Oletteko miehenne kanssa samoilla linjoilla ekologisuudesta?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meillä minä olen paljon ekologisempi ja vihreämpi kuin mieheni. Kakkosellamme on ollut kestovaipat minun aloitteestani. Mieheni kieltäytyy käyttämästä niitä, joten kertikset on olleet rinnalla. Eli jos mies vaihtaa vaipan, hän laittaa kertiksen. Näin se vain menee. Ja käy siis omatoimisesti ostamassa kertiksiä, jos ne loppuvat. Minkäs teet?



Sama pätee kierrätykseen. Minä erottelen kartongit, lehdet, lasit, biojätteen. Mies ei juurikaan. Lehdet ja pahvit laittaa kiertoon, mutta esim. tuosta biojätteestä on käyty monta nurinaa. Tiedän kyllä, että sen kierrätyksessä on ongelmia. Joku aika sitten oli uutinen, että jätteet menevät kaatiksella kuitenkin samaan paikkaan, siellä erottelussa oli jotain häikkää.



Kirppikseen mies suhtautuu ihan OK, eikä paheksu sitä, että ostan meille paljon käytettynä ja kierrätän toisaalta itse meidän lasten vanhoja vaatteita. Mutta siis tuokin toimii minun vastuullani. Bongaan esim. netistä löytöjä, tällä hetkellä etsin tytölle jatkettavaa sänkyä.



Ostan itse jonkun verran luomua, mies pitää sitä rahan tuhlauksena ja ostaa aina esim. Rainbow'n halpoja kananmunia. Itse suosin luomua nimenomaan niissä. Kotimaisuus on meille kummallekin tärkeää, luotamme molemmat avainlippuun, vaikkei sekään taida ihan luotettava olla. Telkkarissa taisi olla aiheesta jotain viime viikolla. Samoin molemmat pyrimme "romun" aktiiviseen vähentämiseen, eli koitamme ostaa vain tarpeeseen. Lainaamme tavaroita pääasiassa vanhemmilta ja sisaruksiltamme. Emme ole ostaneet pumpputermaria, koska tarvitsemme sitä ehkä pari kertaa vuodessa. Lainaamme sitä tarvitessamme vanhemmiltamme. Ostamme myös lahjaksi useimmiten ihan kulutustavaraa tai sitten ns. toisenlaisia lahjoja, lippuja tapahtumiin, hierojalle, uimahalliin jne.



Täytyy sanoa, että luen Nyytisen kirjoituksia tietyllä haikeudella. Eläisin itse kovin mielelläni niin. Yksin on vain hankalaa olla ekologinen. Moni asiahan meillä on ihan fiksusti, on energiansäästölamput ja mies kyllä kodinkoneita ostaessamme kiinnittää suurta huomiota niiden energiankulutukseen. Joku aika sitten saimme sähkölaskun yhteydessä kaavion asuntomme sähkönkulutuksesta. Sen mukaan kulutuksemme on tosi pientä verrattuna mm. asunnossamme ennen asuneiden kulutukseen, riippumatta siitä, että meitä on neljä ja heitä vain kaksi. Kodinkoneita ostaessamme mietimme myös huolellisesti, mitä todella tarvitsemme. Esim. housuprässi, mankeli ja kuivausrumpu ovat jääneet ostamatta niiden vähäisen käyttötarpeen ja toisaalta suuren energiankulutuksen vuoksi.



Mies on ammatiltaan energia-asiantuntija ja sanoo usein naureskellen säästävänsä työllään niin valtavia määriä energiaa (tutkii siis yritysten energiankäyttöä ja laatii niiden pohjalta säästösuunnitelmia), ettei niissä luvuissa nämä meidän pienet säästöt, jotka hänen mukaansa tekevät elämän vain ankeaksi, tunnu missään. Toki hän järjellä tajuaa, kun vetoan siihen, että asia voi tuntua pieneltä, mutta jos kaikki tekisivät saman valinnan, siitä tulisin iso. Esim. jos vaikka kaikki jättäisivät muovikassit ostamatta ja käyttäisivät kauppakassina kangaskassia. (Mies ottaa aina muovikasseja kaupassa.) Meillä muovikasseja ostetaan varmaan vähintäänkin kolme viikossa, eli vuodessa hyvinkin 156! Yksin sen rahankin voisi varmaan käyttää fiksummin. Muovikassi maksanee n. 15 senttiä, joten laskuni mukaan meiltä menee yli 23 euroa muovipusseihin. Helkkari, sillähän saisi melkein kampaajakäynnin! Ja työllistäisi samalla.



Miehen perhe on hyvin samoilla linjoilla. Anoppini katsoo minun piinaavan lasta kestovaipoilla eikä myöskään suostu niitä vaihtamaan. Hän ei myöskään erottele biojätettä, jos on meillä lapsia joskus hoitamassa. Eikä suhtaudu yhtään positiivisesti siihen, että ostan jogurttia litran purkeissa enkä pikareissa.



Niin, että miten teillä muilla? Oletteko miehen ja muiden sukulaisten kanssa samoilla linjoilla? Me pärjäillään, kun olen koittanut keskittyä siihen, mikä on jo hyvin ja jatkaa pyrkimystä vieläkin parempaan. Joskus vain väsyttää ja harmittaa, kun tietää, että paljon paremminkin voisi olla. Olisi kiva, jos olisi yhteinen päämäärä, jonka kumpikin ottaisi vakavasti ja eläisi sen mukaan.



Luin Nyytisen kirjoituksen kasvisruokapäivästä. Minusta se on upea idea (arvatkaa, kenen mielestä ei ...). Olen itse huono laittamaan kasvisruokaa, mutta tosiaan jos olisi tietty päivä, jolloin kasvisruokaa vain syödään, kokkaamista takuulla oppisi. Jos Nyytinen luet tätä, viitsitkö laittaa jonkun hyvän reseptin jakoon? Jos löytyisi esim. kasvispihvien tai kasvissosekeiton ohjetta, olisin enemmän kuin kiitollinen!!

Kommentit (1)

Vierailija

Olemme kukin kotoisin erilaisista kasvattajista, erilaisista perheistä ja elämäntavoista. Jotkut meistä ovat luonnostaan ajattelevaisempia kuin toiset, osa porukasta ei opi ajattelemisen taitoa milloinkaan. Toiset ovat heränneet kantamaan vastuuta maapallosta aiemmin, toisilla se vie pidemmän aikaa, jotkut eivät ehdi elämässään tähän junaan lainkaan.

Meillä on miehen kanssa nykyisin yhtenäinen linja ekologisuudessa, mutta alun perin näin ei ollut. Samoin sukulaisten kanssa on monenlaista kirjoa. Mutta minä en ole milloinkaan elämässäni välittänyt siitä, miten muut ajattelevat tai tekevät. Sitkeästi olen vain omalla tavallani toiminut, antanut esimerkkiä ja kertonut ajatuksistani. On ollut myönteistä huomata, että vähitellen moni esimerkkini on tarttunut kanssakulkijoihin.

Pienistä puroista koostuu aina iso virta. Yksikään joki ei ala jokena, vaan vesi virtaa siihen monesta suunnasta pieninä pisaroina. Vähitellen massa kasvaa lopulta niin suureksi, että siihen voi jo hukkua.

Niinpä yhdenkään meidän tekeminen ei ole liian pientä tai vähäpätöistä, vaan sillä on aina suuri merkitys. Otetaan nyt esimerkiksi tuo muovipussi. Suomessa on miljoona kotitaloutta. Jos jokainen näistä ostaa sen kolme kassia viikossa, niin yhdessä viikossa saastutamme omaa maatamme 3 MILJOONALLA muovikassilla. Aikamoinen läjä, ainakin takapihalle ajateltuna. Jos toimimme samalla tavalla vuoden jokaisena viikkona, niin vuositasolla yksistään Suomessa turhia muovipusseja kertyy 156 MILJOONAA KAPPALETTA. Huh, huh!!

Onneksi meidän perhe ei enää sorru tuollaiseen. Olen ommellut kangaskasseja lahjaksi kaikille tuttavilleni kymmenittäin, joten ainakin tusina ystäväperheitämme on luopunut turhasta muovin ostamisesta. Joten ei muuta kuin tervetuloa joukon jatkoksi, luopumaan tuosta ikävästä tavasta.

Miehesi ymmärtää energiasta, niin annapa hänelle pieni laskutehtävä. Jos jokainen suomalainen perhe säästää 200 kWh vuodessa vaihtamalla vessan lampun energiansäästölampuksi, niin kuinka paljon maassamme säästyy energiaa vuodessa? Entä jos miljoona perhettä vaihtaa kolme lamppua ja säästää 600 kWh? Entäpä jos tämän lisäksi vielä jokainen talous alentaisi huonelämpötilaa asteella ja sammuttaisi yöksi herätevirrat? Jos vielä miljoona suomalaista taloutta osallistuisi säästötalkoisiin pesemällä pyykkinsä uuden teknologian avulla kylmällä vedellä ja alentaisi käyttöveden lämpötilaa 3 astetta? Kysy vielä, kuinka paljon energiatalouteemme vaikutti Kemijärven, Kajaanin ja Kaskisen paperitehtaiden lopettaminen ja miten paljon yksi ydinvoimala tuottaa energiaa. Kun tämän laskutehtävän suorittaa, niin tyhmä täytyy insinöörin olla, jos ei tiedä mistä puhutaan.

Voi että, kun minulla olisi näitä ajatuksia kokonaisen kirjan verran. Mutta laitanpa tähän lopuksi pari kivaa kasvisruokaohjetta, jos vaikka innostuisi joku kokeilemaan.

Kasvissosekeitto:

3 perunaa, yksi porkkana, yksi sipuli, pieni pala selleriä ja pieni pala palsternakkaa kuoritaan, kuutioidaan ja keitetään kypsiksi litrassa vettä. Kun kasvikset ovat pehmenneet, soseutetaan ne sauvasekoittimella ja suurustetaan seoksella 2 dl maitoa tai kermaa + 2 rkl vehnäjauhoja. Kiehautetaan ja maustetaan mielen mukaan ripauksella suolaa, valkopippuria ja persiljaa (myös yrttisuola, muut pippurit ja yrtit käyvät). Myös kasviksia ja juureksia voi mielensä mukaan vaihdella.



Kasvispihvit tai -pyörykät

8 dl (500 g) keitettyjä ja raastettuja juureksia (selleriä, palsternakkaa, porkkanaa, punajuurta, lanttuja, perunoita perheen juurestilanteen mukaan)

1 suuri sipuli (100 g)

½ dl hapankermaa, smetanaa, ranskankermaa tai kermaviiliä

1 muna

n. 2 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

½ tl valko- tai mustapippuria rouhittuna

valkosipulia kynsi, jos haluttaa

Paistamiseen: ruokaöljyä

Pese juurekset ja keitä ne kypsiksi. Kuori ja raasta. Kuori ja hienonna sipuli. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja mausta. Muotoile taikinasta pihvejä tai pyöryköitä ja paista ne paistinpannulla miedolla lämmöllä tai uunipellillä leivinpaperin päällä 200 asteessa n. 15 min.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat