2v lapsi kotihoidossa, ja joka päivä nykyään huudetaan :(

Vierailija

Olen itse raskaana viikolla 19 ja lapsi nyt sitten aloittanut tämän tahtovaiheen elämässään.



Eilen mm tapahtui seuraavasti, tulimme jumppasalilta, jossa lapsi oli siis hoitopaikassa (viihtyy siellä hyvin). Edelliset pari kertaa "kassan" täti antanut lapselle keksin, ja nyt ei antanut, tästä tietysti eka taistelu. Sitten kun päästiin parkkipaikalle, halusi syödä sohjoa maasta, en antanut. Pian istui ja makasi lätäköissä, ei jaksanut kävellä, kiukutti jne. Sitten halusi syliin. Itselläni mahan lisäksi kannettavana kaikki jumppakamat, joten syliin otto ei onnistunut. Matkaa autolle oli vielä paljon jäljellä. Lopuksi raahasin kirkuvaa lasta henkselestä kiinni pitäen autolle ja päästin sitten siihen maahan makaamaan kun oltiin auton vieressä.



Autoon päästyäni lapsi jatkoi kirkunaa ja minä sitten aikuisena huusin että turpa kiinni nyt! Pyysin anteeksi lapselta huutamista, mutta eihän se asiaa muuta. Joka päivä kiljutaan, vuoroin äiti ja vuoroin lapsi. Masentavaa.



En ajatellut olevani aggressiivinen ihminen, pidin aiemmin itseäini hyvinkin rauhallisena, pitkäpinnaisena. Nyt olen kuitenkin joutunut huomaamaan että tämä parivuotias saa minusta yliotteen liiankin helposti. Mitä asialle voisi yrittää tehdä?

Kommentit (9)

Vierailija

Voitko kertoa tarkemmin miten tuo tarrakalenteri toimii? Kiinnostaisi minuakin kovasti.

t. ei ap.



Lainaus:

tasan tarkkaan voisit tehdä, mutta voin kuitenkin lohduttaa, että meillä ollut ja on ihan samanlaista. Nyt tyttö 2,5 ja hieman ehkä helpottaa. Sanon nyt myös samalla, että tilanne vain pahenee uuden synnyttyä. Niin meillä ainakin kävi. Onneksi se oli vain väliaikaista.



Koeta pitää lasta hyvänä, antaa huomiota 100prosenttisesti lapselle ja pitää kiinni rajoista. Jäähytuoli ja tarrakalenteri meillä on käytössä. Kehun hyvää ja yritän kitekä huonoa käytöstä pois joko jäähyllä (silloin kun vaarallinen itselle tai muille), huomioimatta jättämisellä tai kieltojen ja seurausten informoinnilla.



Ja laske kymmeneen kun itsellä oikein räjähtää, minultakin se joskus unohtuu...

Vierailija

Olisin sitten vaikka seissyt ulkona niin kauan kuin lapsi sylissä vaatisi olla. Tuon ikäinen kyllä kaipaa raivareidensa jälkeen lohdutusta ja varmuuden siitä että äiti kaikesta huolimatta rakastaa häntä.

Jos ei olisi suostunut kävelemään, olisin sitten kantanut mahani ja kassin kanssa. Kyllä se loppumatkan olisi itse kävellyt ilman raivaria.

Vierailija

Meillä ei ketään lahjota. Palkitseminen kehuilla on asia erikseen ja sitä mielestäni jokainen lapsi vaatii. Listasin nyt tuohon aiemmin meillä yleisesti käytettävät metodit, jotka toimivat ja tarrakalenteri siis (anteeksi sekaannus) ei ole hyvästä käytöksestä tai oikeastaan on, mutta meillä se on yhteydessä siivoamiseen lelut pois ja nukkumiseen omassa sängyssä koko yön. Minä uskon tarrakalenterin voimaan ja meillä se pelaa näissä asioissa kun taas toisilla se voi toimia jossain muissa asioissa.



Aina niin negatiivista palautetta...



t. 2

Vierailija

tasan tarkkaan voisit tehdä, mutta voin kuitenkin lohduttaa, että meillä ollut ja on ihan samanlaista. Nyt tyttö 2,5 ja hieman ehkä helpottaa. Sanon nyt myös samalla, että tilanne vain pahenee uuden synnyttyä. Niin meillä ainakin kävi. Onneksi se oli vain väliaikaista.



Koeta pitää lasta hyvänä, antaa huomiota 100prosenttisesti lapselle ja pitää kiinni rajoista. Jäähytuoli ja tarrakalenteri meillä on käytössä. Kehun hyvää ja yritän kitekä huonoa käytöstä pois joko jäähyllä (silloin kun vaarallinen itselle tai muille), huomioimatta jättämisellä tai kieltojen ja seurausten informoinnilla.



Ja laske kymmeneen kun itsellä oikein räjähtää, minultakin se joskus unohtuu...

Vierailija

että lapsi käyttäytyy hyvin. Tää on just tätä: hyvää käytöstä saa VAIN palkitsemalla, eli lahjomalla. Arvatkaas vaan, mitä tapahtuu, kun nuo lahjotut tenavat pääsevät työelämään. Missä ollaan korruptionvastaisella listalla sitten......?



Hyvää käytöstä on syytä odottaa AINA, poikkeukset, no, ne kuuluvat tuohon ikään. Pidä hyvänä ja rakasta, mutta tavaralla ei pidä lasta lajoa.

Vierailija

minä pauhasin ja suutuin lapselle ja miehelle, raskaana ollessani paljon helpommin kuin normaalisti. johtuisiko sinullakin raskaushormooneista? ohimenevää.



lapsi tahtoo iässä:

anna huomiota, paljon syliä, kehuja.

pidä kuitenkin rajat mitä saa mitä ei,

anna huutaa jos ei kelpaa.

mene itse toiseen huoneeseen hetkeksi rauhoittumaan,

ettet suutu itsekkin.

onneksi tämäkin vaihe menee ohi.



voimia!

Vierailija

tällainen tuki ja hyvät neuvot tulevat nyt tosiaan tarpeeseen!



Itsekin olen huomannut jo sen, että väsyneenä (pahin yhdistelmä taapero sekä äiti) jaksan itse tilanteita todella huonosti, joten nykyään kampean itseni sänkyyn jo hyvissä ajoin. Myös uskon siihen, että raskaus on tuonut omat vivahteensa tähän soppaan, eli esikoista odottaessani riehuin välillä kaupassa jostain alennuskupongeista (nolous), nyt sitten herkästi tulistun tuolle esikolle. Toivon mukaan sitten helpottaa :)



Omia hetkiä olen yrittänyt ottaa juuri tuolla jumpassa pari krt viikossa, kun yleensä meillä ei enää nukuta päiväunia (nyt tosin poikkeuksellisesti nukkuu!).



Jäähypenkkiä ja tarratauluja en ole vielä ottanut käyttöön, jäähypenkin kai voisi jo pikkuhiljaa esitellä..



t Ap

Vierailija

Itse hoidan kotona vähän päälle kaksivuotiasta ja tämän 8 kk ikäistä sisarrusta, ja ihan päivittäin esikoisen tahtoiän tuomien tilanteiden parissa täälläkin painitaan.



Luulin myös olevani sitä rauhallista ja pitkäpinnaista "tyyppiä", mutta arki pienten lasten parissa todisti toisin, aina ei todellakaan se kymmeneen mielessä laskeminen tahdo riittää, varsinkin jos on yliväsynyt. Olen siis myös syyllistynyt rähjäämään esikoiselle ja heti syystäkin tuntenut asiasta syyllisyyttä. Olen myös aina heti selvittänyt tilanteen lapselta anteeksi pyytämällä ja selittämällä äidillä olevan "känkkäränkkä"-päivän. Suurimman osan aikaa arki meillä kuitenkin menee sopuisasti ja molemmat lapset saavat myös runsaasti positiivista huomiota osakseen. Toivottavasti tämä haastava vaihe menee pian myös ohi(näin ainakin itseäni mielessäni motivoin vaikeina hetkinä).



Tsemppiä kovasti sinulle ja meille kaikille, että jaksettaisiin kuitenkin tehdä parhaamme lastemme vanhempina!



Tuohon esittämääsi kysymykseen vastaisin, jos omistaisin viisastenkiven :-)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat