Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Toisenlainen elämä?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Mistähän aloittaisin, en halua haukkumisia vaan tukea!!



Eli olen 25 wee ja elänyt nyt tämän hetkisessä parisuhteessa 2 vuotta. Itselläni oli hirveä vauvakuume aika, mutta mies ei ollut valmis. JOten ajattelin antaa hänelle aikaa. Nyt mies ilmoitti että ei tosissaankaan välttämättä halua lapsia koskaan.Tiedän että miehet eivät ole ikinä valmiita lapsiin, mutta näyttää siltä että hän oikeasti tosissaan asian kanssa ettei halua lapsia koskaan. Hän ei haluisi riistää minulta sitä unelmaa että saisin lapsia koska jossain vaiheessa niitä haluaisin, joten nyt ollaan mietitty eroa. Rakastetaan kumpikin toisiaan joten vaikeata on, en haluaisi luopua hänestä. Onko jollakin kokemuksia tälläisesta tilanteesta? Onko jollakin muuttunut joko miehen tai oma mielipide elämän tavan muuttamisesta. Joko niin että on halunnutkin lapsia tai että on päätynyt lapsettomaan elämään. Eroko?

Kommentit (13)

Vierailija

Cooni kiitoksia sinulle paljon tuesta!!!



"Entä jos hän havahtuu sinun jo lähdettyä, että haluaakin lapsia? Entä jos hän ei vielä vuosienkaan päästä halua lasta, olet yhä siinä ja toivoisit muutosta hänen lapsiajatuksilleen? Olisitko sinä katkera, jos hän ei muutakkaan mieltään ja jäät siihen? Jäät, hän muuttaa mielen etkä voikaan enää biologisista syistä saada lapsia?"



Juuri näitä sioita olen pohtinut milessäni. Olisin tosi katkera hänelle jos hän seuraavassa suhteessa haluaisikin lapsen toisen kanssa minun lähdettyä tai mitä jos odotan turhaan kuinka katkera olen sitten itselleni että en lähtenyt jo ajoissa eroon, sillä minulla voisi olla jo toisen kanssa vaikka se lapsi.



Elämässähän joutuu kokoajan ottamaan riskejä, mutta mitkä on niiden painoarvo. Ehkä minä sittenkin haluan ottaa sen riskin että hän ei koskaan haluakkaan, minun on vain opittava elämään päivä kerrallaan ja nauttimaan niistä asioista mitä minulla on ja mitä muuta minun on mahdollista saada elämään ja kohdattava se tuska sitten jos se eteen tulee. Kun helpollahan tästä elämästä ei kumminkaan päästä!! :) ( Elää haaveissa, niinhän sitä lapsenakin tehdään)

Vierailija

Nyt fiilikset ovat hyvät. Muutan varmaankin Jyväskylään kun siellä on töitä. Yritän etsiä sieltä rivitalo/omakotitalo kaksiota jotta voin pitää koirat. On IHANAA päästä omaan kotiin!!! Saa rueta taas sisutelemaan kotiaan niin kuin haluaa. Helpommaksi tekis jos olis rahaa. Valmistuin just koulusta, joten eipä ole rahaa. Mutta asioilla on aina tapana järjestyä, joten yritän olla stressaamatta!!

Vierailija

Itse olen myös 25 vuotias. Olin pitkään sitä mieltä, että en itse tahdo lapsia. Tapasin avopuolisoni 2.5 vuotta sitten ja hän oli samaa mieltä. Kutenkin meidän molempien ajatukset on muuttuneet matkan varrella, että sitten kun talous on kunnossa ja ollaan itse "kasvettu" hetki niin jos nyt se yksi lapsi sittenkin.. oma tai adotoitu. Eli meillä ne ajatukset tosiaan muuttui matkanvarrella ihan omaa tahtia.

Voisi ainakin luulla, että miehesi olisi jo ilmoittanut haluavansa jossain vaiheessa lapsia, jos näin olisi. Kuitenkaan koskaan ei voi olla varma.. Entä jos hän havahtuu sinun jo lähdettyä, että haluaakin lapsia? Entä jos hän ei vielä vuosienkaan päästä halua lasta, olet yhä siinä ja toivoisit muutosta hänen lapsiajatuksilleen? Olisitko sinä katkera, jos hän ei muutakkaan mieltään ja jäät siihen? Jäät, hän muuttaa mielen etkä voikaan enää biologisista syistä saada lapsia?

Paljon sinulla on pohdittavaa ja vielä kun ilmassa on paljon rakkautta. Itse odottaisin vielä hetken ja kuulostelisin tilannetta ilman painostusta.

Oikein paljon voimia ja onnea sinulle :)

Vierailija

Kaikista paskimmilta tuntuu se että lapsihaaventakia menetän kaiken mitä minulla jo on, menet sellaisen haaveentakia josta en vielä tiedä voinko etes saada lapsia, koska lääkärit ovat sanoneet että kun tein v.2000 abortin teossa oli ongelmia ja se olisi mennyt muutenkin kesken. Ja toinen että toinen munasarjoista ei välttämättä enää toimi kun uppari pääse niin pahasti tulehduttamaan sen ympäristön. Joudun luopumaan koiristani jotka ovat minulle henkireikä elämässä, koska niitä ei vain voi viedä kerrostaloon, koska saatais häätö alle kuukaudessa (asuttu nyt omakotitalossa). NOH eiköhän tää tästä taas!!!

Vierailija

Kuinkas siellä on alkanut elämä rullaamaan viime kuulumisiesi jälkeen?! Joko olet saanut/ löytänyt asunnon Jyväskylästä, päässyt muuttamaan ja aloittamaan elämän puhtaalta pöydältä?!

Vierailija

Kiva kuulla, että alkaa jo aurinko pilkottamaan :)

Jyväskylä on ihana ja viihtyisä kaupunki (itse olen kotoisin siitä suht läheltä). Ja todella hyvä jos saisit koirat pitää, ei tarvitsisi kaikesta kuitenkaan luopua. Rahaahan sieltä töistä sitten saisi, niin sisustaminenkin pikku hiljaa onnistuu todella hyvin!

Eipä se stressaaminen auta, oli tilanne mikä tahansa (niin.. voisin kyllä joskus itsekin sen muistaa..) Pää pystyssä vain kohti uutta :)



Ilmoittele taas :)

Vierailija

Ukko päätti sitten tänään että erotaan!!

Olisin voinut vielä yrittää, Mut mut...

Helvetin pahalta tää tuntuu, mut kaksi eroa takana, joten eiköhän tää kolmas mene jo rutiinilla.

Elämä on kovaa, mutta on oltava elämää kovempi.

Nyt vain keräämään rahaa et sais oman kämpän. Valmistuin just ja töitä on vähän, tänään kävin myös kelalla et saisin rahaa MUT empä saa, ukon isojen tulojen takia en saa penniäkään rahaa kelalta!! Joten kai tässä on lähdettävä itseensä myymään sokkarin nurkille!! :)

JOTEN EIPÄ TÄMÄ PÄIVÄ VOISI ENÄÄ PAREMMIN MENNÄ!!! :)

Vierailija

Kiva lukea että elä alkaa hymyillä. Vaikeita päätöksiä kun olet joutunut tekemään. Tuollaisiin tilanteisiin kun ei ikinä ole niitä valmiita malliratkaisuja. Itsekin seurustelin aikaan miehen kanssa, joka oli sitä mieltä ettei ikinä mene naimisiin eikä hanki lapsia. Pitkään kuvittelin hyväksyväni tilanteen, mutta lopulta huomasin vain huijaavani itseäni. Viiden vuoden yhdessäolon jälkeen päätin suhteen kun ymmärsin etten tule saamaan sitä mitä haluan elämältäni. Pahalta tuntui silloin koska kuitenkin välitin miehestä todella paljon. Pian kuitenkin tutustuin nykyiseen aviomieheeni ja meillä on ihana 1,5-vuotias tyttö. Tuolla ex-kumppanillani on ollut eromme jälkeen kolme vakavampaa suhdetta jotka ovat kaikki kaatuneet syystä tai toisesta, poikamiesboksissaan elelee edelleen (31v), joten hän todennäköisesti aikoo pysyä suunnitelmassaan - ei naimisiin, ei lapsia.



Tsemppiä Sinulle Helytsy jatkossakin!



hannnah

Vierailija

Niin löysin jyväskylästä asunnon. Työpaikka tosi ihana ja tykkään olla siel töissä. Nyt olen asunut täällä Jyväskylässä kaksi viikkoa, mut nyt tuli kova pala vastaan, sillä toisella koirista on paha eroahdistus joka ilmenee ulvomisena, joten jouduin viemään koirani äitin luo, nyt sitten täytyy miettiä mitä niiden kanssa tekisin koska täällä ne eivät voi asua. Mut muuten elämä loistaa.



Nyt kun on saanut miettiä asioita, niin en kyllä oikein mistään hinnasta voisi elää ilman lapsia, vaikka välillä tuntuu etten halua niitä koskaan (kun käy siskon luona katsomassa kahta "kauhukakaraa" :) ) Mutta sisällä sydämmessäni olen aina sulaa vahaa vauvan tai lapsen edessä. Olen myös miettinyt vaihtoehtoa jos en vaikka saisikaan biologisia lapsia niin silloin ehdottomasti kysymykseen tulisi adoptio, KYLLÄ lapset tuovat minun elämään niin paljon iloa ja sisältöä, vaikka tiedän että lapsen kanssa eläminen ei aina ole ruusuilla tanssimista. Haluan kokea äitiyden tavalla tai toisella.

Vierailija

Olen todella pahoillani :(

Nostan kyllä sinulle hattua, että olet todella järkevä ja vahva ko. tilanteessa!



Mutta se ainut hyväpuoli on nyt se, että voit lähteä "tavoittelemaan" unelmaasi perheestä. Tiedät ainakin mitä tulevaisuudessa tiedustella heti kättelyn jälkeen sulhasehdokkaalta :D



Voimia oikein paljon sinulle ja kiva olisi kuulla kuinka sinulla asiat etenevät jatkossa :)

Vierailija

hankala tilanne tosiaan. Itsellä vain yksi äärimmäisen ikävä kokemus tiedossa lähipiiristä: Mies ei lopulta halunnut lasta ja pari erosi, kun nainen oli 35v. Mies löysi nuoremman naisen, jonka kanssa teki lapsen! Nyt 35v nainen täyttää 39 ja on edelleen ilman miestä ja paljon toivomaansa lasta.



Toisessa parisuhteessa mies antoi periksi naisen toiveelle: ei koskaan omia lapsia. Mies olisi lapsia halunnut, siksi pari kerran jo erosi. Palasivat yhteen viiden vuoden eron jälkeen. En ole miestä vuosiin tavannut, joten en tiedä miten hän on tilanteeseen sopeutunut. Nainen on jo 40v.



Eli jos jää, niin miten pitkään odotella?



Omalla kohdalla mieheni toivoi kovasti lasta, mutta totesi, että toimiva parisuhde on hänelle tärkeintä. (Olemme 2kk:n ikäisen pojan vanhemmat).

Vierailija

Onneksi sinulla on vielä biologisesti vuosia jäljellä ja useita! Ja sitä kun ei koskaan voi tosiaan tietää.. Itse näin jälkiviisaana :)



Hyvä vain, että olet valmis nauttimaan tästä hetkestä ja miettimään sitten ikävämpiä asioita, kun alkaa käymään ylivoimaisen vaikeaksi. Moni olisi varmaan sitä mieltä, että "lähde, jos haluat lapsia", mutta kun tämä elämä ei vaan ole niin yksiselitteistä.



Itse havaihduin vauvatoiveisiin ennen kumppaniani ja silloin tosiaan kävi mielessä, että entä jos hän ei KOSKAAN tahdokaan lasta. Eli ymmärrän sen tunteen, kun on tietoinen siitä, että ehkä joutuu valitsemaan; mahdollinen (toivottu) vauva vai ihana mies!?

Vierailija

Tänään huomasin että olen todella iloinen erosta. Olen huomannut eroprosessin aikana kuinka ex-ukko osaa olla helvetin itsekäs ja loukkaava. En voi elää niin itsekkään ihmisen. Huomaa ettei ukko ole asunut toisen ihmisen kanssa tai seurustellut pitkiä suhteitä. Hän ei ymmärrä että kun ruetaan seurustelemaan että ei se toinen vain voi tulla siihen sun elämään ja jatkaa sitä sinunlaita elämää, pitäisi yhdistää molemman elämät. Toivottavasti se oppis etes puhumaan ihmisille ettei se loukkaisi niitä. ex-ukolla on vielä paljon opittavaa seurustelusuhteissa, kun ei ole etes valmis avaamaan elämäänsä toisella, vaan haluaa elää vain sitä omanlaistansa elämää. Hyvä kun se sanoo ettei ihminen muutu, mutta kyllä ihminen voi käytöstään aina muuttaa. Sisimmältään ihminen ei ikinä muutu, mutta olen itse joutunut muuttumaan paljon elämänvarrella, kun olen huomannut että oma käytös ei vain toimi.

Joten toivottavasti saan pian asunnon jyväskylästä kun noita töitäkin näyttäis olevan. Ei nimittäin enää jaksais yhtään katsoa tota ex-ukon pärstävärkkiä.

Vaikka aluksi ero tuntui pahalta, nyt en missään nimessä haluaisi jatkaa suhdetta. Nyt taidan pitää vähän pitemmän tauan miehistä, jos nyt otan enää koskaan. (Aina vannonut eron jälkeen ettei ota enää ukkoa, ja kohta se ukko on aina ollut elämässä)



Ajattelin rueta nauttimaan elämästä kunnolla. Kokeilemaan kaikkea sitä mitä olen aina halunnut. En ole ikinä käynyt festareilla, joten ens kesänä täytyy toteuttaa se. Kokeilen kaikkee exstremeä, kuten benjihyppyn.



Onneksi ero tapahtui nyt eikä myöhemmin.



VINKKI NIILLE JOTKA POTEE EROA



Tulevaisuus tuo aina sinulle jotain paljon parempaa. Kukaan ei ole korvaamaton. Suosta on vain noustava vetokerrallaan, sinua voidaan auttaa siinä mutta oma tahtosi nousta suosta on se ratkaisevin asia. Asioilla on tapana järjestyä ja kyllä se aurinko risukasaanki paistaa.

Uusimmat

Suosituimmat