Vierailija

ja aitaa ei ole. Jos kunta ei osoittaisi muuta paikkaa, vaan sanoisi, että ota tai jätä, muuta ei ole. Mitä tekisit???

Sivut

Kommentit (28)

Meidän tyttö ryhmiksessä joka järven rannassa. Aluksi vähän jännitti mutta lapset aina aitauksessa ulkona ja joskus käyvät kävelyllä järven kiertävällä kävelytiellä. Aita on tosi korkea, ainakin toista metriä ettei edes lumikelillä vahingossa pääse yli kiipeämään.



Asuttiin itse ennen joen rannassa ja en jättänyt tyttöä hetkeksikään yksin ulos vaikka tosi varovainen lapsi. Vahinko ei tule kello kaulassa ja siihen jokeen hukunut paljon aikuisiakin kun niin vaikea sieltä pois on päästä jos vahingossa joutuu veteen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyllä varmaan karkaa lapsia myös aidatuilta pihoilta, mutta jos aidat tehty tarkoitustaan vastaaviksi, niin ainakin taaperolta menee hetken verran aikaa päästä sellainen yli.. Ja isommat ehkä ymmärtävät pysähtyä kun pph kiljuu että stop!!!!!! Eli hidasteena ainakin ehdottoman tarpeellinen tuo aita.

mulla on niin vilkas ja utelias lapsi,hyvä,että itse pysytään sen perässä. Itse olen asunut joen varressa,mutta vauvasta asti eli se on ollut tuttua aina.

Autoteistä lapsia on varoiteltu pienestä pitäen, kaikkia lapsia. Vesi puolestaan on harvinaisempi elementti ja kiehtoo lapsia ihan kauheasti. Autotiellä ei välttämättä aja autoa, kun lapsi sinne pinkaisee tai auto ehtii jarruttaa. Veden ääressä se on menoa smantien jos sinne putoaa.



Nimim. Muistan ne eteläpohjalaiset veljekset, jotka putosivat jokeen joulukuussa jonain vuonna, kun äiti pakkasi nuorinta vaunuihin. Ehtivät olla silmistä poissa muutaman minuutin ja olivat asuneet koko ikänsä siinä. Löytyivät joskus seuraavassa toukokuussa.

Itse olen asunut järvenrannalla koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Erittäin hyvin ollaan minä ja veljeni säilytty hengissä :)

Eihän täällä maailmassa kohta mitään voi tehdä jos aina pitää pelätä, että entä jos.. mitäpä jos kuitenkin. Maailmassa kun on paljon pahempaakin kuin joki, mikä on todella valitettavaa sekä surullista.

Siis melkein sama matka kuin meiltä, joten olisi aika kummallista, jos en siihen uskaltaisi lapsia viedä. En ole vielä kertaakaan nähnyt, että lapset olisivat pihassa ilman hoitajaa.

Asutaan itsekin joen vieressä, eikä nuo ole sinne menneet kun on kielletty. Oikeasti peloteltu, että on mutapohja josta ei pääse irti ja imee sisäänsä.



Tiedän yhden pojan aikoinaan hukkuneen tuohon jokeen. Kuitenkin alue on täynnä lapsia ja se on ainoa tapaus 30 vuoden sisällä.

Ei lapset mitään tyhmiä ole. Kyllä ne osaa varoa putoamasta jokeen.

Tässä meidänkin talossa on yksi perhepäivähoitaja, eikä se koskaan vie lapsia tuon joen rantaan vaan pysyvät tuossa leikkipihassa.



Jokihan on 50m päässä pihasta ei pihassa.

siis vilkas lapsi joka kotona kiipeilee kirjahyllyssä, karkaa heti kun voi, riehuu ja juoksee. hetkeäkään ei kuulemma pysy paikallaan. Noin on siis äidit sanoneet.

Minä en niitä lapsia ole kuitenkaan tavannut. Hoidossa kaikki ovat käyttäytyneet hyvin, yhteisten sääntöjemme puitteissa.

Vilkkaus näkyy vaan kotona ja mitähän siitä voi päätellä... :)

toivoisikin pph:n pihan ja joen väliin aitaa.



Tsunamissa kuoli tuhansittain lapsia, mikä oli todella valitettavaa ja surullista, muttei se lohduta pätkääkään jos oma lapsi kuolee.



Tosiaan enemmistö lapsista on jäänyt henkiin vaikka ovat joskus nähneet vesistön, mutta liian paljon niitä hukkuu edelleenkin.

Kyllä tulee heti karmivasti mieleen se parin vuoden takainen Uusikaarlepyyn tapaus, kun 2,5 vuotias poika ehti parissa minuutissa karata pph:lta ja hukkua jokeen.

Pointti onkin se, että jos itsellä on hyvä kokemus vedestä ja sen kanssa "sopusoinnussa" elämisestä, niin ei sitä silloin ajattele heti pahinta. Kyllä meillä toteltiin vanhempia, kysyttiin lupa jne. Ei sinne veteen ominpäin pieninä menty läträämään.

Eihän se mikään voi lohduttaakaan oman lapsen kuolemaa. Annoin vain pointin, että ei se vesistö ole huono juttu, mutta tietysti vaara piilee kaikkialla. Harmilliselta vain se tuntuu, että kaikkea pitää nykyisin varoa todella paljon.

Oli miten luotettavan ja vastuuntuntoisen oloinen pph tahansa, se on laiha lohtu kun lapsi on hukkunut. Tässä on lähellä yks pph, jolla ei ole aitaa ja vieressä on sekä autotie, tasoristeys että oja jossa ajoittain vähän enemmän vettä. Mua aina hirvittää kun menen siitä ohi.

Riskihän on aika suuri, vaikka hoitaja seisoisi nakutettuna siinä lasten ja joen välissä. Aina tulee jotain, joka vie hetkeksi huomiokyvyn, ja hukkuminen tapahtuu niin nopeasti tai veden varaan joutuminen.



En itse uskaltaisi viedä, ja jos olisi ainoa paikka, jota tarjotaan, niin nostaisin haloon, että miksei edes aitaa. Jos aita on liian matala, niin kiipeilytaitoiset uhmakkaat voivat siitäkin yli mennä.

Enkä voi kuvitella tilannetta, että joku pääsisi silmistäni karkaamaan.

Omia hoitolapsiani vahdin haukkana, enkä todellakaan uskalla selkääni kääntää lapsille. Yleensä seison lasten ja tien välissä, että on todellakin minimaalinen mahdollisuus, että joku pääsisi karkaamaan.



T. pph

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat