4-vuotiaan valehtelu

Vierailija

4-vuotias poikani on (ilmeisesti) hukannut kännykkäni. Olen puhunut vakavasti siitä, että tärkeillä tavaroilla ei leikitä piilotusta. En saa millään puristettua hänestä irti, mihin hän on sen laittanut, välillä sanoo sen olevan jossain ja ettää minun pitää se etsiä, välillä sanoo, että se on minun jäljilläni. (Se on toki mahdollista sekin, mutta se selviää vasta, kun mies tulee kotiin ja soittaa puhelimeen...) Laitoin pojan jo valehtelusta pienelle jäähylle ja suostuin sitten uskomaan, että känny on minun jäljilläni. Luulenpa kuitenkin, että totuus tulee kohta ilmi.



Miten rankaisisitte valehtelevaa pientä? Siis kun tämä alkaa nyt nostaa meillä päätään näköjään, ei ole ensimmäinen kerta...

Kommentit (2)

Vierailija

Saattaa sanoa tosissaan jonkun asian olevan tietyllä tavalla, ja kohta taas eri tavalla, aivan yhtä tosissaan! Tuossa tilanteessa kuin teillä on, mä uskoisin, että olen itse hukannut sen kännykän. Yleensä nimittäin poika kertoo satuja silloin, kun se _ei oikeasti tiedä_. Ja suuttuminen vaan pahentaa tilannetta, et mitenkään enää saa lapsesta järkeviä juttuja irti. :(



Sinuna en rankaisisi, jos et kerran ole varma, onko pojalla mitään tekemistä asian kanssa!

Vierailija

Mutta kun puhelin löytyy lelukopasta hänen sänkynsä alta, homma lienee aika selvä. Meillä annettiin erittäin vakava puhuttelu ja kahden päivän herkkukielto. Kai sitä jotenkin on pakko alkaa opetella, mkä on totta ja mikä valetta...

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat