4 lasta, kahdessa erässä.Välissä olin töissä.Kokemusta pitkästä kotiäitiydestä ja

Vierailija

myös töissäkäyvästä äitiydestä. Jokaisen perheen tilanteet, ihmissuhteet, lasten tempperamentit jne omanlaisensa, mutta omakohtaisiin kokemuksiini pohjaten voin todeta oman perheeni kohdalle tehneeni mieheni kanssa mitä ilmeisimmin oikeat ratkaisut.



Neljästä lapsestamme, joista kaksi vanhempaa jo murrosikäisiä, on nuori-ikäisin päivähoitoonmenijä ollut 4v. Kaksi muuta 5 ja 6v. Kuopuksen kanssa olen vielä kotona (täyttää kohta 5v). Samalla pystyn auttamaan toisiksi nuorinta koulutiensä alkuun, kuten olen ollut kotona kahden vanhimmankin alkuluokat.



Oma kotiäitiyteni kumpuaa varmastikin paljolti omasta lapsuudestani. Arvostan suuresti äitini panostusta lapsuusvuosiini kotiäitinä ollessaan.



Kuten aiemmin kirjoitin on jokaisella perheellä omat lähtökohtansa. En kotiäitinä katso kieroon minulle vieraita ihmisiä, joilla voi olla oman perheensä ratkaisuihin vaikka kuinka jo monta syytä tai vaikka vain se yksi ainoakin, mutta painava syy miksi ovat päätyneet päivähoitoon hyvinkin pienen lapsensa kohdalla.



Tuttavapiiristänikään en ole mennyt toisten ratkaisuja yhtä lukuunottamatta arvioimaan. Tässä tapauksessa tuntuu, että vanhempien oma hyvinvointi menee useinkin lasten hyvinvoinnin edelle. Ei niin, että lapsilla olisi vakavaa hätää vaan niin, että vanhemmat tekevät ratkaisuja toisensa perään eniten omia mielihaluja tyydyttääkseen. Perheen äiti on harmitellut töihin joutumistaan. Haluaisi ehdottomasti olla kotona lasten kanssa, mutta kun talous ei kestä. Sitä en ymmärrä miksi rahaa riittää uuden auton vaihtamiseen parin vuoden välein, vuosittaisiin matkoihin ja kalliisti rakennettuun omakotitaloon. Vähemmän hienolla autolla ja ulkomaanmatkoilla, vaikka edes joka toinen vuosi säästäisi jo yhdelle lapselle aika monta kuukautta kotihoitoaikaa silloin, kun lapset vielä sen ikäisiä, että kotihoito antaa paljon monin tavoin (lapsikohtaista, mutta myös itse pidän tuota 3v:n rajapyykkiä aika hyvänä minimissään). Mutta, vaikka kuinka tuttavaperheestäni kysymys, en kuitenkaan voi tietää onko heilläkin jokin tai jotain muita syitä pienien lastensa aikaiseen hoitoon vientiin ja siksipä en kasvotusten lähdekään arvostelemaan heidän ratkaisujaan. Eivät ole tilivelvollisia minulle toimistaan, mutta tähän kommentoin niiden syiden perusteella, jota antavat ymmärtää olevan.



Joku kommentoi toisessa aloituksessa ettei kotiäidit tiedä välttämättä mistä puhuvat päivähoitojen suhteen ennenkuin omat lapsensa menevät sinne. Minulla kokemusta molemmista. Päivähoidosta kotiäitiyksieni välissäkin (kaikkiaan kolmesta eri päivähoitopaikasta) ja täytyy sanoa, että vaikka taloudellisesti itsekin olisimme haalineet jo enemmän omaisuutta jne. jos olisin ollut kotiäitinä vähemmän niin tämä kaikki on ollut meidän perheemme kohdalla lapsillemme ehdottomasti kuin rahan laittamista pankkiin. Muuta omaisuutta ehtii ympärille haalia sitten myöhemminkin, mutta lapsia ei saa pieniksi enää toista kertaa.

Kommentit (6)

Vierailija

töissä en millään ehtinyt olla lapsilleni läsnä murto-osaakaan siitä mitä nyt. Arki-illat olivat huraus vain ja olikin jo lasten nukkumaanmenoaika.



Neljästä lapsestani löytyy myös tempperamenttia laidasta laitaan. Kotona olen ollut vastaamassa sen ujoimmankin kysymyksiin ja ihmettelyihin jo siinä heti, kun tilanteet ovat käsillä ja toisaalta taas vilkkaimmille pystynyt antamaan paljon myönteistäkin palautetta sen lisäksi, että sitä negatiivista ojentamista täytynyt usein viljellä.



On vietetty aikaa yhdessä ulkoillen, leipoen, arkitöitä tehden. Näitä en rehellisesti ehtinyt, enkä jaksanut paljoakaan tehdä lasten kanssa töissä olessani, koska aina oli kiire ja itse sai nopeammin tehtyä (korostan työssä ollessani silloin, kun lapset pieniä. Kouluikäisten kanssa jo eri juttu).



Lapsillamme on myös ollut / on paljon allergioita. Päivähoidossa sattui vahinkojakin turhan usein. Muutamat tottakai inhimillisiä, mutta 5.kysyikin, mistä päättelen, että meidän perheen kannalta ollut paras ratkaisu. Kotona altistamiset ja ym. menneet tässä ihan eri tavalla kuin välityövuosinani.



Murrosikäisiltä tullut jo paljon saman kaltaista palautetta kuin itsekin omalle äidilleni olen antanut (heidän kuulematta), vaikka luulisi murrosiän puheet olevan aivan muuta. Kyllä ne ovet kuitenkin paukkuvat meilläkin=)



Kaikki ovat saaneet neuvolasta ja koululaiset koulusta erittäin hyvää palautetta. Ovat taidoiltaan ikätasoaan edellä (oman perheeni kohdalta, kun taas vertaan. En olisi jaksanut olla heille niin paljon läsnä, enkä ollutkaan noina parina vuotena, mutta vanhimpien kohdalla oli hyvä pohjatyö jo kuitenkin 4 ja 5 v:ssa tehty).



Avoimia, hyvän itsetunnon omaavia ja pärjääviä lapsukaisia heistä ainakin on kasvanut. Ei mitään nössäjä kotihoidettuja, kuten kotihoitolapsista joskus kuulee väitettävän.

Vierailija

minulla tytöt 3,5 ja 1,9v.kotona olen ollut nyt n.3,5v.Olen viihtynyt mutta olen miettinyt usesti että mitä sitten joskus,löydänkö vielä töitä,Kotihoito ja oma äiti ovat tietenkin lapsille parasta ja elämisestä pystyy tinkimään.Eihän se kivaa ole kun ei ole kamalasti rahaa mutta sitä oppii jotenkin pärjäämään.Itse ajattelin että jos nyt menisi hetkeksi töihin ennen kolmatta mutta katsotaan löytyykö mitään töitä.

Itse haaveilen ainakin 4:stä lapsesta.

Jokainen tekee kuten parhaakseen näkee.

Vierailija

Millä perustelet, että muut ratkaisut olisivat olleet huonompia?

Onko taustalla kuitenkin vain se, että olet halunnut tehdä kuten äitisi?

Vierailija

menee töihin saadakseen lapsille ruokaa pöytään ja katon pään päälle.



Me olemme eläneet hirveän säästeliäästi, jotta rahaa jäisi vähän yli tulevaa hoitovapaatani varten. Pystyn säästöjen turvin olemaan kotona, kunnes lapsi on 2 v. Sitten palaan töihin, eikä elämäämme tule lähivuosina todellakaan kuulumaan mitään citymaastureita tai ulkomaanmatkoja.



t. tavallinen keskituloinen perhe, jolla kohtuullisen iso asuntolaina ja tavallinen auto.

Vierailija

parhaakseen näkee. Eiköhän meistä jokainen halua lapsilleen ja omalle elämälleen parasta ja tekee ratkaisut niiltä pohjilta. Se, että ihmettelin aloituksessani tuttavaperheen äidin harmittelua tehneensä toisenlaiset ratkaisut, jos vaan olisi taloudellisesti mahdollista niin, jos tämä olisi oikeasti joidenkin perheiden ainut syy, en sitä ymmärtäisi (silloin, kun ei oikeasti olisi kyse taloudellisesta ahdingosta vaan siitä mitä arvoittaa. Autoa, taloa, matkoja ja "kaikki tänne mulle heti"-periaatteella). En usko, että tuttavaperheeni pohjimmainen syy on talous vaan joku, muu. Eivätkä tosiaan ole tilivelvollisiä syistään sen enempää. Uskon kuitenkin, että tässä hektisessä ja ulkoista arvostavassa maailmassa on valitettavasti monta niitäkin, joille nuo kaikki ovat ensiarvoisen tärkeitä.



Ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat