Koetko "ansainneesi" sen miltä näytät, vai onko se kohtalon oikku?

Vierailija

Hyvässä tai pahassa.

Kommentit (4)

Vierailija

Nykyään olen mielestäni rumempi kuin ansaitsisin - en esim. lihonut kohtuuttomasti raskauksissani, mutta silti niistä jäi aivan järjettömät raskausarvet ja hirveä määrä ylimääräistä nahkaa.

Vierailija

ja pääsin asioissa liian helpolla- toisaalta mua ei otettu sitten vakavastikaan. Nyt on elämä koetellut ja se näkyy- hyväksyn tämän epätäydellisyyden ja sen ettei mulla tässä tilanteessa ole voimavaroja suunnata itseni restaurointiin niin paljon kuin piätisi, jos haluaisin edelleen olla tosi kaunis. Lisäksi tilalle lienee tullut sisäistä kauneutta; viisautta ja lämpöä. Hyväksyn sen että vanhenen- olen arvokas ja ihana, eikä minun todellakaan tarvitse rtimmata itseäni jonkun muotilehden muottiin voidakseni olla viehättävä.

Kyllä se on niin että elämä hoitaa oman osansa ja itse sitten vaikuttaa sen mitä voi. On hyvin yksilöllistä miten vanheneminen kohtelee ihmistä- ja kaikista ruminta on kyllä "kypsään ikään" ehtinyt ihminen joka ei ole sinut todellisuuden kanssa vaan pinekänä yrittää täyttää teinimittoja- ja unohtaa kokonaan kaiken muun.

Vierailija

Minulla on niin paljon raskausarpia että varsinaista ihoa näkyy vähemmän kuin niitä :(. Lääkärin mukaan syynä on kudostyyppini, ei lihominen tai laihtuminen- ensimmäiset arvet tulivat murrosiässä ja nyt 24-vuotiaana niitä tulee kuukausittain lisää aina jonnekin. En voi käydä uimassa, en pitää t-paitoja/toppeja, en myöskään lyhyitä hameita ja/tai housuja. Monesti olen tätä "kirousta" itkenyt ja vihannut peilikuvaani, mutta toisaalta jotkut ihmiset (esim. äärimusliminaiset) pitävät itsensä peitettynä koko elämänsä ajan. Mieheni rakastaa minua paljon ja ihastelee kauneuttani päivittäin, mutta en meinaa uskoa häntä vieläkään seitsemän vuoden jälkeen...

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat