten lasten huostaanoton (ja kyllä, näitä ON tapahtunut eikä ole meidänkään kohdallamme kaukana ollut), silloin usko muuttuu tekemiseksi ja vesitämme Jumalan armon. Tärkeintä on uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tärkeintä on nöyrtyä Jumalan edessä ja ottaa elämä Hänen kädestään - kuitenkin ymmärtäen myös se vastuu, jonka Luoja meille antaa jokaisen lapsen myötä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat