Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Nina Mikkonen on ihan raiteilta, voi hurja!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Moni varmaan näki tämän tv-jutun tai on lukenut netistä/lehdestä. Tosi hurjaa puhetta. Minusta ihan asian vierestä ja asiatonta puhetta - lisäksi hyvin epäkohteliaasti esitetty. Voi hyvänen aika, verrata nyt päivähoitoa ja natseja... Onkohan Mikkonen ollut jo liian pitkään kotiäitinä...

Kommentit (9)

Vierailija

Meillä ensimmäiset kokemukset kunnallisista hoitopaikoista tulivat ryhmiksistä. Pienemmälle lapselle tuo hoitomuoto tuntui sopivan tosi hyvin, osin juuri siksi, että ryhmä oli pieni. Oli ihana seurata, miten hyvin eri-ikäiset lapset pelasivat yhteen.



Kiroilusta: jossain vaiheessa lapset aina altistuvat huonoille tavoille. Vaikutteet voivat tulla päiväkodista, leikkipuistosta tai viimeistään koulusta. Niin kuin sanotaan: meidän lapset, naapurin kakarat ;) Meillä esikoinen oppi "valloittavia" rallatuksia ja uusia sanoja kotihoidossa olleilta serkuiltaan. Ja tiedän tasan tarkkaan, että siskoni perheessä ei näitä sanoja suvaita.

Vierailija

Niinkuin varmaan jo olette huomanneet, kyseessä oli Mikkosten mainostemppu, jolla haettiin kohta alkavalle ohjelmalle huomiota. Se siitä, ei paljon kiinnosta heidän mielipiteensä paitsi ehkä viihteenä.



Mutta kiitos Iirislinnulle, joka ilmaisi suoraan, ettei ole viihtynyt kotona pelkän lastenhoidon parissa. Totuus on, että en minäkään. Lapseni ovat kalleinta maailmassa minulle, mutta siitä huolimatta en jaksa lastenhotoa 24/7. Onko se sitten itsekkyyttä? Kun mieheni matkustaa työn puolesta ja normaalistikin tekee pitkää päivää, hoidan lapset kokonaan. Olen kotona jumissa ja kaikkien asioiden hoitaminen on vaikeaa. Ja ennen kaikkea, en löydä henkireikää itselleni kuin ehkä hieman kirjan lukemista, jumppaa tai telkkarin katselua, kun lapset nukkuu. Tästä seuraa, että turhaannun ja jossain vaiheessa kaikki patoutunut turhautuminen ja väsymys purkautuu lapsiin. En ole siis superäiti, valitettavasti.

Mielestäni meidän perheellä menee kokonaisuutena parhaiten, kun saan tehdä välillä töitä. Ja meidän lapset ovat päiväkodissa oppineet paljon uusia asioita, kurinalaisempia rutiineita ja toisten huomioimista. Tietysti oppivat myös rumia sanoja, mutta se vaihe tulee kuitenkin jossain vaiheessa. Tärkeämpää on opettaa, miten niihin suhtaudutaan.

Vierailija

Seurasin itse tarkkaan meidän alueen päiväkoteja, siis ennen kuin laitoin lapset hoitoon. Erot ovat kyllä tosi suuria, hyvin paljon johtuu hoitajista. Myös ryhmäkoot vaihtelevat suuresti. Tällä alueella yli kolmevuotiaiden ryhmässä lapsia on seitsemän per hoitaja, yhteensä 22-24 lasta ja kolme hoitajaa. Lapset ilmeisesti jotenkin vuorottelevat, että tuollainen lapsimäärä on ylipäänsä laillinen.



Omat lapseni ovat pienryhmässä, jossa on kahdeksan lasta ja kaksi hoitajaa. Paikka on minusta ihan OK. Mutta uskon, että kotona hoidettaisiin paremmin. Ihan turvallisin mielin lapset voin sinne jättää, mutta ei sieltä toisaalta mitään niin ihmeellistä ole, että veisin lapset sinne, vaikka voisin hoitaa itsekin. Negatiivisia asioita on lasten kiroilu, joka on opittu sieltä, ja toisten haukkuminen tyhmäksi. Näitä meillä ei tunnettu, ennen hoidon alkua. Olen myös huomannut, että hygienian kanssa on vähän niin ja näin. Nuorimmainen on vielä vaipoissa, ja joskus pylly on tosi huonosti pesty. Samoin esikoisen peppu on todella huonosti pyyhitty.



Minusta ei ehkä niinkään kannattaisi haukkua ihmisiä, jotka vievät lapsensa hoitoon, vaan vaatia pienempiä hoitoryhmiä ja muutenkin laadukkaampaa hoitoa. Ja ehdottomasti perhepäivähoitajien palkkoihin pitäisi tulla todella tuntuva korotus. Se on tosi tärkeää ja valitettavan katoavaa työtä.



Itse menin töihin, koska en oikein viihdy kotona. Hyvä ratkaisu olisi ollut sekin, että olisin esim. lastenhoitajajärjestelyn avulla voinut tehdä töitä kotoa käsin, mutta se olisi käynyt turhan kalliiksi ja hankalaksi. Mies ei lämmennyt sille ollenkaan, joten sauhuun se sitten kuoli. Pelkkää kotihoitamista ilman mitään omaa työntekoa (olen kääntäjä) en vain henkisesti meinaa jaksaa. Kaipaan sitä työntekoa kovasti. Mutta asia on kyllä edelleen mietinnässä ja kypsyteltävänä, koska itsellinen kääntäjä olisi mieliammattini.

Vierailija

täytyy kuitenkin arvostaa rohkeutta jolla hän tulee asiansa kanssa esille. Nyt päiväkotihoidon puolustajiakin saisi löytyä samalla mitalla!



T: Töissäkäyvä 2 vuotiaan äiti

Vierailija

On hän kiitettävän kauan ollut kotona. Toki hänen mielipiteensä on aika äärimmäinen mutta niin oli sen miehenkin. Päivähoitoko pakolliseksi. Huh huh.

Vierailija

^

No on teillä ollut ihme päiväkoti! Meidän tyttöjemme päiväkodissa lapset osallistuvat ruoan jakamiseen, vievät astiat paikoilleen ja pyyhkivät pöydän. Hoitajien kanssa käydään kasvatuskeskustelut ja mietitään yhdessä lapsen osaamista eri asioissa sekä tavoitteita ja keinoja päästä niihin.



Ja eiköhän jotain merkitse sekin, millaisen mallin lapset kotoa saavat? Ympäristöllä on tietysti vaikutuksensa, mutta kyllä perusasioiden täytyy tulla kotoa. Mietin vain, mitä sitten, kun koulu(laitos) alkaa. (Ellei jää kotiin opettamaan lapsia.)



Ymmärrän tiettyyn rajaan saakka Mikkosen näkemyksiä, jos hänellä on esim. aiemmassa viestissä kuvattu käsitys päivähoidosta. Se vain ei ole koko totuus, kuin ei myöskään se, että kaikki työssäkäyvät vanhemmat olisivat uraäitejä tai uraisiä tai että lapsen laittaminen päivähoitoon (mummulle, tädille, yksityiselle, kunnalliseen jne.) aina johtuisi vanhempien itsekkyydestä.



Toinen asia on sitten se, miten asioista voitaisiin käydä rakentavaa keskustelua. Siihen Mikkosella ei kuulemani perusteella tunnu olevan mitään annettavaa. Sääli. Alkeellisimmatkin käytöstavat tuntuvat olevan hukassa.

Vierailija

Meillä on kolme lasta ja kunnallista päiväkotia on kahden lapsen kohdalla vuoden verran kokeiltu minun itsekkyyteni eli työurani vuoksi Tampereella. EI IKINÄ ENÄÄ!

Yksi vuosi todella riitti meille näyttämään, mitä lasten laitoshoito tänä päivänä on. Päiväkodin myötä meidän perheeseen astui lasten väkivaltaisuus, kiusaaminen, nimittely ja tavaroiden paiskominen. Aiemmin veitsellä ja haarukalla syöneet lapset alkoivat uudelleen lusikka-asteen, kaikenlainen leikkien ja tekemisen luovuus hävisivät kaavoihin kangerteluun.

Kotona lapset oppivat, että ruoka pitää valmistaa, pöytä kattaa, astiat korjata tiskiin ja siistiä jälkensä. Päiväkodissa astiat ja ruoat putoavat "jostain taivaasta" ja siivot häviävät "johonkin taivaaseen". Kaikkinainen yhteisvastuullisuus ruokailusta, lämmityksestä, puhtaasta vedestä ja muista perustarpeistamme on tyystin päiväkodeissa unohdettu. Eli lapset passataan ihan pilalle!

Yhden vuoden kokemuksen jälkeen olen valmis uhrautumaan vaikka mihin, jotta lapsiamme ei tarvitse viedä kunnalliseen päiväkotiin. Voin herätä vaikka yöllä klo 3 ja leipoa karjalanpiirakoita myydäkseni ne aamulla torilla, mieluummin kuin rahtaan lapset laitoshoitoon.

Vierailija

Poikani käy yhtä urheilukerhoa kerran viikossa. Olen itse tuon kerhon järjestävän yhdistyksen hallituksessa. Minulla oli siellä vähän paperihommia, joten istuin koko kerhon ajan viereisessä toimistohuoneessa. Ikävä yllätys oli, että poikani kovin tehokkaasti siirtää kaiken oppimansa eteenpäin. Olen aina pitänyt häntä suht. arkana kaverina, mutta eilen ei tosiaan ollut arka. Pahimmat vessanpönttöjutut tuli meidän ukkelin suusta. Hävetti HIEMAN. Kai se on niin, että mitä kielletympiä jutut on kotona, sitä riemukkaammin niitä sitten kertoilee ikäkavereille. Toivottavasti ne menee jossain vaiheessa ohi.

Uusimmat

Suosituimmat