Kannattaako neuvolassa mainita että vihaa vauva-aikaa yli kaiken?

Vierailija

ja kaikkea raskauteen liittyvää

Kommentit (11)

Vierailija

raskauksien perusteella raskausaika on yhtä kärsimystä. Kaiken kestää taas siksi, että tosiaan haluaa sen kolmannen lapsen. Ilkeääkö kertoa tuosta raskausajan inhostaan? Vai pitäisikö vaan hehkeänä inistä, että "ihanaa, ihanaa"?

Vierailija

niin miksi suhtaudut siihen tuolla tavalla? Mä olen aina joutunut ottamaan kaiken avun vastaan, jopa lähetteen psykille (jota en kuitenkaan tarvinnut). Ei tulisi mieleenkään ajatella auttajista tuollaista. Ehkäpä siksi voinkin nyt hyvin, perhe voi hyvin, ei mielenterv.ongelmia, enkä ole vahingoittanut lapsiani.

Vierailija

oli esikoisen kanssa hyvin raskasta, tunsin väsymystä, yksinäisyyttä, epätoivoa, vaikka vauvan hoitaminen sinänsä sujui hyvin. Sain neuvolasta keskusteluapua, myötätuntoa ja rohkaisua, sekä seurasivat, tarvitsenko muuta apua (esim. psykologin apua). En tarvinnut.

Vierailija

mutta tarkkaile tunteitasi. Jos rupeaa tuntumaan, että masennut, niin sitten hae apua äläkä koita pärjätä yksin.



En mäkään neuvolassa sano mitään, vaikka tässä kaikenlaisia tunteita on. Poika on odotettu ja rakastettu, mutta kyllä tää olotila tällä hetkellä aika ajoin ottaa päähän.



Luin A-l Härkösen Heikosti Positiivinen -kirjan, ja samaa ihmettelen kun siinäkin ihmetellään: " Monien äitien mielestä raskaus on elämän parasta aikaa. Herää kysymys, millastakohan paskaa heidän elämänsä noin muuten on".



Mäkään en oikein raskaudesta ja vauvoista perusta, mutta jo kaksivuotiaat on aivan ihania, ja kyllä mä omani hoitaa jaksan.

Vierailija

mutta toisin esiin että aina ei oo ihan helppoa suhtautua ja on paljon ristiriitaisia tunteita. Jos on tuollainen olo jo valmiiksi niin voi olla riskiryhmässä masentua.

Vierailija

että nämä liitoskivut, jatkuva vauvan liikkeiden kyttääminen ja närästys vituttavat aivan kauheasti.

Ja se että oma elämä käytännössä loppuu vuodeksi synnytyksen jälkeen kun olen niin zombi valvomisesta että en edes paskalle jaksa mennä ilman että joku pakottaa.



Niin kannattaako olla rehellinen?

Vierailija

että mulla on joku asenneongelma noita instituutioita kohtaan, mutta ite en ainakaan viitsi puhua mistään negatiivisista tunteista neuvolassa tai missään mitään, koska olen äiti. Pelkään, että heti kun jossain vihjasee että välillä vituttaa ja meinaa pää hajoilla niin on sosiaalitantat perässä. Mieluummin sitä vittuuntuu sitten yksinään kun kestää niiden kyttäämistä koko ajan ja saa pelätä että muksut otetaan huostaan tai pakotetaan jotain nappeja syömään. kai sitä nyt kaikkia ahistaa välillä, mutta en luota siihen että ne sen siellä tajuaa.



aikoinaan kävin pari kertaa juttelemassa kallonkutistajalle koska masensi exän alkoholismin ja koulustressin takia, niin sitten kun olin raskaana ja menin kerran neuvolaan niin eikös siellä ollu kaks sosiaalitanttaa kyselemässä että mitä kallolle kuuluu. teki mieli sanoa että hyvää jos häivytte. olin ihan ihmeissäni kun en edes muistanut koko kutistajareissuja enkä ollut itse niistä kenellekään puhunut. jostain tiedoista olivat kaivaneet esille ja tulivat kyttäämään.



-poro

Vierailija

Olen ihmetellyt samaa, kun hoetaan että "nauti, raskaus on elämän parasta aikaa". Mitä parasta tässä muka on...? Epänormaali tila kaikin puolin...

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat