Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Pitää vissiin vaihtaa alaa (ope) tai lopettaa av:n lukeminen

Vierailija

Tarkoitus olisi palata työelämään luokanopettajaksi kunhan nuorimmainen vähän tuosta vielä kasvaa. Äitiyslomien aikana olinkin ihanasti jo unohtanut, miten inhottaviin tilanteisiin opettajana joutuu - nimenomaan vanhempien kanssa. Lasten kanssa olen aina pärjännyt, pahoissakin paikoissa. Mutta ne aikuiset...



Jaksaakohan siihen enää palata? Vähän huolestuttaa, että meitä päteviä samoin ajattelevia on kohta aika liuta. Mukavaa jatkoa teille valittavat vanhemmat uuden ekaluokan opettajan, abi 19-v. kanssa. Toki lapsenne oppivat hänenkin kanssaan monia asioita.



(Pakko lisätä: Kiitos kaikille elämää ja lapsia ymmärtäville vanhemmille, teitäkin on onneksi paljon!)

Kommentit (12)

Vierailija

ettei ole rakentavaa keskustelua... on vaan haukkuvaa keskustelua ja sitten ihme hyssyttelyä. omista kouluvuosistani ei ole kovinkaan kauan joten en usko menon kauheasti muuttuneen. muistan ylä-asteesta sen verran, että se oli todella mustaa ja kamalaa aikaa. opettajat eivät selvästi halunneet opettaa siellä, haukkuivat meitä oppilaita lehmiksi ja sanoivat suoraan ettei teistä tule koskaan mitään. aika usein katsoin keittiön ikkunasta "kappas vaan, koulubussi meni jo...hups"... opo sanoi suoraan että sun on ihan turha hakea mihinkään muuhun kaupunkiin, susta ei tule koskaan mitään, et edes pääse sisään mihinkään. loppujen lopuksi pääsin sisään todella arvostettuun kouluun satojen hakijoiden joukosta parhain pistein.



kun sieltä pääsin, ei ole enää ikinä ollut ongelmia kouluissa, ei työelämässä, eikä perhe-elämässä, olen saavuttanut aivan kaiken mitä olen halunnut. tuollaisia ylläkuvattuja opettajia ja kouluja oikeasti ON. tietenkin on myös ihan karmeita vanhempia ja huonosti kasvatettuja lapsia, mutta mua ärsyttää se, ettei voida käsittää sitä, että myös kouluissa ja opettajissa on usein vikaa, ette ole minkään arvostelun yläpuolella sori vaan. Jos molemmat osapuolet voisivatkin myöntää virheitään niin ehkä jonkun aidon keskustelun ja parantamisen tielle päästäisiinkin, mutta tiedän että esim omassa vanhassa koulussani on edelleen aivan samat opettajat ja ehkä siksi siellä on hiljattain tehty aika monta tihutyötä...

Vierailija

että lopeta mieluummin palstan lukeminen. Täällä nimettömänä on helppo kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo yhtään suodattamatta asiaa. Vanhemmat ovat minunkin mielestäni opettajan työn suurin epäkohta, mutta enemmän kuitenkin sillä puolella, että eivät huolehdi lapsistaan tai näiden asioista. Sellaisia suoraan opettajan persoonaan puuttuvia vanhempia on loppujen lopuksi aika vähän IRL. Ja ikä ja kokemus kovettavat tässä suhteessa. Vuosien myötä oppii sekä suojelemaan itseään että puolustautumaan. Jos pidät työstäsi muuten, älä ihmeessa pohdi alanvaihtoa. Etsi koulustasi joku vanhempi opettaja, joka voisi ryhtyä jonkinlaiseksi "tutoriksi" sinulle tällaisiin asioihin. Tsemppiä työhön, kun joskus palaat!

Vierailija

Kyllä kannattaa, vaikka lomat lyhenevät. Kotiin ei soittele typerät vanhemmat, että pitääkö Nicopetterillä olla huomenna kumisaappaat, kun on sadetta luvattu. Lisäksi saat olla päivisin normaalien ihmisten kanssa tekemisissä, eikä pilalle curlattujen esiteinien kanssa. Saat parempaa palkkaa, eikä illat mene kokeita arvioidessa. Sinua ihan oikeasti arvostetaan. Itse olen koulutuspäällikkönä eräässä isossa firmassa, suosittelen! Tilalleni palkattiin joku abityttönen, onnea vain oppilaille ja vanhemmille! :DD

Vierailija

joka junaan mahtuu aina porukkaa.



Ja jos oikeasti tekisin elämän suuria valintoja av:n perusteella, niin...no, aika mairitteleva kuva omasta älystäni. ;)



On vaan niin kurjaa, että luokkaan voi osua 25 mukavaa perhettä, joiden kanssa on ilo tehdä yhteistyötä. Ja sitten ne kaksi, jotka kuluttavat opettajan henkisiä voimavaroja sekä suuren määrän työaikaa viikottain täysin turhaan. Se on aina pois koko luokalta.



ap

Vierailija

Olen ihan samaa mieltä kanssasi ja monilla keskustelufoorumeilla liikkuessani olen huomannut tämän olevan kyllä todella vastenmielinen paikka. Nimimerkkialueella keskustelu asiallista, mutta tällä puolella kirjoittelu asiatonta, ottaen huomioon että kyseessä ovat vanhemmat. No paikka pitää olla missä purkautua ja tämä kai sitten monelle se ainut. Opettajan työtä täällä ruoditaan aina puolivuosittain arvioiden tultua kotiin, mutta muuten asiasta ei keskustella kuin luistelu-/hiihtopakkokeskusteluna. Kyllähän tämäkin kertoo siitä, että mammat pöyristyvät aina arvion tullessa kotiin, mutta todellisuuden ja arjen koulutyö näyttää olevan pilven peitossa.



Voisimme arvioinnin lisäksi ruotia myös sitä, miten koulussa toiminnalliset tehtävät menivät tänään, kuinka innostuneesti tänään lapset ottivat osaa draamatunnilla, miten "kalle ja ville" puhuivat ja keskustelivat tänään uskonnon panelituokiossa ym. Puhumattakaan kuinka epäoikeudenmukaisesti opettaja taas kohteli "marttia" kun perunalla toista nakkasi ymlu-teemapäivänä :) No tulihan sanottua itsekin muutama ajatus näin nimettömänä ja eipä tuo olo muuksi muuttunut. Tulipahan kokeiltua! Onneksi täällä kuitenkin puhuu marginaali ja niinkuin ap sanoit suurin osa ottaa asiat rehellisesti ja rakentavasti vastaan.

Vierailija

Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, joten et voi irrottaa lapsia vanhemmistaan, vaan yhteistyötä on tehtävä heidänkin kanssaan. Myös niiden tosi vaikeiden.



Alalla kun alalla on otettava omaiset huomioon. Minunkin olisi vastasyntyneiden teholla paljon helpompi hoitaa vaan niitä vauvoja, ilman, että tarttis lohdutella vanhempia ja isovanhempia. Ja kun ei ne edes tajua lääketieteestä yhtään mitään! Täytyy aina tulkata kaikki lääkärin kertoma ja tutkimusten tulokset... (onneksi en oikeasti ajattele näin)

Vierailija

Eivät vaan viitsi sanoa kun tietävät, että lapsi joutuisi vaan silmätikuksi.



Niin ja ujoudesta joutuu yhä koulussa open silmätikuksi, valiettavasti se on kokemukseni.

Vierailija

Ei ole olemassakaan aihetta, mistä eivät keksi valittaa ja haukkua.

Tällä palstalla kannattaa kaiken antaa mennä toisesta korvasta ulos.



Ihminen, joka yleistää jotain suurta ihmisjoukkoa muutaman kokemuksensa perusteella, on aika pihalla. Senhän tietää vähemmälläkin järjen käytöllä että oli kyseessä mikä porukka tahansa, variaatioita löytyy joka suuntaan. Niin myös meissä äideissä. =)

Vierailija

Rakentava keskustelu tarpeen, molemmilta osapuolilta. Ja on vikaa joskus opettajissakin.



En tiedä, mitä hirveillä vanhemmilla tarkoitetaan. Varmasti tosi raskaita tapauksia on, mutta joidenkin opettajien ketjuista täällä saa kuvan, että typeriä ovat kaikki, jotka vaivaavat ottamalla yhteyttä. Minusta täällä opet haukkuvat vanhempia vähintään yhtä paljon kuin vanhemmat opeja. Tsemppiä opettajille, niissä tapauksissa kun vika todella on vain vanhemmissa. Ja muille, ette te opet ole ainoita, useimmissa ammateissa joutuu kohtaamaan hankaliakin ihmisiä? Sairaanhoitajat väkivaltaisten juoppojen hoitajina jne.



Ap, lopeta vain av:n lukeminen, niin taidan tehdä minäkin. Täällä on alkanut hirvittää, kun lapsi parin vuoden päästä menee kouluun - entä jos lapselle tulee jokin ongelma koulussa, olenko heti paska nykyäiti, jos yritän asiaa selvittää. Lapseni on ujo temperamentiltaan ja hitaasti lämpiävä. Olen huomannut, että ujoutta pidetään helposti vikana ("ammatti"kasvattajatkin), jankataan lapsen kuullen, että "onpas se ujo", "miksei se heti vastaa", pitäisi "reipastua", vaikkei lapsi mitään muuta tarvitsisi kuin aikaa tutustua uusiin tilanteisiin. Onkohan näin koulussakin.



Onneksi melkein kaikki tuntemani opet vaikuttavat ymmärtäväisiltä, yhteistyöhaluisilta ihmisiltä. Eskariopen tosin tässä kuulin äsähtävän ryhmälleen esityksessä, kun askeleet eivät menneet oikein ("tanssikaa niin kuin päiväkodilla harjoiteltiin"), ja kulkee aina suu viivana.. Yleisö oli ihastuksissaan, mutta eskariope näytti vihaiselta.



10, minulle tulee kokemuksistasi mieleen, kun 1980-luvun alussa seurasin lähisukulaiseni, ujon, heiveröisen, tosi aran lapsen koulun alkua. Ei ollut kypsä kouluun, mutta silloin lykkäystä ei niin helposti annettu. Ekaluokan ope oli ankara, vanha rouva. Lapsen äiti yritti, että voisiko ujouden ottaa huomioon lapsen kohtelussa. Ei voinut, ja lopulta lapsi ei enää uskaltanut mennä kouluun. Psykologi päätti, että laitetaan lapsi sairaalaan muutamaksi viikoksi, reipastuu ja karaistuu erossa vanhemmistaan. Nykyisin tiedetään, että ei ujoutta noin "hoideta". Mutta varmaan tämäkin tapaus oli opettajan mielestä typerä ja hankala. Lapsi meni aluksi mielellään kouluun, mutta ankaruus tappoi innon ja melkein myöhemmin koko lapsen.



Yläasteen ymmärtäväiset opet pelastivat lempeydellään ja joustavuudellaan lapsen, joka oli siihen mennessä jo yrittänyt itsemurhaa. Koulusta päästyä meni kauan aikaa, ennen kuin tämä ihminen pääsi kunnolla elämään kiinni. Nyt hänellä onneksi ovat asiat hyvin.

Uusimmat

Suosituimmat