Miten rauhoittua, kun paniikki iskee sos. tilanteessa?

Vierailija

Ihan käytännön vinkkejä siis? Olen itsekin mm. lukenut aiheesta aika paljon, mutta silti niitä tilanteita vaan tulee. Se ei ole kivaa, kuten kaikki saman ongelman omaavat varmaan tietää :/

Kommentit (9)

Vierailija

Vertaistukiryhmä olisi ihana! Voisi kerrankin nähdä, että muitakin jännittää, ja sitten purettaisiin niitä tilanteita yhdessä:)

Vierailija

löysin tähän asiaan kohtalotovereita! Lohdullista, vaikka mälsä juttu meille kaikille:(.Osaatko Ap kiltti suositella kirjallisuutta? Olisin kovasti kiinnostunut lukemaan, jos auttaisivat jotenkin.

Vierailija

Hengitysharjoitukset, hengitykseen keskittyminen saattaisi auttaa. Käy joogassa!



Yritä rauhoittua, ajattele jotain rauhoittavaa, ajattele positiivisa asioita, älä ruoki negatiivista kierrettä ajatuksin!

Vierailija

Lainaus:

Ihan käytännön vinkkejä siis? Olen itsekin mm. lukenut aiheesta aika paljon, mutta silti niitä tilanteita vaan tulee. Se ei ole kivaa, kuten kaikki saman ongelman omaavat varmaan tietää :/

Vierailija

jos se ei ole mahdollista, niin pitää vaan yrittää löytää joku istumapaikka että ei pyörry. Tai mennä vessaan, jossa voi rauhassa istua ja laittaa pään polviin ja hengitellä rauhassa. Todella ikävä vaiva :(.

Vierailija

Yritän saada hetkeksi ajatukset tyhjennettyä, kuuntelen hengitystäni (hengitän nenän kautta, en pakota hengitystä mutta koitan saada pysymään rauhallisena). Jos on sosiaalinen tilanne juuri päällä, saatan hetkeksi poiketa vessaan tai keittiöön tai vaikka vaan kumartua solmimaan kengännauhoja tai "katselemaan kirjahyllyä".



Sitten siinä mahdollisimman ajatuksettomassa tilassa keskityn pienen hetken verran vain

Lainaus:

tuntemaan

hetken aikaa oman vartaloni. Siis olemaan tietoinen siitä. Kädet, jalat, selkä, hengitys... Vaikea kuvailla, mutta siitä tulee sellainen olo että olen elossa, olen ehjä, kaikki tärkeä on edelleen tässä. Suoristan selän, vedän hartiat taaksepäin ja alaspäin ja rentoutan ne, puhallan rauhalisesti ulospäin.



Teen näitä harjoutuksia myös sosiaalisten tilanteiden ulkopuolella (useita kertoja päivässä jos tarvitaan).



Miellän omat ahdistus- ja paniikkireaktioni niin, että ne ovat ihan fyysisiä oireita (adrenaliinia, kortisolia, jännittyviä lihaksia), jotka henkisen puoleni häröt saavat liikkeelle. Vähän kuin opettelisi käyttämään jotain superherkästi kiihtyvää konetta. Ei sen kummempaa.



Ajatuksiani olen opetellut myös hallitsemaan. En vain päästä niitä negatiivisiksi, ikinä. Heti kun huomaan, että jokin "en suoriudu tästä" tyyppinen pyörä lähtee pyörimään, niin tyhjennän mielen ja sitten keskityn johonkin muuhun.



Ei mitään ammattilaisen neuvoja nämä, vaan sellaista mikä itseäni on auttanut. Edellisestä paniikkikohtauksesta (todella paha) on nyt jo kohta vuosi.

Vierailija

Numerolle 5: Viimeisin kirja aiheen tiimoilta, jonka siis luin, on "Jännittääkö? Pelko hallintaan", kirjoittanut Aavasto, Kaulio ja Syrjälä. Kannatti kyllä lukea.



Olen ajatellut, että joku vertaistukiryhmä vois toimia mulla, kun tapais muita ihan samasta asiasta kärsiviä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat