Hyvinvoivan äidin malli on esimerkkinä erityisesti tyttärelle

Vierailija

Viikonlopun Ilkan Muru-liite s. 12, seksologi Leena Väisälä:



" Kulttuuriimme on juurtunut vinoutunut ajatus siitä, että tytär ei voi elää paremmin kuin äitinsä. Siksi meidän naisten on elettävä hyvä elämä, että tyttäremmekin voivat elää."



Minusta tässä on vinha perä! Olen aina ihmetellyt, miksi esim. äitiään hakanneen miehen tytär valitsee vapaaehtoisesti samanlaisen elämänkumppanin / päätyy samankaltaiseen perhetilanteeseen. Tätähän on selitetty isämallin etsimisellä jne. mutta ehkä syy onkin samaistumisessa äidin rooliin, vaikka se sitten olisi miten vinoutunut...?



Naiset, meillä on iso vastuu!

Kommentit (4)

Vierailija

Malli on tärkeä, mutta ei silti mikään ehdoton rajoite. Oma äitini eli 30 v äärimmäisen huonossa liitossa isäni kanssa. Isäni on alkoholisti ja mielenterveysongelmainen, ja käytti monipuolisesti henkistä ja fyysistä väkivaltaa äitiä ja lapsia kohtaan.



Lapsena ja nuorena äitini alistuminen kohtaloonsa herätti minussa ärtymystä ja raivoakin. Tein tietoisesti elämässäni toisenlaisia ratkaisuja kuin äitini, ja mieheni on erinomainen puoliso ja isä. Terapiaa olen silti tarvinnut omien tunteideni selvittelyyn.



Äitini osaa myös keskustella menneisyydestä ja virheistään, mikä on varmaan auttanut. Olen nyt aikuisena läheinen äitini kanssa, isääni en pidä yhteyttä.

Vierailija

sukuni taustaa äitini puolelta, tämä tulee esiin melko selvästi. Pappani oli juoppo, mummo joutui 5:n lapsen yksinhuoltajaksi alle 40-vuotiaana kun mies ryyppäsi itsensä taivaalliseen peliporukkaan. Mummo on myöhemmin sanonut, että hyvä kun kuoli pois, vaikkei se elämä helppoa tai kevyttä ollut todellakaan sen jälkeenkään 70-luvun lopun maatilalla.



Lapsista 4 oli tyttöjä. Heistä kolme käyttää alkoholia runsaasti. Kaksi on eronnut ja mies on ollut kummallakin jossain määrin hullu (toisella narsisti, toisella skitso joka hakkasi tätini kymmenet kerrat sairaalakuntoon). Kaksi on ensimmäisessä avioliitossaan, näistä toinen äitini. Tosin en vanhempieni avioliittoa ole täysin onnellisena tai tasa-arvoisena pitänyt koskaan, äiti on aika yksin kasvattanut meidät lapset ja isä pitänyt lähinnä huolta itsestään ja omista tarpeistaan. Ainutta poikaa ei voi ihmissuhteissaan sanoa onnistuneeksi ja alkoakin kuluu enemmän kuin tarpeeksi, tosin jollain saralla häntä voi sanoa menestyneeksikin.



Omasta sisarusparvestani sen verran, että esim minulla oli nuorempana mahdollisuudet oli vaikka kuinka huonoille teille. MItään kovin positiivista mallia naisen asemasta tai miehen kohtelusta ei todellakaan ollut. Ihme kyllä, joidenkin kevyiden seurustelusuhteiden jälkeen löysin kunnollisen miehen jonka kanssa olen naimisissa ja perheen perustanut. Siskoni sen sijaan on valinnut melko juopon miehen ja näkyy toteuttavan äitini mallia kodissaan, siis tekee kaikki työt, antaa kaiken anteeksi, katsoo läpi sormien... Joskus kun heillä on mennyt huonosti ja olen sanonut että jätä koko mies, niin hän on sanonut ettei löytäisi ketään muuta. Tämä ei varmasti pidä paikkaansa, mutta ajatusmalli on jotenkin alistuva.

Vierailija

Olen kertonut mitä halusin tehdä paremmin kuin oma äitini (isäni). Olemme myös keskustellut omista kasvatus virheistäni. Hän on myös kertonut millainen äiti toivoisi olevan. Mitä minun virheitä haluaa korjata taas seuraavassa sukupolvessa. Malli on tärkeä mutta keskusteleminen on myös todella tärkeää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat