Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Käyty eskarilaisen pojan kans ja arvellaan että voi olla lievä keskittymishäiriö. Pistivät ilmoille että vois olla hyvä käydä eskari uudestaan.Siirretään 1lkalle menoa.

Onko muilla samoja kokemuksia, millälailla vaikutti lapseen?

Sivut

Kommentit (49)

Miltä lapsesta tuntuu, kun hän tuntee itsensä tyhmäksi koulussa, muut jaksavat keskittyä/osaavat, mutta hän ei. Silloin väkisinkin joutuu silmätikuksi ja se ei ole todellakaan kenenkään itsetunnolle hyväksi. Muistakaa ajatella lapsen asemaa koulussa.

No kai nyt erkkikin tajuaa, että on myös olemassa heikkolahjaisia ihmisiä. Heitä kutsutaan lievästi kehitysvammaisiksi. Kyllä heitäkin kouluistamme löytyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kouluun.

Eskariope sitten kosti tätä koko kevään. Vihjaili meille, kuinka poika ei tule menestymään ja kuinka se tulee epäonnistumaan ja palautetaan eskariin jne..



Kun keskustelin ekaluokan opettajan kanssa asiasta, hän oli sitä mieltä, että kouluun ei tulla valmiina, että sinne vain. Oli hyvä ratkaisu, sen eskariopen hirviökäsiin en olisi lastani toiseksi vuodeksi laittanut enää. Ja hyvin on ala-asteen pärjännyt. Siirtyy nyt yläasteelle ja on luokkansa parhaimpia.

Nykyisin eskarin kertaaminen on todella harvinaista - ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Jos, epäillään, että lapsella saattaisi tulla vaikeuksia tavallisessa luokassa, pyritään hänet sijoittamaan nolla-/startti tms luokalle tai sitten yleisopetukseen saamaan riittävästi tukitoimia (avustaja, osa-aikainen erityisopetus tms.)

Eskarin kertaamisesta ei keskittymishäiriöiselle juurikaan ole apua, joissain tapauksissa esim. kielelliset häiriöt saattavat kerratessa lieventyä.

Kysele ihmeessä vaihtoehdoista. Ja ekalle luokalle ei tarvitse tulla valmiina. Ennemmin pitäisi ajatella, että jokaisella lapsella on alkuopetuksen ajan (1.-2.lk) aikaa kehittyä riittävästi selviytyäkseen luetunymmärtämistehtävistä, vieraan kielen opiskelusta jne.

mutta luokanopettaja on kaikella todennäköisyydellä eri mieltä. Luokanopen mielestä kouluun ei mennä kasvamaan, siellä pitää olla valmis ja kypsä toimimaan opettajan haluamalla tavalla. Ja usko pois, se luokanopettaja onnistuu kyllä tekemään lapsen erilaisuuden ihan konkreettisesti selväksi myös siellä koulussa, ja antamaan sen saman kolauksen lapsen kehitykselle.



joskus sitä soisi, että luokanopettajatkin lukisivat enemmän kirjoja, eivätkä aina uskoisi tietävänsä valmiiksi kaikkea...

on jotenkin niin lapsellinen ja pelokas, että mitä siitäkin tulee. Mutta jotenkin en pidä tämän hetkistä eskaria mitenkään erinomaisena paikkana, enkä millään haluaisi jättää poikaa sinne enää yhtään kauemmaksi aikaa kuin on pakko. Neuvolan psykologit ym. ammattikasvattajat on mielestäni jotekin todellisuudesta vieraantuneita, että niiden käsiin en poikaani anna...Juoksutetaan kaiken maailman neurologilla ihan terveitä lapsia sanon minä.



Eli laitetaan poika kouluun kasvamaan ja yritetään tukea mahdollisimman paljon koulun alkua....Näin meillä.

Tottakai se voi auttaa jos lapsi on syntynyt esim. lokakuussa. Hänhän voi olla ihan vauva vielä verrattuna samana vuonna tammikuussa syntyneeseen lapseen verrattuna. Oma poikani kyllä meni kouluun, on syntynyt lokakuussa, on ihan normaali älykäs mutta eron alkuvuodesta syntyneisiin kyllä huomaa selvästi. Entä jos tällä loppuvuodesta syntyneellä on vielä joitain isoja ongelmia,niitähän voi eskarissa vielä treenailla. Yleensä heillä on siellä paljon enemmän aikaa ja resursseja auttaa lasta, kohottaa lapsen itsetuntoa. Koulussa on yleensä isot ryhmät ja vähän apuja saatavilla.



Kyllä minäkin sanoisin että enemmän lasta leimaa se lapsen käytös, eikä mikään lykkäys. Jos lapsi on muuten ok käytökseltään niin ei häntä kyllä sen takia kiusata, että hän on aloittanut koulun myöhemmin kuin muut!



PS. luotan kyllä aika paljon tähän kokeneeseen Keltoon joka mulle kertoi näistä lapsista jotka lykätään kouluun "koska ovat syntyneet tiettynä vuonna ja on suuri häpeä lykätä koulua". Saavat sitten myöhemmin ongelmia, erityisesti jos vanhemmat muutenkin ovat sokeita lapsen ongelmille.



Tutkimuksia nyt aina tulee ja menee. ONko sitten koskaan tutkittu sitä, mitä tekee lapsen itsetunnolle jos hän ei olekaan koulukypsä? Kun hän tuntee itsensä toisia huonommaksi?

Psykologilla olemme käyneet, nyt olemme menossa keskussairaalaan neurologisiin tutkimuksiin. Keskittymiskyvyn ongelma on tämäkin. Mutta emme aio sallia vuoden lykkäystä kouluunmenolla, koska pikkusisko on tulossa ensi vuonna eskariin ja se olisi jo liian paha kolaus jos isosisko ja pikkusisko olisivat saman eskarin ja sitten samalla luokalla ja nuorempi olisi aina parempi kaikessa hienomotoriikkaa ja keskittymista vaativassa.



Ensi tiistaina on lastenneurologin vastaanotto, saa nähdä sitten mitä siellä tapahtuu...koko päivä käskettiin varata.



Mutta eskarin tätien mielestä on taidollisesti ja tiedollisesti aivan koulukypsä - keskittymiskyky vain on heikko enkä usko että se siitä paranisi vaikka istuisi ikuisesti eskarissa.

koska me vanhemmat toivomme lykkäystä. Poika on syntynyt vuoden viimeisenä päivänä eli käytännössä on muutamasta tunnista kiinni minä vuonna lapsi kouluun menee. =)



Mielestäni lapset ehtivät niin monta vuotta olemaan siellä koulussa ettei sinne niin kiire ole. Haluaisin antaa pojalleni mahdollisuuden leikkiä, kasvaa ja kehittyä vielä vuoden verran, koska hän ei ole ihan ikäistensä tasolla - joutuu kovasti ponnistelemaan pystyäkseen samaan kuin moni samanikäinen. Tilanne olisi tasaisempi seuraavana vuonna syntyneiden kanssa. Poika osaa kyllä kaikki kirjaimet, numerot, kirjoittaa lyhyitä sanoja jne. joten älyssä ei ole mitään vikaa.



Poika käy nyt eskaria päiväkodissa ja toivoisimme hänen voivan jatkaa siellä. Päiväkodin eskarissa käytetään kahta erilaista esikoulumateriaalia peräkkäisinä vuosina, että mahdollisille "tuplaajillekin" olisi jotain uutta tarjolla. Meillä lapsi tosin menee myös neurologiselle tutkimuksiin, joten saa nähdä miten käy... Poika käy päiväkotia eri alueella kuin missä asumme, joten päiväkodin eskarilaisia ei ole tulossa hänen kanssaan samaan kouluun (ei ole sitä ongelmaa, että kaverit aloittavat koulun aikaisemmin).

pidin pintani ja laitoimme lapsen kouluun, mutta nyt kertaamme 2.luokkaa ja jälkiviisaana olisi ollut parempi kerrata eska. lapsi saa olla kuitenkin vielä vuoden lapsi ja kasvaa. koulu maailma on aivan eriasia vaikka puhutaankin alkuopetuksesta. Eskan kertaaminen ei ole pahasta,minä sitä suosittelisin äitinä jos lääkärit / psykologit sitä ehdottavat.

Poika syntynyt joulukuussa ja meni vuoden myöhässä kouluun.Nyt toisella luokalla ja ratkaisu oli todella hyvä.Poika itse ei ole kärsinyt yhtään tosta lisävuodesta.,päin vastoin.Enemmän olisi ollut haittaa jos olisi mennyt kouluun silloin kun olisi pitänyt.

Älkää hosuko sen kouluun menemisen kanssa jos vähäkin epäilette että lapsi ei ole valmis.Kyllä ne sielä koulus ehtii olla olla aivan tarpeeksi,miksi pilata koulun käynti heti alusta??

pitää tehdä ja keskittyä vaikka ei olisikaan mielenkiintoista ja kivaa. Sitä kun se elämäkin on. Eivät ne eskarissa asiaa turhaan ehdota, kannattaisi ehkä kuunnella ihan kunnolla.

Minä olen 8 vuotiaan pojan äiti jonka koulun aloittamista lykättiin vuodella koska poika syntynyt joulukuun lopussa ja se silloin tuntui ihan hyvältä idealta.

Ja ei siinä mitään koska mielestäni poika kypsyi aikas paljon vuoden aikana, mutta nyt kun koulu alkoi on ollut vaikka minkälaista ongelmaa koulussa. Opettaja jo kahden viikon jälkeen jäi sairaslomalle kun ei kestänyt lapsia koska eivät kuulemma osaa edes istua paikallaan kunnolla ja kirjat ovat edessä väärin päin.

Milloin opettaja soittaa kiusaamisesta, levottomuudesta ja milloin mistä. Ja aina on kotona vika vaikka olen kuinka yrittänyt sanoa, että poikani on aina ollut ylivilkas mutta ketään ei kiinnosta. Olemme käyneet ADHD testeissä tarhan aikana ja niissä ei mitään löytynyt.

Olen ihmeissäni mitä tässä pitäisi tehdä, sillä olen ensi viikon maanantaina menossa koululle tekemään käyttäytymiseen liittyvää suunnitelmaa lapselle. Koska opiskeluun ei tarvitse tehdä suunnitelmaa kun on hyvä kaikissa aineissa mutta käytöksessä parantamisen varaa ja sen takia menen koululle juttelemaan / suunnittelemaan mitä tästä eteenpäin.

Koulukuraattori oli sitä mieltä , että kotona kun on ogelmia niin lapsen kanssa pitäisi alkaa käymään perhetukikeskuksessa juttelemassa. Minusta aivan idea on huono koska juttelemalla mihinkään ongelmaan tuskin saadaan kunnollista apua. Onko kenelläkään samankaltaisia ongelmia kuin minulla jos on niin haluaisin mielelläni kuulla lisää. Koska tällähetkellä tunnen olevani ihan yksin ja vailla ideoita. Koskaan lasta en ole kasvattanut vapaan kasvatuksen metodilla vaan rajat ovat olleet ja tulevat olemaan meidän perheessä.

Mutta ihan samaa mietin, että tulisiko lapsi leimatuksi sillä siirtämisellä.



Siskoni pojalla on asperger ja lapsella myös mm. keskittymisvaikeuksia.

Aspergeria epäiltiin jo kun poika oli 4 v ja sen jälkeen käynyt erinäisissä tutkimuksissa ja terapioissa, joissa on harjoiteltu nimenomaan ryhmässä keskittymistä/tekemistä. Alussa lääkärit puhuivat erityiluokasta, mutta loppujen lopuksi aloitti ihan tavallisella luokalla. Toki hänellä on otettu huomioon nämä erityispiirteet huomioon opintosuunnitelmassa. Koulun aloituspaikka mietittäessä lääkärit olivat loppujen lopuksi sitä mieltä, että tavallinen luoka oli paras paikka, koska erityisluokalla olisi voinut olla jopa taannuttava vaikutus. Lapsella ei ole edes mikään lievä asperger. Luokalla ei ole erityisavustajaa, mutta luokan koko on normaalia pienempi (12-14 oppilasta) ja siellä on muitakin erityishuomiota vaativia lapsia. Mitä nyt siskon puheista olen ymmärtänyt, niin odotettuja ongelmia on esiintynyt, mutta muuten ihan hyvin pärjännyt.



Sitä sis halusin vain sanoa, että samaan aikaan muiden ikätovereiden kanssa voi aloittaa ja kannattaa ainakin miettiä sitä vaihtoehtoa. Sen ainakin siskoa sivusta seuranneena tiedän, etä pitää osata vaatimalla vaatia näitä terapioita ym.

mikään olemassa oleva tieto ja tutkimus ei sitä tue, päinvastoin. Alkuperäisen ongelman sijaan yleensä kehittyy toinen liittyen ikään ja ikätovereista erottamiseen. "Jätetään jälkeen" tarkoituksella.



Psykologeja on niin moneen lähtöön samoin tarhan tätejä. Joskus lapselle vain kertyy liikaa "huonoja asiantuntijoita" elämään ja näin ongelma, jos sellaista edes alunperin oli, saa tulta alleen. Ei ole lapsen etu, että häntä käsitellään ja psykologisoidaan pikkutarkasti. Pidä lapsesi puolia.

Kouluun meno liian aikaisin aiheuttaa tutkitusti lapselle erittäin suuria psyykkisiä ongelmia koko loppuelämäksi. Oppijan identiteetti muotoutuu suhteellisen pysyväksi ensimmäisellä luokalla. Tästä on useita täysin yhteneviä tutkimuksia.

Huomaa miten monet vanhemamt pitävät itsepintaisesti kiinni siitä että lapsen ON MENTÄVÄ KOULUUN SINÄ VUONNA KUIN ON TARKOITUS, olivat lapsen kyvyt sitten mitä tahansa. Surullista:((! Onko koululykkäys vielä noin suuri häpeä? Ettekö yhtään ajattele sitä, että yhtä hyvin lapsi leimautuu jos ei ole yhtä hyvä kuin muut ikäisensä?



Ja tottakai koulussa pitää osata keskittyä niihin aineisiin ja asiohin joita siellä opiskellaan. Eihän siitä tule mitään jos yksi oppilas ei suostu tekemään muuta kuin sitä mitä kiinnostaa! Kypsä lapsi tekee myös sellaisia tehtäviä joista ei oikeasti pidä eivätkä ne häntä kiinnosta..

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat