Onko isojen perheiden lapsilla vähemmän mahdollisuuksia kuin pienempien

Vierailija

perheiden lapsilla? Ajattelin esim harrastuksiin kuljettamista; kaikki joukkuelajit vievät

tuhottomasti aikaa niin lapsilta kuin aikuisiltakin.

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Lainaus:

Meillä on 5 lasta ja jokaisella 1-2 säännöllistä maksullista harrastusta.




Jos kulkemiset sujuisivatkin, rahaa ainakin palaa!



Minulla menee esikoinen kouluun ensi syksynä ja katson nyt hänelle harrastusvaihtoehtoja (sen pohjalta, mitä hän on sanonut haluavansa harrastaa). Musiikkikoulun lukukausimaksut on yli 300 euroa eli lukuvuosi yli 600 euroa. Meillä ei ole lapsia kuin kaksi, mutta mietin, että vain yksikin maksullinen harrastus viikossa maksaa yli 1200 euroa vuodessa (plus instrumentti/ instrumentit).



Kyllä, elämä maksaa, mutta mietin kovasti, kuinka kalliisiin harrastuksiin lapsia kannattaa ohjata (esim. ratsastus), kun taloudelliset rajat tulevat kuitenkin vastaan jossakin vaiheessa, kun harjoitustunteja haluaisi viikossa enemmän.



Tiedän, että on olemassa edullisia harrastuksia (esim. lukeminen, ulkoilu) tai joitain harrastuksia voi kokeilla ensin kurssilla tai yhden lukukauden ajan ennen sitoutumista, mutta eivät kalliit maksulliset harrastukset ole tasapuolisesti kaikkien saavutettavissa, vaikka lapsiin kannattaakin "satsata" ja yrittää luoda heille mahdollisuuksia löytyy oppimisen ja onnistumisen kokemuksia.

Vierailija

Lainaus:

Harvalla on varaa ostaa esim. 6 lapselle omaa hevosta jos kaikki haluavat ratsastaa ja hankkia hevosen. Ei kaikilla ole tietysi varaa hankkia hevosta vaikka lapsia olisi vain yksi, mutta noin periaatteessa vähälapsisissa perheissä on todennäköisempää että lapsen kalliskin harrastus on mahdollinen.



Sisarukset ovat varmasti rikkaus, mutta pitää myös muistaa että mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän aikaa per lapsi vanhemmilla on verrattuna samassa tilanteessa eläviin vähälapsisiin perheisiin. Täytyy kyllä myöntää, että kun kuule eperheistä joissa lapsia on yli 10 niin mietin saavatko kaikki tarpeeksi huomiota, etenkin jos joukossa on useampia ihan pieniä, erikoislapsia jne.

Vierailija

tai ainakin se vaatii enemmän ja voi olla kohtuuttomankin hankalaa. Mutta kotona on sitten muuta, sisarusten kanssa jalkapallon peluuta yms.

Lapset ovat meillä iloisia ettei tarvii mennä koulun jälkeen mihinkään harkkoihin vaan kotonakin on tekemistä. Jos nyt välttämättä haluaisivat niin tietysti kehittelisin konstit viedä. Mutta ei kai maalla asuvien ainokaistenkaan kuljettaminen niin helppoa ole, eikä köyhillä pienillä perheillä ole varaa kaikkeen.

Vierailija

En minä puhunut mitään eroista. Vai luulitko että typo "kuule eperheistä" jossa kuulee sanan vika kirjain meni seuraavan sanan ekaksi kirjaimeksi tarkoittaa eroperhettä?



Lainaus:

[Moneenko tällaiseen eroperheeseen olet törmännyt joissa lapsia yli 10?

Vierailija

Olen myös miettinyt, kehtaisiko pyytää isovanhempia (meillä tätä voisi pyytää yhdeltä isovanhemmalta) sponsoroimaan lasten harrastuksia. En pidä yhtään rahankerjuusta, mutta itse arvostaisin todella paljon sitä, että lapset saisivat harrastustensa kautta kokemuksia sen sijaan, että lelumäärä kasvaa ja tavaraa täytyy laittaa kiertoon kirppareille.



Onko kenelläkään toimivia malleja tällaiseen sponsoroimiseen ja asian esittämiseen?

Vierailija

en sano, että asia olisi huono, sillä sisarukset ovat rikkaus, mutat esim. kalliita musiikkiopintoja tuskin voi kustantaan yli 5 lapselle.

Vierailija

terv. ainokainen 30 v, joka ei ole koskaan olettanutkaan että maailma pyörisi minun ympärilläni :) Tuo riippuu enemmän luonteesta ja kasvatuksesta kuin sisarusten lukumäärästä, eikä ainakaan meillä elämä pyöri sen oman ainokaisemme navan ympärillä ja sen hän kyllä tietää.



Lainaus:

Ainokainen joutuu koville hoitopaikassa ja koulussa, kun koko maailma ei enää pyörikkään vain hänen napansa ympärillä.

Vierailija

Voihan olla, että ainokaisella on joka illalle joku harrastus, johon vanhemmat kuskaa. Mutta onko siinä mitään järkeä? Saako lapsi silloin mitään vanhemmiltaan (muuta kuin sponsoroinnin)? Tehdään vain turhan stressaavaa ja aikataulutettua lapsenkin elämästä.



Voihan saman perheen lapset käydä vaikka samassa harrastuksessa! Eikä minusta lapsella tarvi olla kuin 1-2 harrastusta. Ensinnäkin se on rahakysymys, ja toiseksi minusta perheen tulisi viettää myös yhdessä aikaa ihan kotona ja rauhassa.

Vierailija

6 lasta on, joista viisi harrastusiässä. Vauva on ainut joka ei mitään harrasta. Lapset ovat saaneet kokeilla paljon eri harrastuksia, ja mieleisensä niistä sitten valinneet. Jokaisella on 2-3 harrastusta ja jokaiseen harrastukseen me vanhemmat kuljetamme lapset. En siis näe, että mahdollisuuksia olisi jotenkin vanhemmän. Päinvastoin, tuttavaperheessä on kaksi last, ja äiti päivittelee ettei ole aikaa viedä lapsia harrastuksiin, siksi heillä ei ole mitään harrastusta. Joten ei se ole lapsimäärästä vaan viitseliäisyydestä kiinni mitä haluaa lapsille antaa.

Vierailija

Joskin vanhempien asenteen merkitys´on suuri oli sitten iso perhe tai pieni perhe, rahasta nyt puhumattakaan.



Meillä on lapsia 4, joista 2 vielä alle harrastusiän. Vanhemmista lapsista toinen ei halua onneksi harrastaa muuta kuin pianonsoittoa ja siihen liittyvää mus. teoriaa, joihin molempiin kulkee itsenäisesti (toinen onkin heti koulupäivän päätteeksi koululla). Mutta toinen vanhemmista lapsista harrastaa kahta urheilulajia, joista toinen on vihoviimeinen joukkuelaji, jalkapallo!



Aargh, että mua ottaa päähän, kun nämä innokkaat jalkapallovalmentajat (ja fanaattiset palloiluvanhemmat) ovat sitä mieltä, että jalkapallon pitää mennä 10-vuotiaan elämässä tärkeysjärjestyksessä ykköseksi! Harkkojakin olisi 3 kertaa viikossa (jos vapaaehtoisiinkin osallistuisi) plus erilaiset pelit ja turnaukset päälle näin talvikaudella, kesällä sitten onkin turnauksia jatkuvalla syötöllä, pidemmistä pelimatkoista puhumattakaan. Jos meidän tenavaa kuljetettaisiin joka ikiseen mahdolliseen jalkkisjuttuun, ei meidän perheelle jäisi enää mihinkään muuhun aikaa! Miten käy muiden lasten harrastusten tai muun heidän haluamansa tekemisen? Entä perheen yhteisen vapaa-ajan? Yhden lapsen perheessä tämä vielä jotenkin menisi, mutta kun on kolme muuta huomioitavaa, on pakko tinkiä jostakin. Eli meidän 10-v saa pelata jalkkista, mutta harkkoja jätetään toisinaan väliin eikä kaikkiin turnauksiin osallsituta. Olemmekin muun jalkkisporukan silmissä varmaan epämotivoivia vanhempia, mutta ei meistä yhden lapsen yksi harrastus saa ottaa perheessä ylivaltaa!



En voi käsittää mistä ne vanhemmat löytävät aikaa, energiaa ja motivaatiota, joilla useampi lapsi harrastaa jotakin joukkuelajia!

Vierailija

Tuo jääkiekko on kallis harrastus ja vanhempani kustantavat varusteet pojalle, koska halusivat, että tämä saa alkaa harrastamaan jääkiekkoa.

2 lapsella on 2 harrastusta. Toisella aikido ja kuvataidekoulu ja matkat hän pyöräilee tai kävelee ja toisella partio ja judo ja myös pyörällä tai kävellen menee matkat. Nämä ovat halpoja harrastuksia.

Yksi soittaa kitaraa musiikkiopistolla ja sen kustantaa täysin miehen vanhemmat. Tosin me ollaan ostettu kitara.



Meillä on meidän vanhempien vanhemmat patistaneet laittamaan lapsia harrastuksiin ja siksi osallistuvat kustannuksiin, vaikka ei tarvitsisi.

Vierailija

On monenlaisia hyviä perhekokoja ja loppupelissä kaikki riippuu vanhemmista ja lasten luonteesta, minkä ihminen kokee hyväksi. Ei ole olemassa parasta stereotypiaa missään asiassa!

Vierailija

Naapurissa asuu perhe, jossa on 7 lasta ja kaikki heistä (2 nuorimmaista lukuun ottamatta, kun ovat vielä pieniä) harrastavat erilaisia kalliita musiikkisoittimia. Kulkevat sinne bussilla. Lisäksi osa harrastaa liikuntalajeja.



Myös veljeni perheessä neljä vanhinta lasta ovat musiikkiluokalla ja kaikilla on jokin instrumentti. Lisäksi kaksi tyttöä ratsastaa ja yksi harrastaa kuoroa. Varmasti nuoremmat lapsista menee samaa rataa jos vain itse haluavat.



Rahaa löytyy aina siihen, mitä ihminen arvostaa. Sitähän repii ne eurot vaikka mistä, jos esim ulkomaille haluaa lähteä. Miksei siis lasten harrastuksiin, jos se on yhteinen hyväksi nähty tarve. Tietysti on köyhiä yhden lapsen ja monilapsisia perheitä, joilla varaa harrastuksiin ei ole, mutta siinä tilanteessa se harrastaminen varmasti tuntuukin aivan tois arvoiselta asialta.



Meidän perheessä lapsilla ei ole mitään erityisiä harrastuksia, vaan luistelemme, uimme, pyöräilemme, retkeilemme yms yms koko perhe yhdessä. Kukaan lapsista ei ole esittänyt pienintäkään kiinnostusta mihinkään harrastukseen, mutta jos sellainen kiinnostus heräisi, kyllä minä haluaisin antaa mahdollisuuden. En kuitenkaan ikinä alkaisi tyrkyttää heille mitään harrastusta! Se on lähdettävä täysin omasta halusta ja innostuksesta. Minusta lasten täytyy saada olla lapsia ja nauttia kiireettömyydestä ja perheen yhteisestä ajasta. Meillä lapsia on 6.



Olen itse perheestä, jossa on 10 lasta ja hymyillen aina luen juttuja, joissa ihmetellään miten vanhempien aika sellaisissa perheissä voi riittää. Kokemuksesta voin sanoa että se aika todellakin riittää juuri niin paljon kuin lapsi aikaa tarvitsee. Minusta ei koskaan ole tuntunut siltä ettei vanhemmilla olis ollu minulle aikaa. Ja suuressa perheessä ne sisarukset ovat niin suuri rikkaus, että saman haluan omien lastenikin kokevan.

Siskollani on yksi lapsi, eikä toiveista huolimatta enempää ole tullut. Hän aina säälii ainokaistaan ja suree sitä, kuinka paljosta lapsi jää paitsi kun ei ole suurta perhettä ympärillä. Sitä tunnetta ei voi käsittää ihminen, jolla siitä ei ole kokemusta. Tietysti voi olla pieniä tai suuria perheitä, joissa lapsille ei aikaa anneta eikä heitä huomioida, mutta oma kokemukseni on pelkästään positiivinen.

Ainokainen joutuu koville hoitopaikassa ja koulussa, kun koko maailma ei enää pyörikkään vain hänen napansa ympärillä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat