Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mua harmittaa, että taas tänään elämä

Vierailija

tuntuu vain selviämiseltä päivästä toiseen. Olen peruspositiivinen ja onnellinen ihminen, mutta nyt tämä homma tökkii.



Mä vain katson kelloa ja odotan että on ilta ja pääsee nukkumaan (=kuuntelemaan vauvan itkua ja valvomaan). En jaksa oikuttelevaa 5-vuotiasta, en jaksa huutavaa ja ruokailematonta pikkusisarustaan.



Molemmat räkäisiä ja yskäisiä ja itsekin olen kipeä. Ja taas tuo vauva itkee. Ihan koko ajan. Lääkärissä on käyty taas kerran.



En koskaan ole tuntenut tällaista pohjatonta väsymystä ja tympääntymistä. Nyt pitäisi olla elämän ihaninta aikaa kun lapset on pieniä, mutta minä vain kärsin. En millään jaksaisi pukea heitä ja lähteä liikkeelle, en millään jaksaisi ainaisia ruokataisteluita.



Lapsiparat, ansaitsisivat paremman äidin.



Menen taas nostamaan tuon huutavan tyypin ylös. Huutaa se sylissäkin, huutaa se lattiallakin, ihan joka puolella.

Kommentit (2)

Vierailija

Mulla oli noita tuntemuksia, kun olin 3v. kotihoidonvapaalla. Elämä alkoi taas hymyilemään kun pääsin töihin.

Aina se äiti ei ole paras hoitaja ja minunkin olisi pitänyt luovuttaa jo paljon aikaisemmin. Nyt jaksaa taas lapsen kanssa erilailla.

Vierailija

Menin töihin kun esikoinen 1v3kk kun alkoi seinät kaatua. Nyt olen vasta aloittanut hoitovapaan äippärin perään.



Ei, en voisi olla kauaa kotona, tämä homma ei toimi. Ahdistun entistä enemmän kun näen iloiset ja onnelliset kotiäidit aamuisin puistoon kävelemässä ja minä en vain jaksa lähteä. Enkä halua.



Taivas tätä ahdistusta.



ap

Uusimmat

Suosituimmat