N. 3 vuotiaan nukkumaan meno - neuvoja kaivataan!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kohta kolmevuotias menee kyllä päiväunille oikein nätisti itse, mutta yöunille meno onkin sitten jo ihan toinen juttu.



Ongelma on se, ettei hän suostu jäämään omaan sänkyyn. Olemme yrittäneet sitä, että viemme hänet uudelleen ja uudelleen sänkyyn, mutta poika tulee samantien sängystä pois. Olemme yrittäneet selittää, että sänkyyn pitää jäädä. Mutta tunnin juoksemisen jälkeen jos hyvin käy hän lopulta rauhoittuu ja nukahtaa siihen kun hänen viereen jää vähän pidemmäksi aikaa.



Tänään ei tuokaan auttanut, joten kokeilimme jäähylle laittoa. Mutta ei siitäkään tullut mitään koska poika sanoi haluavansa jäähylle!



Olen niin kyllästynyt, että 2-3 tuntia illasta kuluu juoksemiseen edestakaisin tai/ja lopulta siihen, että istun seuraavat puoli tuntia hänen vierellään.



Reippaasti ennen Joulua saimme hänet nukkumaan omaan sänkyyn, kun kerroimme että äiti/isä on vahdissa tuolilla hänen ovensa ulkopuolella, mutta sekään ei enää toimi.



Neuvoja ja ehdotuksia otetaan lämpimästi vastaan.



Niin ja pojan kanssa on kyllä keskusteltu ja luettu kirjaa ennen nukkumaan menoa ja puhuttu, siitä, että omaan sänkyyn tulee jäädä. Mutta eipä tuo näytä mitään auttavan. Muuten niin kiltti ja tottelevainen poika vain nauraa päin näköä, pelleilee ja huitoo ja potkii ja juoksee koko ajan sängystä pois.

Kommentit (12)

Vierailija

ja kerroin, että oma tyttöni 2+ v. on vieressä nukutettavaa sorttia. Kirjoituksestani on jo aikaa ja sen jälkeen on tapahtunut paljon. Yksi ilta tytön vieressä istuessani tajusin, ettei tämä tilanne muutu, ellen MINÄ muuta sitä ja päätin, että vieressäistuminen saa loppua. Aloitimmekin tytölle pienen "unikoulutuksen", joka tuotti tulosta parin yön jälkeen. Käytännössä siis laitoin tytön huoneeseensa nukkumaan, mutten jäänyt viereen, vaan tytön oven ulkopuolelle siten, että hän näki minut. Ensimmäisenä iltana hän päivysti sängyssään minua varmasti yli tunnin (välillä hiukan itkienkin), ennen kuin nukahti, mutta jo toisesta illasta tilanne rupesi hellittämään. Pikkuhiljaa vaan rupesin siirtymään vähän kauemmaksi tytön huoneen ovelta ja nykyisin minun ei tarvitse jäädä lainkaan näköetäisyydelle.



Mutta mutta, ettei tämä kertomukseni kuulostasi liian hyvältä, on meillä jälleen tullut ongelmia nukkumisen kanssa. Tyttö nukkuu päiväkodissa päiväunet, noin 2 h, mutta luulen, että se on hänelle liikaa. Nykyisin siis en meinaa saada tyttöä nukahtamaan lainkaan (hän siis kyllä jää sänkyyn, mutta saattaa lauskella, paukuttaa seiniä, huudella peittelemään jne) joskus jopa kymmeneen saakka. Vapaapäivinä en laita häntä lainkaan päiväunille, ja silloin nukahtaminen tapahtuu tosi helposti ja nopeasti. Eli luulen, että jos päiväunet jäisi tytöltämme kokonaan pois, helpottuisi yöunille nukahtaminen myös.

Vierailija

Meillä esikoinen piti nukuttaa kädestä pitäen yli 3-vuotiaaksi, kuopus on aina nukahtanut hyvin itsekseen. Muissakin asioissa ovat luonteeltaan aivan erilaiset. Ja vanhemmatkin ovat erilaisia... joillakin riittää hermoja pitempään unikouluttaa, ja jotkut lapset ovat vaan itsepäisempiä. No, esikoista tosiaan nukutinkin kädestä pitäen, ja sitten 3-vuotiaana vaan joskus juteltiin, että jäisitkö nyt itse tänne nukkumaan. Ja jonakin iltana sitten suostui jäämään, kun oli vissiin ajatellut asioita ja päätti olla iso tyttö. Se sitten siitä :)

Vierailija

Meil ollaa siis varmaan 1,5 vuotiaast asti kärsitty kamalista nukkumaa menemisistä :( Ja ihan kaikkee on koitettu. Päivät meiän 3v on hoidossa ja siel on pakko nukkuu päikkärit joten se niistä yöunille menoista sitte. Viikonloppusin tai lomilla ku on kotona, ei koskaa nuku päikkäreitä (hyvin harvoin nukahtelee sohvalle kattoessaan telkkuu tai autoon) ja sillon yöunille mennää paljo kiltimmin. Mut mikäs siihenkä sitte auttais ku hoidossa on pakko nukkua? Joka sekin on täysin älytön keksintö mielestäni... ainaki niille lapsille jotka ei unia tarvi, Eikö ne voisi kattoa filmin tai piirtää tai pelata jotai sinä aikana??



Joka ilta kuitenki samal kaaval mennää, mut eipä se mitää helpota. Nyt meil on ollu jo jonkun aikaa käytös toi iltalukeminen. Saa lukee hetken kirjoi sängyssää (siis katella kuvii :) ) ja sitte kohta menen sammuttamaa yövalon, peittelemään ja laitan satu-cn:n päälle. Toisinaa nukahtaa siihe satuun, yleensä kukkuu sen jälkeenki viä. Harvoin nukahtaa yheksältä esim. välil menee puol yhteentoista, yleensä aina kymmeneen.



Marlene ja pojat 3v & 3kk

Vierailija

Ja toinen lapsi tulossa. Poikamme nukkuu mieluiten meidän vieressä yönsä. Päiväunia nukkuu enää tosi harvoin. Ehkä ne päiväunet piristävät liikaa? Niin ainakin meidän poika virkistyy liikaa illaksi jos on nukkunut päiväunia liian myöhään tai liian pitkät päikkärit. Me ollaan ihan lepsuja kun annamme pojan nukkua keskellämme, nostamme hänet usein yöllä omaan sänkyynsä joka on meidän vieressä, mutta sieltä hän pönkii usein tai melkein aina keskellä yötä takaisin viereemme. Välillä sain hänet lahjomalla jäämään yöunille omaan sänkyynsä. (saat aamulla paketin) Sitähän voi kokeilla, ja lisätä että pari seuraavaakin yötä vielä.... Se ollaan huomattu, että kun on tarpeeksi väsynyt tapaus nukahtaa mihin vaan. Cd-satujen kuunteleminen rauhoittaa illalla (jos ei äiti tai isi jaksa enää lukea). Ulkoilu ja muu riehuminen päivällä väsyttyttää myös. Ollaan ajateltu, että poika mielellään lähtee omaan sänkyynsä ja jopa huoneeseensa sitten kun vauva kiljuu. Meillä myös pojan on saanut sänkyyn kun hän saa ottaa pienen lelun käteensä jota tutkii. Lohdutaudun itse sillä, että olen minäkin oppinut nukkumaan omassa sängyssä, enkä enää hipsi vanhempieni petiin en enää moneen vuoteen. Ei kannata itse menettää malttia, Aina tapahtuu pientä edistystä joka päivä. Minäkin luen mielelläni lisää ideoita siitä miten saisi oman sänkyn houkuttelevammaksi nappulalle. :D

Vierailija

Poikamme 3v 2kk nukkuu vanhempien keskessä. Joka ilta lähden nukkumaan pojan kanssa ja nukun sitten samalla itsekin (omaa elämää ei ole iltaisin..) Unta odotellaan 30min - 1,5h. Päiväunet ei paljon tähän vaikuta. Nukkuminen on ollut aina ongelma. Poika nukkui ensin häkkisängyssä mutta nukuttaminen vei välillä 1,5-2 tuntia. Unikoulusta ei ollut apua. Huudatimme viikon... kun palasin töihin pojan ollessa 2v, en jaksanut enää istua hänen sänkynsä vieressä iltaisin. Kaiken lisäksi hän heiluu niin paljon, että putosi lasten sängystä. Joten otin hänet viereen ja nyt nukumme näin. En jaksa ottaa asiasta enää stressiä.

Vierailija

Meillä 3v7kk ja 1v10kk nukkuvat samassa huoneessa ja joka ilta joko minä tai mieheni istutaan lastenhuoneessa n. 15-20min. että kumpikin on unessa. Lapset jäävät kiltisti sänkyihin eikä minkäänlaista pelleilyä ole. Joskus kokeiltiin esikoisen kanssa sitä, että istutaan oven takana, mutta lapsi tuli heti surkean näköisenä pois huoneesta. Minusta ainakin 3v on vielä niin pieni, että jos kokee sen turvallisena hetkenä nukahtaa, että vanhempi on huoneessa niin mielellään minä siellä sen pienen hetken istun! Ja meillä 3v ei nuku enää päiväunia - yöuni tulee paljon nopeammin ja hyvin jaksaa ilmankin.

Meille ainakin sopii siis hyvin tuo samassa huoneessa istuminenkin nukutushetkellä, ehtiihän sitä nukahtaa yksin sitten vähän vanhempanakin. Mutta en tietysti voi sanoa mikä teille olisi parasta, meillä toimii tämä. Tsemppiä!

Vierailija

mutta valitettavasti kamppailemme samantyyppisen ongelman kanssa itsekin. Joskin kuopuksemme on vasta 2,5-vuotias, mutta nukuttaminen on joka iltainen rumba, josta olisin jo valmis luopumaan. Meillä vieressäistuminen on ainoa tapa saada tyttö nukkumaan. Ellei jompi kumpi vanhemmista istu siinä, alkaa armoton huuto ja sängystä poistulo. Joskus nukahtaminen tapahtuu 10 minuutissa, mutta usein se kestää vähintään puoli tuntia ja minusta se on pitkä aika istua vieressä. Varsinkin kun siinä vaiheessa iltaa kaipaisin jo hetken omaa aikaa (tyttö on yleensä unessa vasta 21.00 jälkeen).



Enpä tiedä, mikä tähän tepsisi. Esikoinen oppi aikoinaan nukahtamaan itse parivuotiaana, jolloin otimme iltasatukäytännön käyttöön. Jätimme pojalle kirjan sänkyyn ja hän selaili sitä siihen saakka, että nukahti. Nyt viisivuotiaana toimimme samoin, paitsi että nykyisin hän osaa jo lukea ja saattaa lueskella pitäänkin ennen nukkumatin tuloa. Olemme kuopuksen kanssa yrittäneet tätä samaa konstia, tuloksetta.



Varmaan jonkinlainen "unikoulutus" oli paikallaan meidän tytölle.

Vierailija

poika on 3.5 v ja toisinaan on tuollaista samantapaista touhua iltaisin. Ei onneksi kahta tuntia!



Oletteko kokeilleet jättää päiväunet kokonaan pois? Meillä se auttoi. Entä oikein kunnon iltaleikit/-peuhut pari tuntia ennen uniaikaa? Meillä joskus auttaa se. Ja, joskus laitamme jotain lastenmusiikkia (esim. YouTubesta) ja tanssimme:) Yksivuotiaskin yrittää notkuttaa siinä mukana. Koko perheen hauskaa hössötystä.



Toisinaan poika menee ihan itsestään, omasta tahdostaan, nukkumaan. Toteaa, että mua väsyttää ja lähtee sänkyyn. Hetken päästä kuuluu kuorsaus:)



Tsemmpiä! Toi on raskasta touhua.

Vierailija

Kiva kuulla peppercom, että teillä on jonkinlaista edistymistä tullut! Meillä ei kyllä toimi edes tuo teidän menetelmä, koska isompi lapsi ei todellakaan tyydy itkeä tihrustamaan sängyssään vaan JUOKSEE sieltä pois jatkuvasti ellei sitä fyysisesti estä.



Mutta nyt kokeilin sellaista, että jos riehuminen menee ihan älyttömäksi eikä sanominen auta, siis tyyliin "nyt pitää olla hiljaa, makaa vain rauhassa, pää tyynyyn", niin otan järeämmän aseen käyttöön. Varoitan, että jos vielä riehutte, äidin pitää lähteä täältä huoneesta pois ja laittaa ovi kiinni. Ja sitä ne ei todellakaan halua. Muutaman kerran ovat testanneet, lähteekö äiti oikeasti, ja siitä on seurannut armoton huuto. Olen seissyt oven toisella puolella pitäen ovea kiinni ja puhunut lapsille oven läpi. Huoneeseen olen tullut takaisin, kun molemmat ovat hiljaa sängyissään. Tämä toimii! Sitten olen istunut huoneessa siihen asti että pojat nukkuvat, mihin ei ole mennyt enää kauaa. Pojat eivät kauan valvoa, kun eivät voi yllyttää toisiaan riehumaankaan. Saa nähdä milloin edetään tästä siihen, että pojat jäisivät itsekseen huoneeseensa nukahtamaan!

Vierailija

Piiiitkästä aikaa tulin vilkaisemaan näitä sivuja. Meilläkin on samanlaisia ongelmia. Meillä pojat 2v10kk ja 1v7kk nukkuvat omassa huoneessaan yhdessä. Pienempi pinnasängyssä ja isompi lastensängyssä. Välillä on mennyt pitkät pätkät tosi hienosti, että eivät ole heräilleet yöllä ja iltaisin ovat molemmat jääneet suht nätisti itsekseen nukahtamaan. Mutta enää ei. Asumme tällä hetkellä ulkomailla ja mietinkin, vaikuttaako se näin "pysyvästi" (olemme asuneet täällä jo 6kk). En tiedä mitä tässä tekisi. Iltanukutukset ovat pitkiä ja yöheräilyä voi olla yli viisi kertaa. Englantilainen tuttavani neuvoi lukitsemaan oven ulkoapäin ja pitämään sellaista unikoulua, mutta minusta tuntuu julmalta. Jotenkin täällä ulkomailla pelkään, että jos pojat kokevat jotain turvattomuutta/muuta hämmennystä, niin mun pitäisi olla lähellä ja saatavilla 24/7. :(

Vierailija

mutta se ei kyllä yhtään auta jos aina lopulta jää lapsen luokse. Silloinhan lapsi vain oppii että huutamalla ja karkaamalla saa lopulta tahtonsa läpi. Meillä lapset 3½v ja 2v jäävät nukkumaan itse omaan huoneeseen. Välillä on saatu käydä aika taistoa siitä, mutta se kannattaa ja lopulta käy aina hyvin. Pitkää pinnaa ja muutamana iltana aikamoista huudon kuuntelua, kyllä se siitä. Ei pidä antaa periksi. =)



Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty.



Tiip

Vierailija

Varmaan nää perusasiat on jo hallussa, eli jonkinlaiset iltarutiinit ja rauhoittumiset hyvissä ajoin. Jos illat menee muutenkin noin, niin kannattaa ainakin kokeilla esim. telkun kiinni pitämistä siihen asti, että on nukkumassa. Sellaista yleistä rauhoittumista.



Meillä menee niin, että tyttö 3v. ei ole enää moneen kuukauteen "helposti" nukahtanut päiväunille (kotihoidossa), joten olen antanut sitten olla. Hyvänä päivänä kestää hereille kahdeksaan asti, niin että ehditään pestä hampaat ja syödä iltapala. Huonoina päivinä nukahtaa iltapäivällä reissussa autoon tai muuten vaan ja systeemit menee uusiks, mutta luulen, että nyt ollaan siinä siirtymävaiheessa, kun katsotaan tarvitaanko päiväunia vai ei.



Jos on nukkunut päikkärit, niin nukahtaminen on tosi vaikeeta ja silloin on kivempi tulla höpötämään äidille. Useasti pitää sitten vähän kauemmin silitellä ja laulaa muutama laulu enemmän.





Tästä ei varmaan apua, mutta ainahan voi miettiä pitääkö asioiden mennä just tietyllä tavalla, hammasta purren. Taistelukenttää siitä asiasta on turha tehdä, siitähän se riemu repeää, kun tosiaa rupeaa pelkäämään yksinjäämistä, kun vanhemmista sitä turvaa on turha hakea....

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat