Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mitenkähän selittäisi.... vaikka rakastuminen on aivan ihanaa niin se on samalla ianakin minusta myös tuskallista. En millään jaksaisi kestää sitä pientä epävarmuuden tunnetta kun toista ei vielä tunne kunnolla. Vaikka luottaa niin silti ei ihan täysin luota. Se kaiverrus mahanpohjassa kun toinen ei ole luona. Ikävä jota tuntee kun toinen on poissa jne... Eli kaiken ihanan lisäksi on kaikkea kipeääkin.



Joskus puolitosissaan ajattelen että sinkkuna on mukavampaa kun ei tarvitse tuntea mitään tunnekuohuja vaan elämä on simppeliä ihan kivaa ilman kaikenlaisia yli- ja alitunteita.

Kommentit (4)

Heikottaa, ja mahassa on perhosia, jännittää puhua sille. Epävarma, ja pelkään ettei tämä toimikaan. Ja samalla olen ihan älyttömän onnellinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se epävarmuus... Ja tunne, että jos kaikki ei menekään ihan putkeen. Tai jos on "antanut itsensä rakastua", mutta pettyykin toiseen, niin tulee itseinho, että miksi antoi tunteiden viedä. Haluaisi luottaa, mutta kun on joskus tullut petetyksi/jätetyksi/tms, niin ei uskalla kokonaan luottaa.

Muistan kuitenki aina sen olon kun ajattelin, että en tykkää siitä kun ei tunne vielä toista kunnolla ja koko ajan sellanen ärsyttävä jännitys päällä. Silti kuitenkin mahasta otti kun oli niin rakastunut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat