Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies ei sit tainnut muistaa mun synttäriä, kuitenkaan.... :-(, 35 v.

Vierailija

Ois niin kiva saada joskus jo AAMULLA ne onnentoivotukset, ja lahjakin...



nyt oon muistuttanut asiasta etukäteen MONEEN kertaan aina ohimennen ja hyvin suoraankin. Moneen kertaan antanut vinkkejä sopivista lahjoista.



No ei edes onnentoivotusta tullut aamulla. Ja tuskin se on mitään lahjaakaan sitten hommannut, sille on niin ylivoimaisen vaikeeta jotenkin hoitaa asioita ajoissa, vaikka niistä kuinka puhuisi hyvissä ajoin.



Ja tuskin se tänäänkään ehtii mitään enää hommaamaan (vaikka muistaisikin), niillä on joku myöhäinen palaveri tänään + meille tulee anoppi kylään, joten sille tulee tosi kiire kotiin.



Sillä on tapana aina kuitata lahjan puuttuminen niin, että se tuo sitten jotain päivän myöhässä (kun oon eka pahottanut mieleni), ja yrittää selittää että se onkin vaasta se juhlapäivä ja se varsinainen juhlapäivä oli vaan aatto (niinkun jouluaatto...) ihme logiikka.



Sama aina äitienpäivät ja kaikki. Mä sen sijaan aina ostan ja hommaan sille lahjat.

Se täyttää seuraavaks 40v ja suunnittelin jo yllätysbileitä mutta taidanpa jättää. (Ei sekään järkännyt mulle mitään kun täytin 30v., mä toteutin aikanaa sille unelmaloman yllärinä.)



No, ei se maailma tähän kaadu mutta jotenkin tuo on aina niin välinpitämättömän tuntuista.....

Sivut

Kommentit (36)

Vierailija

Mun miehellä oli tota samaa alussa, mutta 8 vuodessa on tottunut siihen, että mun päivät pitää juhlia isosti ja ajallaan. Miten ilmaiset mielipahasi miehelle? Siis tajuaako oikeasti, että loukkaa... meillä riitti yksi iso parku (sopivasti pms ja kaikki surkeesti muutenkin, niin annoin oikein tulla), noin parin vuoden yhdessäolon jälkeen. Sen jälkeen on lahjat hoituneet joka kerta ajallaan. Pikkumaista ja minäminä-ajattelua ehkä, myönnetään. Mun mielestä vaan myös synttärimuistamisten pitäisi olla molemminpuolisia, niin kuin muunkin huomioinnin parisuhteessa.

Vierailija

ei mull ole kyllä rahaakaan, ja hölmöä pyytää mieheltä rahaa hänen lahjaansa, ja joka vuosi ei viitsi villapuseroakaan neuloa (sellaisen taisi saada kun täytti 35v.) Muistan kyllä merkkipäivänä tehdä parempaa ruokaa ja keittää kahvit illalla. Mutta en yleensä ole aamulla kovin hyvämuistinen, joten meillä ei mies saa edes synttärikahvia aamulla ellei sitten itse keitä (kuten keittää joka aamu). Mies tietää että muistan häntä muulla tavoin kuin lahjoilla, enkä odota häneltäkään mitään ihmeellisiä lahjoja (tosin on usein ostanut lahjan).

Meillä ei varsinaisesti vietetä kuin lasten syntymäpäiviä. Ja mitä isänpäivään tulee, niin meillä lapset tekevät lahjan (eihän se ole mikään aviomiesten päivä vaan nimenomaan isien).

Minun mielestä toisesta välittäminen ja toisen huomioiminen on tärkeämpää kuin yksikään tavaralahja.

Ja jos haluaa syntymäpäiviään viettää, niin miksi ei voi itse sitten niitä järjestää. Kyllä siinä puoliso väkisinkin muistaa toisen synttärit, kun on tupa täynnä vieraita:)

Vierailija

Joskus Prisman kassajonossa keksi et ai niin, oota vähän mä haen sulle jonkun kukan.



Muutaman kerran olen saanut huutokohtauksen asiasta, kun äitienpäivänä mietti ääneen, et milläköhän muistaisi omaa äitiään. Meillä silloin yksi lapsi ja minä viimeisilläni raskaana.



Nooh, siitä on ajat muuttuneet. Raivarit ovat tehneet tehtävänsä ja nyt mies muistaa aina minua kun on joku merkkipäivä. Ei ylenpalttisesti, mutta jotenkin kumminkin.



Niille, joidenka mielestä aikuisten merkkipäiviä ei tarvitse muistaa sanoisin, että ei tarvitsekaan, jos mies muistaisi joskun muulloin tuoda kukkia kotiin tai varata ravintolan. Mutta kun ei muista, niin merkkipäivä on hyvä muistutus siitä. Kyllä parisuhde voi huomattavasti paremmin, kun välillä saa jotakin spesiaali huomiota puolisolta. Vaikea uskoa että rakastaa rakastaa, jos ei sitä koskaan oikein näytä.



Sille miehelle jonka vaimo ei ymmärtänyt saamaansa huomiota. Mielellään moni meistä haluaisi juuri tuollaista huomiota osakseen. Mistä vaimosi kehitti riidan?

Vierailija

Jos toinen aina vaan antaa ja toinen saa, niin ei kyse ole kostosta jos joskus jätät väliinkin.



Minä unohtaisin sinuna tyystin seuraavat miehen synttärit ja isänpäivän. Toteaisin vaan, että eiks meidän perheessä ole tapana olla muistamatta!

Vierailija

Anoppi tulee kylään jotta pääsette vähän tuulettumaan ja sen palaverin se on vaan keksinyt jotta et suunnittelis illalle mitään. Eli yllätysjuhlaa tiedossa, ihan selkeesti!

Vierailija

naiset aina mielellään puhuu siitä miten heidän tunteitaan on loukattu ja eikä huomioida. Koskaan ne ei täälläkään näe ketjuja miten tuli miestä loukattua, kiukuttelemalla mitättömistä synttäreillä.

Tai eihän ne ole koskaan "mitättömiä", pienikin asia voi saada suuret tunteet peliin ja silloin asiasta tuli suuri.

Vierailija

Luulis että aikuiset ihmiset osaisi jo itse kantaa vastuuta, vaikkapa synttäreistä.

Ymmärrän että pikkulasten pienessä ajatuksessi on tärkeää ne synttärit ja lahjat.

Mutta että aikuiset jaksaa kitistä yhdestä päivästä ihan niinkuin se olisi maailman tärkein

Vierailija

toisaalta kun tunnet miehesi, niin...

En halua puolustella,m mutta tuskin tekee sitä tahallaan. Tietysti ajattelemattomuudelta tuo tuntuu ja välinpitämättömyydeltä. Sano hänelle suoraan, että olisi kiva jos edes sen päivän muistaisit.



Toisaalta, meillä ei ihmeemmin synttäreitä juhlita. Onnittelut riittävät. Ja viimeeksikin ostin itselleni yhden hyvän kirja, joka oli sitten syntymäpäivälahja minulle =). Sanoin siis miehelle, ettei tarvitse ostaa mitään, kun olen jo lahjan hankkinut.

Yleensä aina itse muistan kaikkien synttärit, mutta pari vuotta sitten kävi niin, että unihdin miehen synttärit. Tai muistin illalla ja ei ollut mitään lahjaa...



Toisaalta ymmärrän harmistuksen, kun itse kuitenkin muistat ja jaksat järjestää yllätyksiä ym. Tee niin, että et järjestä mitään ihmeellistä miehen seuraaville synttäreille ja anna lahja pari päivää myöhässä.

Vierailija

Olen kohtalontoverisi. Mies ei noteeraa minua jouluna, ei synttäreinä, ei äitienpäivänä. Ei nimipäivinä, ei hääpäivinä. Arkisin ei yllätä kukilla tai vaikka vaan sillä, että olisi teetä valmiina, kun tulen iltavuorosta kotiin. Kotitöistä tekee vain absolut pakollisen, jota erikseen häneltä pyydän, oma-aloitteisesti vain harvoin jotain.



Kirjoittaja 25 sen ilmaisi hyvin: kyse ei ole rahasta tai tavarasta - sitä on minulla omasta takaa riittävästi. Kyse on ylipäänsä HUOMIOIMISESTA. Jos puoliso jatkuvasti noteeraa toisen juhlapäivinä ja arkisinkin, normaaliälyisen ihmisen (KYLLÄ, jopa miehen) luulisi tajuavan sanomattakin, mitä vaimo pitää tärkeänä.



Vai väitättekö, että vastavuoroisuus ei ole normaalia käytöstä? Että sellaista odottava on nipo ja tyhmä?!



Jos voisin, eroaisin.

Vierailija

Muuten kuin silloin, kun olet pettynyt, pahastunut ja purkaudut.



Kirjoituksistasi saa sen kuvan, että sinulle lahjat ovat jokin symboli välittämisestä. Jos et saa lahjoja, niin et saa varmuutta siitä, että toinen rakastaa sinua. Ja kun annat toiselle lahjan, niin kyttäät vain hänen reaktiotaan, että onko toinen pettynyt siitä pienestä muistamisesta.



Minä luulen, että lahjoja enemmän teidän suhteenne kaipaisi sanoja.





Lainaus:

Vähän se TUNTUI olevan silloin kummissaan. Ja viimeksi oli myös aika pieni isänpäivälahja (rahallisesti), mutta oli kuitenkin ajateltu häntä... silti TUNTUI vähän olevan pettynyt,...





ap

Vierailija

toisaalta mies tietää että tää on mulle tärkeetä, kun ikinä lapsuudessani ei mun synttäreitä juhlittu (vanhemmat ei ostaneet lahjoja eikä viettäneet niitä) - siksi ne on mulle nyt jotenkin tärkeät, hyvitystä vanhasta...



No, ei se toki sinänsä tahallaan tätä tee, ei vaan osaa kertakaikkiaan suunnitella.



Oon mäkin useampaan kertaan vuosien varrella selkeästi mielipahaa näyttänyt ja purkanut, luulis että se jo pelkäis mun reaktiota jos unohtaa... :-). No ei vaan, en mä ihan niin hirvee oo, mutta siis tietää kyllä että voin pahottaa mieleni.



Kerran en ostanut sille mitään tai jotain tosi pientä, ja sanoin että en hommanut nyt isänpäiväksi kun en mäkään saanut äitienpäivänä. Vähän se tuntui olevan silloin kummissaan. Ja viimeksi oli myös aika pieni isänpäivälahja (rahallisesti), mutta oli kuitenkin ajateltu häntä... silti tuntui vähän olevan pettynyt,...





ap

Vierailija

Lainaus:

Joskus Prisman kassajonossa keksi et ai niin, oota vähän mä haen sulle jonkun kukan.



Muutaman kerran olen saanut huutokohtauksen asiasta, kun äitienpäivänä mietti ääneen, et milläköhän muistaisi omaa äitiään. Meillä silloin yksi lapsi ja minä viimeisilläni raskaana.



Nooh, siitä on ajat muuttuneet. Raivarit ovat tehneet tehtävänsä ja nyt mies muistaa aina minua kun on joku merkkipäivä. Ei ylenpalttisesti, mutta jotenkin kumminkin.



Niille, joidenka mielestä aikuisten merkkipäiviä ei tarvitse muistaa sanoisin, että ei tarvitsekaan, jos mies muistaisi joskun muulloin tuoda kukkia kotiin tai varata ravintolan. Mutta kun ei muista, niin merkkipäivä on hyvä muistutus siitä. Kyllä parisuhde voi huomattavasti paremmin, kun välillä saa jotakin spesiaali huomiota puolisolta. Vaikea uskoa että rakastaa rakastaa, jos ei sitä koskaan oikein näytä.



Sille miehelle jonka vaimo ei ymmärtänyt saamaansa huomiota. Mielellään moni meistä haluaisi juuri tuollaista huomiota osakseen. Mistä vaimosi kehitti riidan?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat