Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Haaveilen sairaanhoitajan työstä

Vierailija

Moikka,



Mitäs mieltä olette, onkos tässä mitään järkeä haaveilla hoitsun työstä tässä vaiheessa.



Oon kolmevitonen ja "uraputkessa" finanssialalla. Olen esimiestehtävissä tällä hetkellä ja varmaan jotain muitakin mahdollisuuksia alalla vielä on.



Ongelmana on vain se, ettei nykyinen ala oikein kiinnosta. Haluaisin tehdä jotain hyödyllistä työtä, siis sellaista työtä, jolla on oikesti merkitys. Aika paljonhan alanvaihtajia nykyään tietysti onkin.



Nyt olisinkin kysynyt av-raadin mielipiteitä. Onko haaveissani mitään järkeä, onko hoitsun työ unelmoinnin arvoista. Toisaalta tuntuisi järjettömältä hakeutua taas opiskelemaan ja päätyä tilanteeseen, jossa työ kenties olisikin raskasta vuorotyötä ja palkkauskaan ei taitaisi ihan ylöspäin nousta.



Toisaalta se työn merkitys, sekin on tärkeää. Kommentteja!?

Kommentit (15)

Vierailija

Ja vaikka yleensä on kiirettä niin silti tykkään todella paljon työstäni. Sairaanhoitajana voi toimia todella erilaisilla osastoilla.



Meidän osastolla onneksi riittää hoitajia ja hoitajien kesken henki on hyvä. Taidetaan olla tehon kanssa ainut osasto (meidän sairaalassa), jolla ei ole koko ajan pulaa työntekijöistä.



Kolmivuorotyössäkin on omat hyvät puolensa. Kohta lähden vapaapäivänä kauppaan ja varmasti pääsen suoraan kassalle jonottamatta toisin kuin iltaisin, samaan aikaan kaikkien muiden kanssa.

Vierailija

Minä olen koulutukseltani DI, työskentelen asiantuntijatehtävissä ja aina välillä pohdin, että vaihdan alaa ja alan opiskella sairaanhoitajaksi, kun nykyhommat ei motivoi. Toistaiseksi en ole toteuttanut ajatustani, mutta tiedä jos joku päivä.



M

Vierailija

nykyään. Potilaille ei ole riittävästi aikaa, monet lääkärit pitävät piikoinaan ym.

Unohda koko juttu, lue sitten vaikka lääkäriksi mielummin.

Vierailija

muuttuneet siitä kun valmistuin. Työmäärä on käsittämätön, monina päivinä ei aamvuorossa ehdi sitä kahvikupposta hörppäämään, puhumattakaan lounaasta.

Kiire on läsnä jatkuvasti ja lähes koko ajan on jotenkin huono omatunto kun ei pysty tekemään työtä sillä tavoin kuin haluaisi, eli tarjota laadukasta hoitoa. Kyllä tässä jotenkin on kyynistynyt eikä koe työtään läheskään aina kovin merkitykselliseksi. Epäsäännöllinen 3- vuorotyö on rankkaa ja palkka onneton.



Toisaalta olen kyllä sydämeltäni hoitaja, aina varpaankynsiä myöten. Työ on antanut minulle kuitenkin paljon, jos ei ottanutkin:) Onnea valitsemallasi tiellä!

Vierailija

Mutta se, kannattaako se, on ihan toinen asia... Tarkoitan sitä, että se koulutus ei ole välttämättä aivan sellaista, jollaiseksi sen olit kuvitellut, eikä työ senkään vertaa..



Itse olen koulutukseltani sairaanhoitaja, työkseni teen toimistotöitä. Kun opiskelin, meidän ryhmään oli yhdistetty aikuisopiskelijoita, joista iso osa oli n. 50v. Hyvin sujui heillä koulu, että ei siinä mitään.

Vierailija

palkka onpieni ja työinto latistetaan mahdottomalla jatkuvalla kiireellä,

eli ylipaikkatilanne jatkuvasti, sairastuneen tilalle ei sijaista jne

eli teet vuodesta toiseen järkyttävän painnen alla työtä, vähintään kahden ihmisen työt siis

ja palkka on noin 2400e kk miiiinus ne verot



ja sit oot useimmiten viikonloput, juhlapyhät yms töissä

niin ja kesälomakuukausi on toukokuu ja myös syyskuu

eli mukavaa olla lomalla tuolloin, etyenkin kun on kouluikäiset lapset



niin ja kolmisuorotyö, olet illalla klo 22 asti työssä ja seuraavana aamuna marssit takas jo klo 7



eli mieti tuhat kertaaa, aloja on muitakin

Vierailija

että kuinka realistinen kuva sinulla on hoitsun töistä ja kuinka paljon sitä haluat. Kyllähän pankkikriisi pisti paljon sen alan ihmisiä vanhoilla päivillään opiskelemaan hoitajiksi. Toiset on tyytyväisiä ja toiset ei.

Vierailija

ja ninpä minusta tuli sairaanhoitja

mutta työ ei enää nykyään ole sitä mitä 20v sitten kun valmistuin

nykyään työ on urakkatyötä. mene ttukka putkella ja ehdit häthätää vaan välttämättömimmän, jos edes sitä

et ehdi tukemaan kannustamaan rohkaisemaan, istahtamaan potilaan vierelle, ennen näni ehti tekemään



nykyään olet kuollut kun tulet kotiin, makaat leporankana sohvalla, samaa sanoo myös parikymppiset nuoret, eikä heillä ole vielä omia lapsia kotona odottamassa ruokaa yms



eli työ ei ole ihmisarvoista

ja palkka todella huono

ja kuten yllä mainitttiin kakki vuorotyö, yms hankaluudet, ja loma systeemit

Vierailija

Erilaisissa työpaikoissa, ja nyt viimeiset 3 vuotta nykyisessä. Välillä on alan vaihto ollut harkinnassa... Tämän hetkinen työni on kuitenkin niin antoisaa ja koen tekeväni merkittävää työtä, että haluaisin tehdä tätä vielä pitkään. Koen oikeasti auttavani ihmisiä! Olen töissä akuutilla kirurgisella osastolla, jossa on hyvin raskaitakin työpäiviä (sekä henkisesti että fyysisesti) ja tilanteet vaihtuvat todella nopeasti. Minusta tuntuu, että saan koko ajan kehittää itseäni ja opin työssäni jatkuvasti jotain uutta. Ihmisten selviytymistarinat, toipumisen näkeminen ja omat onnistumisen kokemukset auttavat jaksamaan, vaikka välillä olisi niitä ikäviäkin päiviä.



Sairaanhoitajat sijoittuvat hyvin erilaisiin työtehtäviin ja erilaisiin yksiköihin. Jokainen varmaankin löytää oman kiinnostuksen kohteensa. Itse olen monessa paikassa työskenneltyäni huomannut, että työyhteisöjä on hyvin erilaisia ja se myös vaikuttaa siihen, millaisena työnsä kokee. Tietysti naisvaltainen ala on jossain mielessä herkempi "tulehtumaan", kuin ala jossa on sekä miehiä että naisia. Nykyisessä työpaikassani on useita mieshoitajia, jotka kyllä omalla osaltaan "tasoittavat" ilmapiiriä.



Tietysti voi ajatella, että sinun nykyinen alasi on varmasti fyysisesti helpompaa. Henkisesti nykyinen alasi voi olla stressaavaa, mutta et kuitenkaan ole vastuussa kenenkään elämästä. Taloudellisesti terveydenhuoltoalalle siirtyminen ei ainakaan kannata... Jos nyt lähdet opiskelemaan, olet valmistuttuasi vain "rivihoitsu", eli esimiestehtävät on aika kaukana toimenkuvastasi.



Toisaalta, jos nyt sinusta tuntuu, että "tämä on nähty", niin sinulla olisi vielä aika pitkä työura edessä myös sh:na, jos siksi päätät ryhtyä. Ja jos jäät nykyiselle alallesi, niin jaksatko vielä 25-30 vuotta puurtaa, jos et koe sitä omaksesi. Minusta sinun pitää miettiä, seuraatko unelmaasi ja teet ehkä monien mielestä hullun päätöksen, vai jäätkö paikallesi ja harmittelet kymmenen vuoden päästä, ettet toteuttanut unelmaasi. Se on aika varmaa, että töitä sairaanhoitajille on ja tulee olemaan...

Vierailija

Minullakin oli joskus haave tulla sairaanhoitajaksi ja minä hullu sen toteutin. Työssä on ne hyvätkin hetkensä ja puolensa; se että saa oikeasti auttaa ihmisiä, mutta siinä on mypös niin paljon paskaa,. mitä ei tajua ennenkuin tätä työtä tekee; valittavat potilaat: vaikk juokset peräsuoli pitkällä syömättä ja juomatta sen 8 tuntia, et ehdi hoitaa potilaita niin hyvin kuin haluaisit, ja sitten saat toimia paskaämpärina potilaille ja lisäksi myös useimmiten hyvää tarkoittaville omaisille...

Kolmivuorotyö ottaa tosi koville varsinkin kun ikää tulee lisää, ja palkka ei edelleenkään naurata......

Mieti tosi tarkkaan, ennenkuin antaudut tähän hommaan...

Mikähän lie se syy, että itse jatkan tässä työssä. Tässä työssä tosiaan on niitä hyviäkin puolia.

Vierailija

asun kuitenkin osan viikosta sairaanhoitajan kanssa ja tuntuu että hänellä meinaa ihan oikeasti mennä terveys kun miehitys on vajaa ja lisää ei saa palkata. Niin raskaalta vaikuttaa että en ymmärrä kuinka kukaan jolla on lapsia pystyy/jaksaa tekemään tätä arvokasta työtä. Eli olen jättänyt haaveen sikseen...

Vierailija

tai siis eiväthän mielikuvat voi tietenkään koskaan vastata todellisuutta. Sanotaan kuitenkin näin, että mulla on tuttavapiirissä ja perhepiirissä tosi paljon hoitoalan sankareita, joten jonkinlainen käsitys alasta taitaa olla.



Palkkaus, vuorotyöt, ainainen kiirus ja stressi ovat tiedossa kyllä, joten kyllä sitä itsekin miettii, että onko näissä haaveissa järkeä. Toisaalta taas se työn merkitys...



Ap, joka kiittää kommenteista

Uusimmat

Suosituimmat