Äidin rakkaudesta..

Vierailija

Kertokaapas useamman lapsen äidit, että onko rakkaus yhtä suurta/samanlaista kaikkia lapsia kohtaan? Minulla on äärettömän ihana pieni poika ja nyt olemme saamassa toisen lapsen. Tein vasta positiivisen testin ja vauvaa olen halunnut. Nyt vain tuntuu että voinko mitenkään rakastaa toista lasta yhtä paljon kuin ensimmäistä.. Ensimmäisen lapsen raskausaikakin oli niin erilaista kun kaikki oli uutta. Nyt kaikki on jo tuttua, niin en ole läheskään niin kiinnostunut esim. lukemaan kaikkia kirjoja ja miettimään tätä vauvaa.

Kommentit (8)

Vierailija

painiskelin aivan samojen ajatusten kanssa koko odotusajan, esikoinen 2v6kk ja nyt sitten syntyi poika reilu pari viikkoa sitten.

Mietin että miten muka voin rakastaa yhtä paljon ja asiaa tuli jopa itkeskeltyä herkillä hetkillä.

vaan turhaan, kyllä se rakkaus on aivan samanlaista molempia ihania lapsiani kohtaan, molemmat ovat ainutlaatuisia ja yhtä rakkaita:).

Vierailija

esikoinen poika ja perässä tulee kaksi tyttäö, toinen vasta 6vk! =) Esikoinen on tietysti aina esikoinen, mutta minä ainakin rakastan näitä kaikkia ihan tasapuolisesti.. Muista että jokainen raskaus on myös erilainen, mulle ei yhdessäkään raskaudessa tullu semmosta oloa, että tää menee nyt jo rutiinilla, kyllä ne kaikki tunteet siitä selkenee kun aika kuluu.. Onneksi olkoon!

Vierailija

Mulla lapsilla on iso ikäero,liki 10v.Välillä tuntuu,et rakastan tätä pientä,muutaman kuukauden ikäistä NIIN paljon,että epäilen itsekin rakastanko esikoista samalla lailla... Mikä on tietysti pötyä,rakastan molempia lapsiani mielettömästi. Onnea sinulle! Toinen raskaus,synnytys ja vauva aika on jopa nautittavampaa kun ei niin tarvitse "jännittää" vaan voi keskittyä nauttimaan.

Niin ja tuo miettiminen lienee normaalia,kävin samoja ajatuksia lävitse raskauden eri vaiheissa!

Vierailija

Kun vauvan syntyy, niin esikoinen ei aina ole niin ihana mussukka =) Syntymä on aina yhtä ihmeellistä, teki sen ekaa tai kymmenettä kertaa.

Vierailija

jouduin kanssa painimaan tuon saman asian kanssa: Kerroin huolestani naapurilleni joka sanoi; äidin sydän on ihmeelinen ensinmäisen lapsen syntymän jälkeen se on nyrkin kokoinen toisen lapsen jälkeen se on KAHDEN nyrkin kokoinen jne. En uskonut tuota kunnolla, mutta kun lapsia on meille tullut olen todennut, että olipa fiksu neuvo.



Onnea odotukseen

Vierailija

Mutta kyllä kuopusta rakastaa ihan samalla lailla kuin esikoistakin. Siinä se rakkaus vain jotenkin syntyy, kun killittää niihin pieniin silmiin ja pitää vauvaa sylissä. Huomaa persoonallisuus erot sisarukseen ja sen kuinka ainutlatuisia molemmat ovat.

Vierailija

Samaa mietin silloin minäkin. Ajattelin, että se toinen lapsi jää ihan liian vähälle huomiolle, kun sitä vanhinta rakastaa jo niin paljon, ettei tilaa enemmälle rakkaudelle tunnu olevan.



Vaan kyllä se asia sitten korjaantuu itsestään, kun toinen lapsi syntyy. Ei sitä sitten enää ajattele lainkaan noin. Enemmän päinvastoin, että miten sille esikoiselle riittää tarpeeksi aikaa, kun vauvakin vaatii osuutensa.



Ja vauva voi olla hyvin rakastettu, vaikka et nyt viettäisikään raskausaikaa samalla tavalla. Vaikka et enää lukisi mitään (ja miksi lukisitkaan), ja vaikka et ehtisi joka päivä silittämään masuasi, niin ei se syntymätön vauva koe jääneensä mistään paitsi.



Joten anna vauvan kasvaa masussasi omia aikojaan ja vietä nyt aikaa esikoisen kanssa, kun ehditte vielä rauhassa tehdä kaikkea kivaa.

Vierailija

Raskaana ollessa en ole koskaan miettinyt synnytystä, kaikki tulee menemään omalla painolla miten tilanne milloinkin vaatii. En ole miettinyt rakkaudentunteita tai imetyksiä. Minulla on neljä lasta ja kaikkia rakastan. Jokaista hänelle sopivalla tavalla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat