Vaikea alku, toivottavasti elämä alkaa vielä kunnolla loistamaan

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Tämä onkin pitkä tarina, mutta pakko purkaa sydäntä...



Olin avoliitossa yh-isän kanssa ja tämä avoliitto päättyi viime kesänä.



Marraskuussa päädyimme lämmittelemään suhdettamme uudelleen ja se yksi ainut kerta ilman kondomia johti raskauteeni.



Mies painosti rivien välistä aborttiin ja halusin miettiä asiaa. Kun ei saanut painostettua alkoi aivan järjetön show. Sanoi toivovansa minulle keskenmenoa, laittoi exänsä lähettelemään viestejä kuinka hyvää seksiä heillä oli juuri ollut. (Oli oikeasti käynyt panemassa tätä). Mulla vaan meni niin hermot loppujen lopuksi että laitoin tämän miehen lapsen äidille viestin että tietääköhän jo asiasta että olen raskaana kun tämä raskaus vaikuttaa aika moneen ihmiseen. (Tiedän, tein väärin, mutta suutuspäissäni en ajatellut) Halusin vain jotenkin kostaa miehelle kun tiesin että hän halusi pelkästään aborttia ja ettei kukaan ikinä saisi tietää että olin raskaaksi tullutkaan. Tämä olikin miehelle niin iso paukku että alkoi valehtelemaan sukulaisilleen kuinka olen hankkiutunut tahallani kieroillen raskaaksi ja nyt kiristän häntä raskaudellani. Miehen sukulaiset ottivat minuun yhteyttä todella vihamielisin viestein ja kuinka olen mielenvikainen, häiriintynyt, sairas ihminen ja minun pitäisi tehdä abortti. Olin kuulemma juoninut miehen heikoksi sänkyyni.



Oma äitini on ihan oikeasti päästään vialla ja saa järjettömiä kilahduskohtauksia, joten ei ollut mikään yllätys että tämä mies sai manipuloitua äitinikin puolelleen ja nämä kaksi ovat nyt mustamaalanneet minua yhdessä ja jopa väittäneet etten ole raskaana ollenkaan vaan valehtelen. Äitini tunki väkisin kotiini kaksi kertaa (olen joskus antanut hänelle vara-avaimen) ja järjesti kohtauksen kuusivuotiaan poikani läsnäollessa. En voinut muuta kuin soittaa poliisille saadakseni avaimen pois. Poliisia ei lopulta tarvittu kun hän itse heitti avaimen pöydälle poliisin pelossa. Huusi mennessään että soittaa lastensuojeluun eikä minulla ole kohta tätä kuusivuotiasta poikaani.



En todellakaan ole huono äiti. Minulla on lapseeni erittäin läheinen suhde enkä ole kertaakaan lyönyt lastani vaikka itse olen lapsena usein joutunut äitini pahoinpitelemäksi. Minua on kuristettu, potkittu, uhattu puukolla ym. En pelkää vaikka hän soittaisikin oman mielenvikaisuutensa takia johonkin. Tulkoot katsomaan miten lastani kasvatan.



Olen ollut niin masentunut. En ymmärrä miten yksi mies voi muuttua noin hirviöksi ja oma äitinikin kääntää minulle selkänsä ja tahallaan sanoo pahoja asioita loukatakseen. Katkaisin välit äitiini enkä tiedä pystynkö todella enää antamaan anteeksi kaiken anteeksiantamisen jälkeen.



Olen kertonut nämä asiat kahdelle ystävälleni ja heistä olen saanut tukea. Silti välillä mietin olenko tullut hulluksi. Olenko todella tehnyt jotain niin että ansaitsen tuon kaiken.



Vasta tänään koin ensimmäisen aidosti onnellisen hetken tästä raskaudesta. Vasta nyt tuntuu että haluan oikeasti pitää tämän lapsen. Silti murehdin tulevaa ja mihin tämä kaikki johtaa. Mitä vielä tapahtuu? Tuleeko koko raskausaikani olemaan vain pelkoa ja stressiä? Aika näyttää...

Kommentit (2)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat