Yksinäisyys!

Vierailija

Muutettiin uudelle paikkakunnalle reilu vuosi sitten. Olen kahden pienen lapsen kanssa kotona ja käydään muutamassa kerhossa. Olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin ja pari ihmistä onkin kutsunut minut ja lapset kylään. Ollaan käyty kylässä ja minäkin olen toivottanut heidät meille tervetulleeksi.



Kukaan ei kuitenkaan tule meille kylään. Jos minä otan yhteyttä näihin tuttaviin ja kysyn, että voidaanko tulla kylään, niin yleensä se heille sopii. Tullaan ihan hyvin toimeen.



Kertooko se jostain, että yhteydenpito on yksipuolista? Minusta on ainakin alkanut tuntua, että kukaan ei ota minuun yhteyttä, koska minusta ei tykätä tms. En tiedä onko näin, mutta mistä muusta tämä voisi kertoa.



Miksihän on niin vaikea tutustua muihin ihmisiin? Uskoisin, että moni muukin kotiäiti kaipaisi seuraa, mutta näin ei kai sitten täällä ainakaan ole. Tosi turhauttavaa...

Kommentit (6)

Vierailija

Laittakaapa tuonne "etsitään ystävää" palstalle ilmoitus miltä paikkakunnalta etsitte uusia ystäviä. Näin saatatte löytää ystäviä tai jopa sieluntoverinne, nopeastikin isommilla paikkakunnilla :)

Onnea meille kaikille ystävien etsintään!

Vierailija

Oletko vain toivottanut tervetulleeksi teille ja odottelet, että joku ilmottaisi, koska tulee? Harva osaa tulla, jos ei ihan suoraan kutsuta tiettyyn aikaan. Oletko kutsunut ketään niin, että ehdottaisit esim. tuletteko meille huomenna klo 10?

Vierailija

yksinäisyys vaivaa täälläkin. Olen pienen pojan kanssa kotona eikä ystäväpiirissä ole muita vauvoja. Tosin ystäviäkään ei hirveästi ole, yhteydenpito aina hieman hiipuu kun välimatkat pitenevät tai eletään eri elämäntilanteissa. Harmi sinänsä. Ja olen miettinyt, että ystäviä on tosi hankala enää aikuisena saada, jos lapsuuden tai opiskeluajan ystävät jäävät jonnekin.



Tänään on varsinkin ollut tosi kehno päivä. Odotan vaan miestäni kotiin enkä jaksaisi seurustella pojan kanssa. Käydään kerran viikossa MLL:n perhekerhossa ja muskari aloitetaan helmikuussa. Itse aloitin nyt jumpan, mutta ei sielläkään hirveästi tule kenenkään kanssa juteltua. Tuntuu, että koko vauva-aika menisi varmasti paljon ihanammin, jos olis joku jonka kanssa jakaa ajatuksia. Siis joku muukin kuin oma mies ja oma perhepiiri. Välillä oikein itkettää, että mikä minussa on vialla, kun en löydä ystäviä. Mielestäni olen ihan tavallinen ihminen, en mitenkään erikoinen. Uudessa ympäristössä ehkä hieman hiljainen, mutta toki osaan jutella. Heh, kuten kaikki varmastikin :)



No joo, en tainnut vastata kysymykseesi, mutta ainakin täällä on yksi kohtalotoveri. Koitetaan jaksaa.



Hyvää vuodenalkua sinulle!

Vierailija

ne ihmiset, joilla on hurjasti kavereita, tekevät yleensä myös itse todella paljon aloitteita.



Rohkeasti vain ottamaan yhteyttä:)

Vierailija

Keski- Suomessa ollaan tunnetusti maaseudulla varsin sisäänpäin lämpiävää porukkaa. Kyllä voi odottaa että semmoinen 10 vuotta menee ennen kuin porukoihin pääsee.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat