Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En tiedä onko masennus vai mikä? Pitäiskö soittaa terveyskeskukseen?

Vierailija

joskus on mieli tosi maassa ja tuntuu ettei mikään auta, en saa tehtyä

mitään ja hyvä että jaksan vauvaa hoitaa. ei ole ystäviä kelle puhua tai kuka tulisi käymään. olen myös kärsinyt sosiaalisistapeloista kauon. en osaa olla oikein ihmisten kans ja pelkään esim. mennä kahvipöytään tai vaikka tutustua uusiin ihmisiin. Lapsuuteni myös on ollut aika omituinen. Pitääkö tässä tilanteessa ottaa yhteys terveyskeskukseen vai mitä tehdä? Kuulostaako nämä jotenkin pieniltä tai tyhmiltä syiltä soittaa tk:hon? Haluaisin myös kuulla jos muilla on kokemuksi samasta tilanteesta ja miten hoito meni. Voiko pelkkä puhuminen auttaa vai määräävätkö he heti jotain lääkkeitä.

Kommentit (10)

Vierailija

Jos taas mielestäsi olet terve, niin sitten olet täysin terve tai täysin psykoottinen.



Sairastan itsekin synnytyksen jälkeistä masennusta. Ota yhteys neuvolaan. Itse ainakin olen saanut hyvin tukea. On lääkitystä ja keskustelua.

Vierailija

Kun vauva syntyi, alku meni hyvin, mutta sitten alkoi masentaa. Toivoin väliin jopa kuolevani ja suunnittelin asioita valmiiksi jos niin kävisi. Jotenkin uskoin että kuolen varmaan pian, vaikka missään vaiheessa ei itsemurha ollut mielessä.

Olin syvällä omassa ahdistuksessani ja minustakin ajoittain tuntui etten jaksais hoitaa vauvaa. Kuitenkin, kun otin vauvan syliini, se antoi jotenkin voimaa.



En edes miehelleni puhunut mitään ajatuksistani, vaikka ajattelin että tarvisin varmaan apua. Minulla on yksi ystävä, jonka elämäntilanne on todella sama kuin omani. Hänen kanssaan puhuin paljon ja se helpotti. En kuitenkaan hänellekkään jaksanut kertoa niitä mustimpia tunteita.

Mutta onneksi tuo masennus sitten alkoi helpottaa ihan itsekseen. Hassulta tuntuu nyt kun ajattelee sitä kaikkea. Mitään syytä ei ollut olla niin allapäin, mutta ehkä se oli sitä synnytyksen jälkeistä masennusta lievimmillään.

Vierailija

Tuki olisi sinulle varmasti tarpeen.Puhu ainakin neuvolassa tuntemuksistasi. Terveyskeskuksenkin kautta voit saada lähetteen eteenpäin. Terapeutti miettii jokaisen kohdalla miten voisi parhaiten auttaa, lääkkeillä ja/tai terapialla.



Voisit käydä lapsen kanssa jossain perhekerhossa tai vaikka muskarissa tapaamassa muita äitejä. Näissä toiminta on usein aika vapaamuotoista. Toimintaan voi olla helppo lähteä mukaan, kun varsinaisena kiinnostuksen kohteena on lapset.

Vierailija

että neuvolassa kannattaa jutella noista asioista. Toki tk-lääkärille voit varata ajan tai jos kotipaikkakunnallasi on mielenterveystoimisto, niin sielläkin voi käydä juttelemassa ilman lähetettä. Pääasia, että juttelet jonkun kanssa, etkä jää yksin miettimään, että mikä on. Monesti saattaa jo pelkkä ulkopuoliselle juttelu auttaa ja helpottaa oloa.



Muista, että et oo tilanteessasi yksin! Monella äidillä on babybluesia ja synnytyksenjälkeistä masennusta. Kyllä se aurinko vielä paistaa sinullekin=)



Itselläni oli lievä synnytyksenjälkeinen masennus 3 vuotta sitten. Parasta lääkettä minulle oli puhuminen, puhuminen ja puhuminen. Mielessäni risteili monia ajatuksia (aika outojakin omasta näkökulmasta) ja ajattelin, että en puhu niistä kenellekään ettei mua pidetä huonona äitinä ja ihan kahjona. Kuitenkin, kun miehelleni uskaltauduin kertomaan mietteistäni ja häneltä sain tukea, niin uskalsin puhua muillekin ja huomasin, että moni on ollut samassa jamassa. Minun kohdalla ei lääkitystä tarvittu ja masennus oli voitettu reilussa kuukaudessa.



Voimia sinulle!

Vierailija

ja alussa oli tosi rankkaa, ajatukset oli aika samanlaisia ku ap sulla... mua myös väsytti ihan hirveesti, aloin syödä paremmin ja vitamiinejä ja kappas vaan kyllä se sit alko pikkuhiljaa helpottaa. mä en puhunu ku puolisolle, mut ehdottomasti kannattaa jutella neuvolassa tai jossain niin saat varmasti apua jostain :)

Vierailija

Mene ensin yleislääkärille, pyydä perusverikokeita jaksamattomuuden takia. mainostan tätä kaikille, koska luulin olevani masentunut, vaikka kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Jos verikokeista ei löydy mitään, niin sitten hae arkeen apua tai keskusteluapua kuten kodinhoitajaa/neuvolapsykologia.

Uusimmat

Suosituimmat