Auttakaa mua poikani kanssa!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kyseessä siis eskari ikäinen poika joka ei todella ole ollut helppo. Sen kanssa on matsattu niin paljon että. Yh:na olen ollut kun poika vasta 1v2kk ja toinen masussa tuloillaan viidennellä kuulla. kuopus on helppo kuin mikä, tulee toimeen kaikkien kanssa ja tykkää käydä paikassa jos toisessakin. Kun taas esikoinen ei tunnu olevan IKINÄ tyytyväinen :( on niinkun niin rasittavaa. Tänään käytiin hänellekkin mielenkiintoisessa museossa ja sitten hampparilla ja kun oli saanut hampurilaisen syötyy alkoi rutisee et lähetään, lähetään, lähetään... Oli viel tarkoitus mennä kahville kahvilaan jossa lapsetkin sitten saivat munkit(olin uuden poikakaverin ja tämän lapsen kanssa liikkeellä). Kahvilassa kun oli saanut munkin syötyy ja muilla kesken nii taas sama rutina lähtemisestä :( sit alkoi mulla palaa pinna totaalisesti. Miten oikeesti saan pojan muuttumaan niin että olis kiitollinen tai iloinen tai edes vähän tyytyväinen tälläisestä päivä ohjelmasta? Meillä ei turhan usein tälläsii päivii vietetä joten kyse ei voi olla siitäkään että olis jo liian tottunut tälläiseen, tuntuu vaan että on niin kiittämätön paskiainen(tiedän että on todella rumasti sanottu omasta lapsesta mut oon NIIIIIIN kypsä ton pojan käytökseen). Kylässäkään ei jaksa kauaa olla kun jo alkaa rutina et lähetään jo... Oon todella väsynyt tähän. Kiitos ja anteeks vuodatuksestani!!!

Kommentit (3)

Vierailija

Hei!



Luin viestisi ja jotain tuttua tunnistan. Meillä on kolme lasta, tyttö eskarissa ja pojat 4 ja 1. Tyttö vaikuttaa liioin aika kiittämättömältä aika ajoin ja esim. leikin paljon lasten ja erityisesti hänen kanssaan, niin silti hän sanoo "ettet sä äiti IKINÄ leiki mun kanssa "yms. ja se kyllä saa tunteet nousemaan, kun parhaansa olevinaan tekee..



Mutta tarkastaisin muutaman asian:



1)lapsi on juuri sellainen miksi aikuinen sen kuvittelee: jos miellät poikasi vaikeaksi, saatat huomata juuri VAIN ne vaikeat asiat ja se "kiltteys" jää pimentoon. Vastaavasti jos helppo lapsi tekee saman, sitä ei miellä niin pahaksi.



2) Ehkäpä poika rakastaa kotona oloa ja rauhaa: me ihmiset kun olemme erilaisia. Kaikki eivät tykkää samoista asioista ja ennen kaikkea mikä meistä aikuisista on hauskaa, ei välttämättä lapsista ole.



3) Kerroit että olet ilmeisesti uudessa suhteessa ja raskaana. Vaikuttaa siltä että poikasi on myös vähän huomiota vailla. (eikös poikaystävälläsi ollut lapsi). Kokeilepa niin, että alat antaa paljon kehuja ja "olitpas sinä reipas poika kun toit oman lautasesi/siivosit huoneesi" yms. Meillä tyttö on TOSI HUOMIONHakuinen ja jos yhtään olen poikien kanssa, jaksaa kyllä muistuttaa..Eli selitän että "minulla noin näin ja näin monta lasta, rakastan kaikkia yhtä paljon, joten olen kaikkien kanssa yhtä paljon". eli joskus pidän erityisiä aikoja, että pelaan vaikka tytön kanssa jonkun lautapelin ja sitten pojan kanssa leikin vaikka legoilla. Eli että kokevat että HUOMION saa ilman että siitä joutuu kamppailla..



Ja muistithan, että sisaren syntymää verrataan lapsen kannalta siihen, että olisi sama kuin miehesi toisi kotiinne uuden tyttöystävän...eli...



4)Oletko itse kiittämätön tai negatiivinen luonne? Itse huomasin että inhosin tytön piirteitä koska juuri itse olen sellainen: kitisen ja valitan ja huomaan vain negatiivisia asioita yms. Eli ME VANHEMMAT OLEMME NE MALLIT..



5)Eskarilaisella on paljon vaikeita tunteita:pitäisi olla iso vaikka on pieni jne. Juttele paljon miltä pojasta tuntuu, mitä toisille saa tehdä: SINÄ AIKUISENA LUOT JA PÄÄTÄT SUHTEENNE LAADUN, lapsi ei siihen kykene! Suomessa on aivan liian vähän tunteistaan puhuvia miehiä, ja muista: SINUN JA POIKASI SUHDE ON HÄNEN ENSIMMÄINEN suhde ja hyvin arvokas: se vaikuttaa hänen kaikkiin tuleviin suhteisiinsa: tuleviin tyttökavereihin, työkavereihin yms. Jos vaadit häneltä jotakin, sinun pitää pystyä siihen samaan. Jos sanot että "toisia ei nimitellä" yms. sinun pitää myös itse pysyä siinä vaatimuksessa! Jos tenavat käyvät esim. lyömässä suutuksissaan minua, Sanon "äiti ei lyö sinua, joten sinäkään et lyö minua.."



Toivottavasti herätti jotain ajatuksia, itse pohdin näitä paljon koska luen alaa. Eli lapset eivät tarvitse hirveitä elämyksiä ja kokemuksia, vaan jopa kaipaavat päiviä jolloin saa olla "vain yöpaita päällä" eikä ole mitään ohjelmoitua, vaan normaalia, perusarkea.. Pyydä poika mukaasi ruuanlaittoon, pyykinlaittoon yms. Näin vietätte aikaa yhdessä, opitte tuntemaa toisianne paremmin ja opetat pojalle samalla hyödyllisiä arkitaitoja.. =)



Tsemppiä ja voimia!! Ja muista, hän on VASTA LAPSI! Jos hän istuisi suorassa, eikä kiemurtelisi tuolissa, kulkisi joka paikkaan marisematta yms. hän olisi aikuinen...

Vierailija

Pojallasi tuntuu olevan lyhyt keskittymiskyky ja kova halu kokea koko ajan uutta tai sitten hän jostain syystä ahdistuu vieraasta ympäristöstä ja haluaa siitä pois. Meidän erityisvaikeus lapsi oli myös jossain vaiheessa koko ajan menossa eteenpäin eikä ollut koskaan tyytyväinen. Joskus olivat poikkeuksellisen paljon tehneet yhdessä isänsä kanssa mieleisiä asioita ja kun tulivat kotiin, niin poika totesi, että hei mitä teitäisiin yhdessä eli ei hahmottanut että yhdessä tekemistä oli muukin asia kuin pelaaminen (olivat olleet mm yhdessä syömässä ja uimassa). Poikasi tuntuu ajattelevan, että kun ruoka / herkut syöty, voidaankin jatkaa matkaa eli kyse ei ole kiittämättömyydestä tai siitä ettei hän nauti juuri siitä hetkestä kun herkun saa, mutta kun tilanne on ohi, niin sitten jo uutta juttua putkeen. Mielestäni kyse on enemmän keskittymiskyvyttömyydestä meneillään olevaan asiaan tai vaikeudesta hahmottaa juuri menneitä asioita. Mieleen tulee onko pojalla muita ongelmia, joita voisi luokitella ajatuksella erityisvaikeus. Jos tunnistat, niin tämä kärsimättömyys mm julkisissa paikoissa, menee samaan katekoriaan. Syynä voisi olla esim. ylivikkaus-, hahmotus- tai aivan jokin muu ongelma.



Jos nyt alat lopullisesti väsyä poikasi käytökseen, niin otappa yhteyttä terveydenhoitajaan (koulu/neuvola) pyydä lähete esim toimintaterapeutille tai ota yhteyttä perheneuvolaan, jossa voit käydä ihan itseksesikin juttelemassa pojan ongelmista.



Koitahan pärjät, et ole ainut joka joskus hermostuu lapsiinsa.

Vierailija

Kuulostaa kyllä täsmälleen meidän eskaripojalta. Meillä myös esikoinen ja ollut aina aika "vaativa", toisin kuin kakkonen, ja kolmas tuo monessa paikassa esikoisen mieleen, saa nähdä mitä siitä tulee.



Kaiken mainitsemasi lisäksi meillä poika ottaa äärimmäisen harvoin toisia huomioon, vaikka sitäkin ollaan yritetty rautalangasta vääntää. Ja kaikkea mahdollista vastustaa aina. Kivojen reissujen tms. juttujen jälkeen on naama heti kurtussa ja poika vaatimassa lisää, vaikka meilläkään ei näitä erikoisjuttuja liian usein tarjota. En tiedä pystyykö kiitollisuuttakaan opettamaan, ainakin tähän mennessä tuntuu siltä, että toisesta korvasta menee kaikki puheet ulos, mitä ollaan asiasta yritetty jutella ja omalla käytökselläni näyttämästä mallista ei tartu mitään. Itselleni ei kuitenkaan ole tullut mieleen, että poikamme olisi joku erityislapsi tämän piirteen takia, mutta mielenkiintoista ja tietysti erittäin hyvä kuulla, jos tämän takia olisi syytä mennä keskustelemaan johonkin.



Jaksamista sinulle. Minua ainakin helpottaa tieto, että tällaisia lapsia on muillakin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat