Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko kenelläkään SUOMENAJOKOIRAA lapsiperheessä?

Vierailija

Siis ei mikään pelkkä tarhakoira,vaan joka olis paljon myös sisällä. Miten on tullut toimeen lasten kanssa? Millaisia ovat pentuna?



Meillä on todella ihana lapinkoira ja sille kaveria mietitään. Lappalainen on minun harrastuskaveri, agilityä ja tokoa. Nyt hakusessa isännälle metsäkaveri. Beaglea mietittiin myös, mutta on vähän turhan pieni isännän makuun. Pystykorvia en halua, kun haukkua räksyttävät niin mahdoton.



Kaikki kokemukset siis tervetulleita. Urosta ajattelimme. Ja lapsia on 4, nuorin täyttää parin vkon päästä 3v ja vanhin on 10v.

Kommentit (7)

Vierailija

Beaglesta isompi ja suomenajokoirasta pienempi, säkäkorkeus noin 50 senttiä. Siinä on ihana seurakoira ja hyvä jäniskoira samassa paketissa! Monet pysyvät pihassa tai ovat helppoja kouluttaa pysymään, ei karkaa metsään.



Mutta noita on vähän, Suomessa kai noin 250. Viime vuosina on tainnut syntyä vain muutamia pentueita vuodessa, voi siis olla vaikea löytää.

Vierailija

Jos eivät olisi niin metsästysviettisiä ja tarmokkaita, olisivat täydellisiä seurakoiria. Luonteeltaan ystävällisiä, aikuisena rauhallisia, nöyriä ja konflikteja karttavia. Urokset usein myös hellyydenkipeitä. Ulkona eivät ole lasten käsiteltäviä, mutta sisätiloissa muistavat kunnioittaa jo pientäkin lasta. Ulkona vauhti ja voima voi pelottaa lasta ja vaikka esimerkiksi meidän ajokin hihnakäyttäytyminen on 99 % täysin moitteetonta (ei vedä, tottelee, ohittaa edes suuremmin vilkaisematta toiset koirat, ihmiset, hevoset, pyörätuolit, autot, rekat, aura-autot jne), sitä ei voi antaa lapsen talutettavaksi, koska jos se jänis sattuukin lähtemään nenän edestä, siinä on aikuisellakin tekemistä.



Huonoja puolia lapsiperhekoirina ovat lähinnä nämä:

- Vahingossakaan ei saisi päästää karkuun. Jo pentuna syytä opettaa koiralle, että ulko-ovesta tai autosta ei kuljeta ilman lupaa. Ovat onneksi nöyrinä koirina nopeita ja varmoja oppimaan tällaisia asioita

- Häntä on melkoinen ase ja se heiluu paljon. Voi sattua lapseen, kun häntä osuu.

- Varsinkin urokset ovat 1/2-vuotiaasta sinne 1 1/2- tai jopa 2-vuotiaiksi melkoisia vouhkia. Ystävällisiä, mutta toivottoman eläväisiä tättähääriä.

- Ahneita. Helpottaa koulutusta, mutta taipumusta varastella 'hylättyä' ruokaa joskus hankala kitkeä. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että opettaa, että lapsien käsistä ei saa ottaa ruokaa.

- Vaatii melkoisesti liikuntaa



Hyviä puolia sitten nämä:

- Välttää konflikteja, ei ole aggressiivinen, kynnys käyttää hampaita yhtään mihinkään (eivät edes aikuisina pahemmin kantele mitään, siirtävät tavaroitakin mieluummin tassuilla kuin suullaan) erittäin korkea. Väistää konfliktitilanteissa.

- Itsenäinen koira. Vetäytyy mielellään esimerkiksi pöydän alle maate ja tarkkailee siellä tilannetta, ei pyöri jaloissa.

- Nöyränä ja fiksuna koirana erittäin helppo opettaa perheen rutiineihin. Myös alkeistoko sujuu helposti ja sujuvasti namin voimalla.

- Kestää lapsilta melkein mitä vain ja sellaisista puolirajuista otteista ei edes ole millänsäkään. Jos lapset sen mielestä liikaa villiintyvät, väistää.



Ajokoiran kanssa kannattaa muistaa, että ne ovat usein varsinkin normaalioloissa hyvin herkkiä koiria. Kulmien kuritistus on jo kova pakote herkille jänispiiskasieluille. Metsässä, vietissä, tilanne voi olla sitten hyvinkin toinen. Siellä koirasta kuoriutuu aivan toisenlainen olento. Kotioloissa taas arvostavat ruokaa ja pehmeää ja lämmintä makuupaikkaa (sohvilta niitä on vaikea pitää poissa) ja korvien takaa rapsuttelua. Kotikotonani ja itselläni on yhteensä aikojen saatossa pitkälle toistakymmentä ajokkia, loistavia luonteita kaikki. Nartuissa varsinkin on jonkin verran arkuutta ja saattavat vaatia kunnon sosiaalistamisen, mutta tyypillinen ajokoira (varsinkin uros) on hermorakenteeltaan niin hyvässä kuosissa, että sen perämetsissä kasvaneenkin voi ilman suuria huolia raijata täysin totuttamattomana lähimmälle rautatieasemalle, sieltä junaan ja junalla Helsingin keskustaan ja hissillä kerrostaloasuntoon ja koira ei korvaansa moisesta lotkauta.

Vierailija

Meillä kolme lasta vanhin 7,5 ja nuorin 7kk, tulee toimeen kaikkien kanssa. Esikoinen "treenaa" tokoa ajurin kanssa. Katsoo äidiltä mallia(kotona myös kaksi belgiä, kivasti on oppinut toko- ja pk-alkeita muitten ohella). Ahneena oppivainen.

Pentuna tuhosi enemmän kuin belgit yhteensä(tabascoa vaan joka paikkaan). Ehtiväinen narttupentu... avoin, kiltti ja sosiaalinen. Suunnaton säätäjä hepulin saadessaan(se häntä). Ei haasta riitaa, mutta yrittää luumuilla itselleen narttumaisesti etuuksia. Yrittää mm. nukkua sohvalla.

Ei lasten talutettavissa ulkona, jos vaikka se rusakko ilmestyisi. Vetää ahkiota, joten voimaa löytyy. Varastaa ruokaa, jos jää pöydän kulmalle. Toisaalta ei nirsoile yhtään.

Metsällä tuo 2,5v. lurppa on kuin eri koira.

Vierailija

Suosittelen ehdottomasti suomenajokoiraa. Lapsiystävällisempää, turvallisempaa eikä suojelevaisempaa koiraa löydy. Me otettiin keväällä urospentu ja syksyllä syntyi vauva meille. Pelkäsimme etukäteen, että mitenköhän mahtaa käydä. Minkäänlaista ongelmaa ei ole ilmennyt. Tietysti pentukoiralla on aina hiukan liikaa vauhtia mutta opettamalla rajat koira osaa olla nätisti lapsen lähellä. Itse elin koko lapsuuteni perheessä jossa oli vähintään 2 suomenajokoiraa eikä kertaakaan tullut ongelmia. Suomenajokoira on jostain syystä todella suojelevainen, varsinkin narttu. Lapsesta tulee sille kuin oma pentu, antaisi vaikka henkensä lapsen vuoksi. Siitäkin on kokemusta. Onneksi ei henki lähtenyt koiralta, saksanpaimenkoira yritti toistamiseen hyökätä kimppuuni, nyt oli vain ajokoira mukana. Sitä on vaikea uskoa, mutta sen selkäsaunan jälkeen se rakki ei tullut enää lähellekkään minua. Eli kyllä oikeasti suosittelen suomenajokoiraa. Niin ja meillä on ne aina ollut sisäkoiria, niinkuin nytkin. Muistaa vaan tehdä koiralle selväksi pennusta pitäen, että kuka se isäntä talossa on. Varsinkin uroskoiralle.

Vierailija

Tosin koira tuli meille aikuisena, oli elänyt ikänsä pelkkänä ulkokoirana koirien seurassa, joten vähän jännitin miten oppii sisälle ja lasten (3 & 4v) meteliin yms riehuntaan. Olin ja olen edelleen joka päivä yllättynyt siitä miten ihana koira voi olla! Pari ensimmäistä päivää oli levoton ja katseli vain ikkunoista. Mutta muita ongelmia ei ole ollut!

Nykyään koira vaan köllöttelee takkatulen ääressä. Ja kova koira on kuitenkin metsällä.

Luonteeltaan suomenajokoirat ovat aivan ihania. Myötätuntoisia, hellyydenkipeitä ja ihania hupsuttelijoita =) Niin ja PITKÄPINNAISIA. Ainakin meidän narttu... Meteli saa olla aika kova ennen kuin vaihtaa rauhallisempaan nukkumapaikkaan =)

Vierailija

komppaan edellisiä!



Sen lisään, että eivät lyhytkarvaiset koirat jatkuvasti ulkona pidettäviä olekaan, siis ei saisi pitää, vaikka tietenkin olisi lämmitys kopissa. Maa- ja metsätalousministeriön suosituksissa on, että tarhassa saa jatkuvasti pitää vain ulkoelämään soveltuvia koirarotuja. Lyhytkarvainen tottuu olemaan ulkona, mutta palelemisen kautta. Monet pitävät beagleja, suomenajokoiria ym. lyhytkarvaisia jatkuvasti tarhassa, joskus jossain pihanperällä ilman liikuntaa, pahimmassa tapauksessa liian vähällä ravinnolla. Joillekin koira on olemassa vain sitä varten, että sen kanssa käydään muutama kerta syksyssä metsällä.



Tämän ketjun väki kuulostaa järkevältä, mukava huomata! :-) Ap, suosittelen suomenajokoiraa!

Uusimmat

Suosituimmat