Auttakaa mua poikani kanssa!

Vierailija

Paan tän nyt tännekin kun ei tuol eskariosastolla oo tuottanut tulosta. Kyseessä siis eskari ikäinen poika joka ei todella ole ollut helppo. Sen kanssa on matsattu niin paljon että. Yh:na olen ollut kun poika vasta 1v2kk ja toinen masussa tuloillaan viidennellä kuulla. kuopus on helppo kuin mikä, tulee toimeen kaikkien kanssa ja tykkää käydä paikassa jos toisessakin. Kun taas esikoinen ei tunnu olevan IKINÄ tyytyväinen :( on niinkun niin rasittavaa. Tänään käytiin hänellekkin mielenkiintoisessa museossa ja sitten hampparilla ja kun oli saanut hampurilaisen syötyy alkoi rutisee et lähetään, lähetään, lähetään... Oli viel tarkoitus mennä kahville kahvilaan jossa lapsetkin sitten saivat munkit(olin uuden poikakaverin ja tämän lapsen kanssa liikkeellä). Kahvilassa kun oli saanut munkin syötyy ja muilla kesken nii taas sama rutina lähtemisestä :( sit alkoi mulla palaa pinna totaalisesti. Miten oikeesti saan pojan muuttumaan niin että olis kiitollinen tai iloinen tai edes vähän tyytyväinen tälläisestä päivä ohjelmasta? Meillä ei turhan usein tälläsii päivii vietetä joten kyse ei voi olla siitäkään että olis jo liian tottunut tälläiseen, tuntuu vaan että on niin kiittämätön paskiainen(tiedän että on todella rumasti sanottu omasta lapsesta mut oon NIIIIIIN kypsä ton pojan käytökseen). Kylässäkään ei jaksa kauaa olla kun jo alkaa rutina et lähetään jo... Oon todella väsynyt tähän. Kiitos ja anteeks vuodatuksestani!!!

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

hankalamman kuin se todellisuudessa onkaan. Ei minuakaan kiinnostaisi istua kahvilassa hiljaa, paikallani kun äiti keskittyy keskustelemaan uuden poikaystävän kanssa.



Menkää leikkipuistoon leikkimään kaikki yhdessä. Kutsu poikaystäväsi lapsineen teille, jolloin omat lapsesi voivat leikkiä tutussa ympäristössä.



Anna pojallesi aikaa ja huomiota. Tee asioita vain kahdestaan vanhemman poikasi kanssa. Kehu, kiitä ja palkitse hyvästä käytöksestä. Älä jatkuvasti muistuta kuinka huono hän on.



Itsellä oli samantapaienn tilanne tyttäreni kanssa ja huomasin, että ei siinä lapsessa mitään vikaa ollut vain ja ainoastaan omassa käytöksessäni.



Tilanne parani kun rupesin tekemään kahdestaan lapsen kanssa asioita joista HÄN tykkää. Ja nykyään kerran viikossa käydään yhdessä ratsastamassa ja vietetään melkein koko päivä ihan kahdestaan.



Minä myös yh.

Vierailija

Mä olin kanssa ihan vaan pienellä "bussi reissulla" tossa ja kyllä ehti mennä hermot monta kertaa. Näin siskoni ja siinä vaiheessa alkoi mun lapsen puheripuli. IHAN KOKO AJAN on asiaa! Joudun usein sanomaan että odota hetki puhun nyt .. kanssa. No kun tulee lapsen vuoro niin asia on jotain että no kato lintu! Eli ei mitään asiaa, lapsi on äänessä ihan koko ajan. Ärsyttää kun joudun raivoomaan että 2 minuuttia edes hiljaa, jooko! Kuuntelen toki mielelläni lapsen juttuja ja puhutaan paljon, mutta tällanen ihan turha pulina on rasittavaa ja väärissä paikoissa.

Vierailija

on ollut sitä pienestä lähtien ja nuorempi se rauhallisempi tapaus joka ei tuo itseään esiin.



Luonne-eroista tämä johtuu.



Minä käytin lapsen pienenä ollessa usein sanaa odota ja välillä sitä odottamista opetellaan vieläkin. Toki on helpompaa nyt kun ovat 13 ja 11. Lasten välit ova kunnossa ja he ovat hitsautuneet yhteen ja ovat parhaat kaverit.



Perusluonne ei muutu jokainen on omanlaisensa. Elämänkoulu jatkuu myös meillä aikuisilla, emme mekään osaa aina mallikelpoisesti käyttäytyä ja kohtuuttomilla vaatimuksilla ei pidä lastaan rasittaa.



Minusta on tärkeää että hyväksyy lapsen yksilönä eikä liikaa vertaile heitä keskenään. Toki sitä timanttia voi hioa ohjaamalla lempeän jämäksi oikeaan suuntaan.



Lapsilla on tarve miellyttää vanhempaansa.

Vierailija

kertoja hermosi. Ilmeiseti ei mitään apua koska tilanne toistui ja toistui.



Aikuisen pitää tarkastella kriittisesti omia toimintatapojaan ja niitä muuttamalla voi löytyä tapa kohdata tilanne eri tavalla ja yllätys yllätys se voi onnistua.



Vanhemman pitää osata pysyä itse kasassa eikä hermostua. Huutaminen ja hermostuminen on vajoamista lapsen tasolle riitelemään hiekkalaatikon valtiudesta.



Meillä toimii katse ja jämäkkä puhetyyli jonka sävystä lapsi tietää minun olevan tosissani.

Vierailija

Voit ajatella kuinka helppoa sun olis muuttua hätäiseksi ruikuttajaksi... Yhtä helppoa on poikasi muuttua rauhalliseksi ja lempeäksi odottajaksi.



Molempien tulee siis antaa vähän periksi. Sinun hieman enemmän koska olet aikuinen. Esim. Etukäteen sovitte museoreissusta kauanko se kestää ja sen jälkeen mennään syömään. Mutta sopiminen ei ole sanelupolitiikkaa vaan esim. kahvilakäynnistä olisit voinut joustaa.

Vierailija

Pitkään yli 10 vuotta omasta halustani ja voin vain sanoa, että se aika ei ollut helppoa, mutta siitä selvittiin. Oletko koskaan ajatellut, voisiko pojallasi olla ADHD? Monet ADHD ihmiset eivät jaksa olla kauaa paikallaan ja ovat yliaktiivisia. Silloin vain pitää saada apua ja yrittää ymmärtää lasta paremmin. Minun lapsella on todettu ADHD ja silloin parasta on karsia turhat menot ja meiningit elämästä, nimittäin elämänlaatu parantuu silloin huomattavasti.

Vierailija

voi mitään mutta tällaisen temperamentin omaava lapsi on raskaampi hoitaa.



Lue Keltikangas-Järvisen kirja aiheesta. Siinä varmaan käytännönkin vinkkejä. Kirjan nimi on Temperamentti tms...

Vierailija

Annatko aikaa hänelle kunnolla? Se on ollut kovin pieni saadessaan siaruksen. Jotain sen käytös kertoo lapsen huonosta yleisolosta..

Vierailija

Eli siis vika minussa??? Mun tarttis olla vaan kotona neljän seinän sisällä lasten kanssa koska toinen ei "viihdy" kodin ulkopuolella??? Ja kun se nyt sattuu oleen niin että käydään kyllä esim. uimassakin jossa poika tykkää käydä niin saa sielläkin aikaiseen ihme rutinat esim. jostai leikistä altaassa(veli ei vaikka sais hänen mielestään osallistuu tai jotai vastaavaa). En kaivannut parjauksia vaan OIKEESTI tukee tähän asiaan, koska oon todella väsynyt tilanteeseen :( T.Ap

Vierailija

Onko lapsi kotona tyytyväinen?

Osaako lapsi keskittyä touhuihinsa vai säheltääkö jatkuvasti?



Mistä lapsi pitää?

Mitkä muut asiat tuottaa vaikeuksia kuin kahvilassa/ruokapaikassa istuminen oman ruokailunsa jälkeen.



Uskon että kyse on pitkälti temperamentista, hän kokee että on valmis ja menossa seuraavaan juttuun ja ei osaa VIELÄ odottaa että muutkin ovat jo hommanssa hoitaneet.



Ostin juuri Suomalaisen Kirjakaupan alesta Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjan Temperamentti ja koulumenestys ja suosittelen että sinäkin hankit sen

normaalisti on yli 40 euroa ja nyt vain 15 €. Ehkä siitä saisi vinkkejä mikä auttaisi ymmärtämään lastasi paremmin.



En ole paljon ehtinyt lukea mutta kovasti tätä kirjaa on kehuttu.



Ai niin luin tuosta lopusta että kylästäkin on pian kotiin lähdössä. Oletko yrittänyt tehdä sopimuksia lapsen kanssa, tuon ikäisen kanssa on mahdollisuus neuvotteluun ja sopimiseen ja se pitää tehdä ennen kuin jonnekin lähdetään.



Opeta hänelle kellon aikoja ja selitä että kun viisarit on siinä ja siinä kohdassa voidaan lähteä ei ennen sitä. Palkitse lapsi onnistuneesta vierailusta kehumalla ja kiittämällä. Tuossa teidän tilanteessa voi olla jo ajauduttu siihen että lapsi saa enimmäkseen nuhteita ja moitetta ja negatiivinen kierre on valmis.



Rajat voi asettaa lempeästi ja sopimiset silloin kun rauha on talossa, riitatilanteissa ei auta äidin huuto ja mäkätys yhtään, rauhallisuudella pääsee pidemmälle ja kun lapsi on rauhoittunut jutellaan asia läpi.



Asioita otetaan puheeksi silloin kun mikään tilanne ei ole päällä vaan ollaan normaalitilanteessa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat