Ootteko kirjoittanut ystävälle kirjettä mieltä painavavista asioista?

Vierailija

Tuntuu että kasvotusten vaikea puhua mutta paheneeko välit avoimuudesta?

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Peräänkuulutti meidän kadonnutta ystävyyttä (joka ei ollut siihen mennessä kadonnut, yritin vain ymmärtää, että koulun vaihdon myötä hänellä oli uudet kuviot ja vähemmän aikaa entisille opiskelukavereille). Hänen ongelmansa oli kuitenkin se, että uusien kuvioidensa myötä, MINULLE ei olisi saanut tulla mitään uutta tilalle, vaan mun olis pitäny istua solukämpässä odottamassa, milloin hänellä on uusilta kuvioilta aikaa minulle. No joo. Mutta välit ei ainakaan parantuneet tuon kirjeen myötä.



Itse nyt reiluna 3-kymppisenä olisin hämmentynyt ja nolo, jos saisin vastaavan kirjeen. Aikuiset puhuu mieltä painavista asioista, ei kirjoittele kirjeitä selvittääkseen sen hetkisiä välejä... Ja toiveet enemmästä ajasta tai laajemmasta luottamuksesta tai siitä ja tästä ja tuosta osoitetaan enemmän teoilla kuin sanoilla. Sanat saa asian tulemaan helposti marttyyrimaiseksi tai ruikuttavaksi...



Kerro tarkemmin, mitä haluaisin ystävällesi sanoa kirjeessä; olisi helpompi kertoa, miten saat välitettyä saman viestin teoilla. Se olisi varmempi tapa säilyttää ystävyys.

Vierailija

vastasin jo tuossa ylempänä. Mutta siis minä olen kirjoittanut yli kolmekymppisenäkin :) Tosin silloin taisi jo muotona olla sähköposti. Kirje kuin kirje, kuitenkin, samoja aiheita tässä käsittelin kuin mistä tässä ketjussa on puhuttu.



Luulen, että tämän pitkäaikaisen ystäväni tapauksessa kirjoittaminen on kyllä ollut helmien heittämistä sioille :( Harvemmin, jos koskaan, on kirjeeseen tai ajatuksiin tullut vastausta, varsinkaan kirjallista sellaista, josta näkisi että on oikeasti paneutunut asiaan.



Pikemminkin on kokenut kirjeeni rasittavana ja pohtimisen rasittavana ja pienten lasten äidillä on muutakin tekemistä kuin kirjoitella kirjeitä ystävilleen ja nämä rivitkin mitkä hän nyt tässä kirjoittaa ovat uhraus, koska pitäisi mennä vaihtamaan vauvan vaippaa. Ja tätä rataa. Ja ystävyydestämme on tullut liian raskasta kun pitää miettiä tällaisia.



SYdäntäni viilsi, mutta ajattelin, että ehkä en hänelle, pitkäaikaiselle parhaalle ystävälleni, tosiaan enää kirjoita. Ehkäpä joku toinen osaa arvostaa ystävyyttäni enemmän ja asioiden pohtimista yhdessä.

Vierailija

olin silloin vasta 14, ja olisin kaivannut kovasti tukea elämääni. en uskaltanut pyytää apua muilta kuin kirjeitse eräältä ystävältäni. ei hän koskaan vastannut kirjeeseeni tai ottanut sitä puheeksi. enkä sit enää itsekään puhunut siitä mitään.



jälkeen päin ajateltuna, eihän noin nuorella olisi ollutkaan valmiuksia minua auttaa.

Vierailija

Kirjoittelivat siinä kaikkee turhaa paskaa, olin ihan äimänä koko hommasta ja vitutti, enkä ole muutenkaan koskaan ollut sellanen tyttöjen kesken kähisijä. Muistaakseni niiden ongelma liittyi jotenkin siihen, että olin alkanut seurustelemaan, enkä puinut kaikkia poikaystävään liittyviä asioita, ml. seksi, noiden kavereiden kanssa. Jotain niiden kanssa piti siitä selvittää, mutta enpä uhallaankaan kertonut niille seksistä sitäkään vähää. Vähän myöhemmin kaveruus meni poikki, eipä ole ollut ikävä.



Mun suositus: älä ala mitään valituskirjelmiä kyhäämään. Mitä ne asiat natisemalla muuttuu? Ihmiset kasvaa koko elämänsä ja olet ärsyttävä mankuja, jos vaadit toista ihmistä kasvamaan samaa tahtia kuin sinä tai määräämään kaverisi suunnan. Oikeista ongelmista puhu suoraan, muuten vaikene ja kunnioita kaveriasi sellaisena kuin hän on.

Vierailija

ja parillekin ystävälle.



Mitään välitöntä katastrofireaktiota ei ole tullut. Päinvastoin, olen jopa saanut vastakirjeen. Joitakin väärinkäsityksiä on tullut ilmi puolin ja toisin, ja toisen tuntemuksia on ymmärtänyt paremmin, kun on "puhuttu" näin suoraan.



Mutta joitakin huonoja kokemuksiakin on. Itse on ehkä päästellyt vähän täysillä, mikä olisi saanut jäädä tekemättä, ehkä jotain loukkaantumista ollut sitten havaittavissa sen jälkeen. Samoin itse onkin loukkaantunut/tullut surulliseksi jostain toisen ajatuksesta. Jota ei olisi muuten tiennyt ellei asiasta olisi kirjeitse tullut puhetta. Olisi vain elänyt autuaassa illuusiossa ystävänsä kauniista ajatuksista...

Vierailija

kerran olen kirjoittanut kun oli elämä aika "jumissa" ja kasvotusten en olisi"osannut" / pystynyt puhumaan.

Ystävä kyllä soitti mulle sitten ...hmmm... samana päivänä tai seuraavana. Oli puhunut kirjeestä toisen meidän hyvän ystävän kanssa.

Nyt en kyllä muista enää miten mun ongelma selvisi. Kirjeestä ei ole puhuttu sen kerran jälkeen.

Mutta sen muistan ystävän äänestä hänen soittaessaan että oli aidosti huolissaan musta.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat