Vierailija

"Kouluun hyökättiin sorkkaraudalla; nuorisojoukko yritti tulla pahoinpitelemään pojan kesken koulupäivän"

"15-vuotias uhkasi tappaa opettajan"

"Koulupoika löi rehtoria päähän"



Siinä otsikoita tämän päivän Iltasanomista.

Mikä vaivaa lapsiamme, noita joita maailman laadukkain neuvolajärjestelmä seuraa kohdusta aina kouluiän loppuun saakka. Lapsiamme, joita me äidit ja isät yritämme parhaan taitomme mukaan kasvattaa ja terveellisellä ravinnolla ruokkia. Me äidit välttelemme lukuisia ruoka-aineita raskausaikana, jottei sikiö vahingoittuisi, kinastelemme , mikä haalarimerkki lämmittäisi lastamme parhaiten, pohdimme mummojen ja vaarien taitoja/taidottomuutta lastenhoidossa ja koemme lähes aina itse olevamme onnistuneempia kuin edellinen sukupolvi....

Onkohan jossain menty metsään ja pahasti? Olemmeko me aikuiset menettäneet kunnioituksemme noiden lapsien silmissä? Emmekö osaa kasvattaa lapsiamme kunnioittamaan toisen ihmisen koskemattomuutta? Emmekö osaa kasvattaa lapsiamme sietämään vihan ja aggression tunteita ilman että ne purkautuvat em. otsikoiden kuvaamien tapahtumien tavalla??



Olen itse kahden pojan äiti, toinen poika 15 ja toinen 10 v. Pahalta näyttää tämä maailma...

Sivut

Kommentit (25)

Vaivaa se, että vanhemmilta vaaditaan em. asioiden suhteen kohtuuttomia. Vaivaa se, että "sehän on vaan lapsi", kun lapsi tekee jotain ihan kohtuutonta.



AIkuiset ei kestä lasten pahaa mieltä, ja kaikki sallitaan. Lapsista kasvaa empatiakyvyttömiä, ja jotta ei tarvitsisi nähdä omaa epäonnistumistaan kasvattajana äidit hokee vielä yläasteikäisistäkin "nehän on vaan lapsia".



No, kova tulee maailma olemaan noille "lapsille". Se on varmasti aika karu se kerta, kun ei enää tulekaan pelkkää päänsilitystä, vaan ihan oikeasti joutuu putkaan ja korvaamaan tekosensa. Kun kukaan ei enää ymmärräkään "vaan lasta".



PS. Mä en tajua kuka normaali aikuinen haluaa että koululaitos on tuossa jamassa missä se on. Että kaikki auktoriteetti on viety opettajilta. IHan karseeta. JOs voisin valita, lähettäisin lapseni samanlaiseen kouluun, jossa itse olin aikanani. JOssa ei yhdellekään herrantertulle todellakaan tullut mieleenkään haistatella opettajalle saati sitten lyödä.

Minä esitän osasyyksi kunnon miehen mallin puutetta! Suomalaiset miehet ovat liian usein poissa perheensä elämästä. Syitä tähän taas ovat mm. ylityöt, juopottelu, haluttomuus kantaa vastuuta yhteisistä lapsista jne. Äidit ovat usein hyviä kasvattajia mutta he eivät voi korvata kaikkea- toivon että etenkin yh:t ja lesboäidit tiedostaisivat tämän eivätkä hyökkäisi kimppuuni.

Näitä sietäisi jokaisen täällä miettiä. Vaikka, jostain syystä, AV-palstalla olen törmännyt sellaisiin nettikiusaajiin ja huutelijoihin etten ihmettele jälkikasvun maailmankuvaakaan. Valitettavasti.



Mutta tsemppiä meille äideille!

Lapsen annetaan määrätä, ei uskalleta/haluta aiheuttaa lapselle pahaa mieltä kielloilla. Fakta on, ettei kaikkia asioita tarvitse kysyä lapselta. Nykyään aikuiset puhuvat lasten kanssa sellaista kyselykieltä "Mitä haluat syödä, tulisitko mukaan, mentäiskö jo? Aikuinen jättää päätöksen lapselle ja siitähän ei hyvää seuraa.



Kun tietokoneet yleistyivät kodeissa, puhuttiin niiden sijoittamisesta. Oikeassa olivat, kun sanoivat (jotkut viisaat) että tietsikka pitää sijoittaa sellaiseen paikkaan kodissa, että aikuinen pystyy seuraamaan mitä lapsi/nuori sillä tekee. Tietokone on kätevä lapsenvahti, mutta voi viedä muksun väärille urille.



Telkkuakin voi kaikki katsoa yhdessä, eikä jokainen omassa huoneessaan.



Aikuisen täytyy pitää ohjat ja olla lapselle turva!



Tässä minun ajatuksiani aiheesta. Mukavaa viikon alkua kaikille : )

Uskoisin, että kaikella tällä on vaikutuksensa lasten ja nuorten hyvinvointiin.

Ja eihän täällä Suomessa edes aikuiset voi kovinkaan hyvin - miten sitten lapset, joilla ei ole yhtä paljon kokemusta ja keinoja käsitellä pahaa oloa kuin meillä aikuisilla.

Juu syitä löytyy..

PERHEET LIIAN KOVILLA, VANHEMMAT UUPUNEITA-....



- vanhemmat ovat työelämässä liikaa kiinni



- lapsiperheiden kotipalvelua saa enää 60 % lamavuosien 1992 tasosta



- lapset liian yksinäisiä



- luonnolliset tukiverkostot liian ohuita ( miummilat ja kummilat puuttuvat varsinkin työn perässä muuttaneilla perheillä pk-seudulla)



- tilapäistä lastenhoitopalvelua ei saa tai liian kallista- ( Mll hoitsut tulee tilata noin 3 viuikkoa etäkäteen- 8.40 e/ tunti+kulukorvaukset+sotut)

tai lastenhoitopalvelu maksaa yksityisessä kotipalvelufirmassa 26-36 e/ tunti



- verotus koerka



- yksinhuoltajien tuet alhaalla



- lapsilisät ei kata kuluja



- opintotuet ja mnimiäitoyspv-rahat epärealistisia



- opintolainat korkeakorkoisia



- asuminen ja autoilu kallista



- avioeroproesentti 50 %



- enneaikaiseille eläkkeille jäädään eniten depression takia: miksi???



- burn outille altteimipia nuoret 30 v naiset ja 50 v ikäiset



- suomalaiset miehet tekevät europpoan eniten ylitöitä...

Lapset vaiennetaan rahalla ja ovat oman onnensa nojassa. Toinen asia on se että lapsia/nuoria hoitaa joku ulkopuolinen ei äiti tai isä. Vanhemmat ovat töissä aamusta ilta myöhään. Lapset/nuoret tarvitsevat heistä kiinnostuneiden, välittävien vanhempien läsnäoloa ja yhteistä aikaa. Tärkeää on myös perheen yhteiset pelisäännöt ja lasten/nuorten rajat. Rajat on rakkautta! Vanhemmat tarvitsisivat enemmän joustoa uramaailmasta jotta jää aikaa pitää huolta tärkeimmistä arteistamme lapsistamme/nuoristamme.

Lisäisin vielä henkisen/hengellisen juurettomuuden. Tämä ´varmasti työntää herneen monen nenään, mutta minusta uskonnollisesta peristeestä luopumisella on myös merkitystä. Moni ei tunnu kuuluvansa mihinkään; ihminen on oman onnensa nojassa ilman uskoa Jumalaan ja elämälle suuntaviivoja ja turvaa antavaan totuuteen. Nykyään saa tehdä just mitä huvittaa, moralisoida ei saa eikä arvostella kenenkään valintoja. Muiden asioihin ei myöskään saa puuttua, ei edes silloin kun siihen olisi oikeasti tarvetta.



Tätä mieltä olen, vaikka en edes ole mikään "tosiuskovainen".

Lapsi tai pari kuuluu hankkia - sehän on "onnellisen elämän" kaava. Ensin opinnot, ura, avioliitto, talo ja lapsia. Mutta siihen se into loppuukin; lasten kasvattaminen ja hoito ovat vaivalloista hommaa ja ura+oma aika kiinnostaakin enemmän... siispä nuo vaivalloiset lapset siirretään muiden niskoille (päiväkoti, koulu, harrastukset). Ja lapset vaistoavat tämän.

muuten lapset saadaan tottelemaan kuin hakkaamalla nöyräksi.



Koulusta ja opettajista olen samaa mieltä kuin edellinen. Opetajana kympin tyttö voi olla ihan katastrofi. Pojan opettaja vaihtui syksyllä vanhan opettajan sairastuttua vakavasti. Tilalle tuli varmasti hyvin opettajakoulun läpäissyt nainen jolla vaan ei ole valitettavasti mitään kyky "johtaa" alakouluikäisiä lapsia. Järjestyshäiriöt ovat luokassa alkaneet mitä aiemmin ei ollut. Edellinen opettaja ei tarvinnut kouluavustajaa luokassa, mutta nyt puhetta on jo toisen avustajan hankkimisesta. Pelkään ettei ongelmat ole vielä edes kunnolla nostaneet päätään :(. Onneksi poikani on rauhallinen ja helppo tapaus joka tulee monenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Mitä minä voin asian parantamiseksi tehdä... Tosi kurjaa kun poika tulee kotiin ja sanoo että taas oli hirvee pölinä matikan tunnilla. Edellisen opettajan kanssa näin ei todellakaan ollut.

Lisätä vois vielä sen, että koulu on totaalisesti tippunut kelkasta. Opetetaan edelleen samoja asioita kuin 30 v sitten, vaikka maailma on täydellisesti muuttunut. Nuoret turhautuu kaiken tämän keskellä, eivät tiedä miten tässä maailmassa pitäisi elää. Miesopettajiakin on aivan liian vähän. Opettajan koulutusta pitäisi kiireesti muuttaa ja ottaa sinne sisään ennemmin seiskan poikia kuin kympin tyttöjä.



Nykylapset ovat erilaisia kuin lapset menneinä vuosikymmeninä, eivät he enää alistu peruskoulumuottiin.



Paljon pitäisi siis tehdä; kotien ja koulun, yhteiskunnan...meidän kaikkien.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat