Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Oletteko lukeneet John O'Farrellin Terveisiä perheestä? Mitä mieltä?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Tarttui Suomalaisen alesta tuollainen romaani matkaan ja lukaisin sen tuossa viikonloppuna. Oikein viihdyttävää lukemista, mutta herätti myös hieman ajatuksia. Kirja on satiiri brittiläisen (ylemmän) keskiluokan nykyisestä lastenkasvatuksesta. Keskiössä on kolmen lapsen kotiäiti, jonka vanhin 11-vuotias lapsi on valmistautumassa yksityisen yläasteen pääsykokeisiin. Kaikesta preppauksesta huolimatta tyttö ei oikein tunnu pärjäävän ja tämä kunnon curling-äiti päättääkin naamioitua ja mennä tyttärensä puolesta tekemään pääsykokeen.



Kirja siis kertoo tästä siellä nykyisin tietyissä kansanosissa vallitsevasta lasten preppauksesta. Vaikka tuo preppaus on meillä Suomessa hyvin vierasta ja aloittaessani ajattelin, että kirjasta ei löydä mitään omasta ympäristöstä tuttua, koska Suomessa ei tosiaankaan pidetä sopivana lapsen preppaamista, eikä lapsen menestymiselle aseteta suuremmin paineita, niin lukiessa tajusin, että päähenkilön ajatusmaailma on hyvinkin tuttu, meillä Suomessa se vain ilmenee hieman erilaisissa asioissa. Me emme ehkä tee lasten koulutöitä heidän puolestaan, että arvosanat olisivat oikeat, mutta koko ajan yleistyy se perusvire, mikä on siellä takana.



Eivät tuossa kirjassakaan vanhemmat preppaa niitä lapsia lasten takia, vaan koska he täyttävät omia kunnianhimojaan ja hakevat onnistumisenkokemuksia itselleen lastensa kautta. Lapset ovat projekteja, johon aikuiset ihmiset kiinnittävät kaiken huomionsa ja tarpeensa. Kirjassakin kaikki äidit olivat kotiäitejä, jotka olivat siirtäneet kaikki aiemmat omat työelämän toiveensa ja tavoitteensa tähän lapsiprojektiin. Ja tämä on tuttua myös meiltä. Se vain ilmenee eri tavalla, meidän lapsiprojektissamme suoritamme ensin täydellisen raskauden (saathan riittävästi foolihappoja ja ethän syö maksamakkaraa?), sitten täydellisen synnytyksen (onhan synnytyslaulu varmasti kuosissa?), sitten vuorossa on oikeaoppinen imetys ja symbioosivaihe (ethän vain jätä vauvaa yökylään? ja käytättehän kestovaippoja?) ja sitten kotihoito ainakin tasan kolmevuotiaaksi. Vahdimme lastemme ruokavaliota ortoreksisesti ja itse lapamme suuhun, mitä sattuu. Kaiken perustelemme lapsen parhaalla ja uskomme, että mikä tahansa poikkeama täydellisesti toteutetusta suunnitelmasta pilaa lapsemme koko tulevaisuuden.



Ilmeisesti se, että tähän asti äidit ovat palanneet töihin viimeistään silloin kun se nuorin on 3-vuotias on estänyt näiden projektien laajenemisen täysimittaisesti isompiin lapsiin. Kun äiti voi täyttää kunnianhimojaan ja hankkia arvostusta kodin ulkopuolelta, ei lasten enää tarvitse kantaa tätä taakkaa ainakaan täysimääräisesti. Mutta kotiäitiyden hiljalleen lisääntyessä saamme varmaan täälläkin nähdä näiden projektien laajenevan isompienkin lasten elämään. Kun aikuisen ihmisen koko energia suuntautuu yhteen asiaan ja se on hänen ainoa työnsä, niin toki sen sitten pitää täyttää kaikki ne tarpeet, mitä ihmisillä luontaisesti on. Kun äiti kaikkensa antaa lapsensa eteen, niin jossainhan sen sitten pitää näkyä. Tämä kehitys on jo käynnissä ja se näkyy hyvin täällä palstalla, kun vanhemmat kirjoittelevat useita kertoja, kuinka pettyneitä ovat, kuinka heidän tokaluokkalaisensa sai matematiikasta todistukseen vain hyvän eikä erinomaista, vaikka kokeista tuli täydet pisteet ja lapsen kaveri sai myös hyvän, vaikka ei saanut täysiä pisteitä kokeista ja kuinka millään ei enää ole mitään väliä, kun ope on näin epäreilu.

Kommentit (6)

Vierailija

Britanniaan verrattuna. Eikä niitä erikoiskouluja oikeastaan edes ole kuin muutamissa kaupungeissa ja hyvin pieni osuus lapsista käy niitä. Jotain musiikkiluokkaa en oikein osaa pitää tuon tyyppisenä erikoiskouluna, vaikka sinne pääsykokeet olisikin.



Curling-vanhempia varmasti löytyy Suomestakin ja vielä enemmän lapsillaan päteviä vanhempia ja varsinkin jälkimmäisessä voi se lapsi jäädä lapsipuolenasemaan, kun äiti suorittaa äitiyttään omien ideologioidensa täydellisen äitiyden mallin mukaan. Ero Britanniaan on ennen kaikkea se, että se mitä katsotaan täydelliseksi äitiydeksi on erilaista. Meillä täydellistä äitiyttä ei ainakaan tällä hetkellä ole se, että lapsen jokainen minuutti olisi ohjelmoitu ja lapsi ns. pärjäisi elämässä. Meillä se on enemmän sitä, että äiti on täysin keskittynyt lapseensa, ei erkane tämän viereltä sekunniksikaan, leikkii ja ohjaa lasta, ruokkii tämän ultraterveellisesti, pitää mahdollisimman kauan erossa mistään lapselta jotain vaativasta ja kiinni esiliinansa nyöreissä. Nina Mikkonen edustaa hyvin tätä uutta uljasta äitiä mielipiteiltään (joskaan toivon mukaan ei käytöstavoiltaan.)

Vierailija

esimerkiksi 50-100 vuotta sitten Suomi oli niin agraarinen maa, että lähes kaikki olivat maanviljelijöitä. Emännät tietysti olivat kotona, mutta eivät kotiäitejä. Lapsilleen heillä oli vähän aikaa. Työläisillä ei ollut varaa kotiäitiyteen ja keski- ja yläluokka oli lukumääräisesti hyvin pieni osa väestöstä ja vaikka naiset olivatkin kotona, he eivät olleet kotiäitejä vaan kotirouvia kotirouvien velvollisuuksineen.



60-, 70- ja 80-luvuilla taas kotiäitiys oli todella harvinaista. 90-luvulla tuli oikeastaan ensikertaa pienten lasten kotiäitiys muotiin ja nykyisin yhä useammin alkaa törmätä naisiin, jotka ovat kotiäiteinä yli 3-vuotiaillekin olematta siis kotirouvia.



Lainaus:

Mutta lisääntyykö täällä meillä kotiäitiys todella hiljalleen?

Vierailija

Ihan hauska, ja viihdyttävästi kirjoitettu mutta se lukeminen on nyt toistaiseksi jäänyt kun on kiinnostavampaakin luettavaa.



Mulla on kyllä koko ajan ollut olo että Suomessakin tämä preppaaminen koko ajan yleistyy. Kun vertaa esim omaan lapsuuteeni, niin onhan ero huima. Mutta lisääntyykö täällä meillä kotiäitiys todella hiljalleen?

Vierailija

Se oli hauskasti kirjoitettu, mutta aihe niin kaukana omasta arjesta, ettei tullut mieleen lähteä analysoimaan omaa tai muiden vanhemmuutta. Kilpailua äitien kesken tietysti on ollut omassa lähipiirissä. Kenen lapsi oppii kävelemään tai lukemaan ensin...

Vierailija

Olen tykännyt saman kirjailijan aiemmistakin kirjoista Yllätys yllätys ja Parasta miehelle. Kannattaa kokeilla :)



Tämä tyyli on varmasti yleistynyt jossain määrin jokaisessa maassa, jossa ihmiset ilmoittavat sivistysvaltiossa asuvansa. Faktahan on se, että kouluissa on eroja ja "parempiin" kouluihin pitää ihan oikeasti hakea. Erikoispainotteisiin kouluihin ainakin.



Itse voisin sanoa, että näitä curling-vanhempia täältä av:ltakin löytyy, mutta veikkaan ettei tämä ryhmä ole ensimmäisenä asiaa myöntämässä, enemmänkin päinvastoin...

Uusimmat

Suosituimmat