Onko elämä opettanut sinua nöyräksi? Miten?

Vierailija

Ikää 34 ja olen aina suhtautunut elämään realistisesti ja nöyrästi. Tottakai teininä varmaan oli vähän pollea, mutta kaiken kaikkiaan olen aina ollut ikäisekseni fiksu ja opin pienemmästäkin.

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

- Kenelle tahansa voi sattua ikäviä asia. Kaikkea ei voi ennakoida.

- Minullakaan ei aina riitä voimia kaikkeen. Kuka tahansa voi masentua.

- Lastenkasvatuksessa voi epäonnistua, vaikka yrittäisi parhaansa.

Vierailija

Vaan päinvastoin. Syynä todella rankka elämänhistoriani: epätyypillinen perhe, vanhemmat mielisairaita ja alkoholisteja, vanhemmat hylkäsivät, koulukiusausta ala-asteelta lukioon, syömishäiriö, masennus, päihdeongelmainen puoliso, taloudellisia vaikeuksia, kuolemantapauksia perheessä jne. jne.



Selvisin tästä kaikesta, nyt minulla on oma perhe ja yliopistotutkinto. Terapiaa tarvitsen jatkuvasti, mutta voin elää suht normaalia elämää ensimmäisen kerran elämässäni....Mutta nöyryyttä tällainen ei opeta vaan jotain ihan muuta!

Vierailija

suvaitsevaisemmaksi ja samalla ei. vähän vaikea selittää.



Mulla on lapsuudesta asti ollut huono itsetunto ja -arvostus. Nyt ikä yli 30 v, äitiys, eron (täysin itsestä riippumattomista syystä tullut l. aviomies korvas yllättäen nuoremmalla) ja lapsen synnynnäisen "vikaan" sopeutuminen ovat tehneet paljon. Tässä järjestyksessä.



Nuo kokemukset ovat opettaneet oikealla lailla nöyräksi (luullakseni). Ennen otin nöyrästi vastaan mitä vaan kun huonolla itsetunnolla ne tuntui "ansaituilta" asioilta. Nyt nuo kokemukset ovat opettaneet että shit happens ja sillä selvä. jos kaikkeen nöyrtyy ja omaksi syykseen ottaa niin siihen kuolee.

Tuo nöyryysosuus siis on varmaan se, että tajusin kantapään kautta:

- "Noi ei KINÄ tapahdu mulle, vaan muille."

->"mitä, ai mullekin voi käydä niin?"

"Ah, siis kelle tahansa, jopa mulle voi käydä niin, eikä se tee minusta huonompaa ihmistä. Jos niin käy naapurin pirkolle, ei se tee hänestäkään huonompaa ihmistä."



Elämässä tulee vastaan yllätyksiä ja niistä selviää. Se taas on tuonut oikeanlaista itsetuntoa ja -arvostusta, mikä taas voi vaikuttaa vähemmän nöyrältä.

Vierailija

olen niin onnellinen että olen saanut nukkua rauhallisessa maailmassa, olen vapaa päättämään itse omista asioistani ja minulla on ruokaa jääkaapissa.



Elämä on opettanut minulle ettei nämä asiat ole itsestäänselvää jokaiselle tässä maailmassa.

Vierailija

yli-viisas lapseni, joka on ikäisiään vuosikausia edellä kaikissa tiedollisissa asioissa ja joka ei ole koskaan valehdellut ja noudattaa pilkun tarkasti kaikkia ohjeitani onkin ns. asperger-lapsi.



Minä kun luulin, että on vain hyvän kasvatuksen tulosta :)



Pikkukakkonen on opettanut minulle, että jos lapsi on ns. normaali lapsi, ei hän opikaan aakkosia 2-vuotiaana ja lukemaan 4-vuotiaana ja että lapset, ne hyvin kasvatetutkin saattavat karata pihalta tai valehdella :)



Ihania ja rakkaita ovat molemmat, kumpaakaan en pois vaihtaisi, mutta en enää arvostele vanhempia heidän lastensa perusteella.

Vierailija

Lainaus:

miehen pettäminen ja avioero 23v, väkivaltainen suhde, lapsettomuus...siinä kerrakseen syitä nöyryyteen




Vai uskottelko te, että nuo vastoinkäymiset ovat jotenkin teidän syytänne ja siksi on syytä olla nöyrä ja pyydellä anteeksi? Eikö pikemmikin voisi ajatella, että vastoinkäymisistä selviäminen auttaisi arvostamaan itseään ja omaa riittävyyttään?

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

miehen pettäminen ja avioero 23v, väkivaltainen suhde, lapsettomuus...siinä kerrakseen syitä nöyryyteen




Vai uskottelko te, että nuo vastoinkäymiset ovat jotenkin teidän syytänne ja siksi on syytä olla nöyrä ja pyydellä anteeksi? Eikö pikemmikin voisi ajatella, että vastoinkäymisistä selviäminen auttaisi arvostamaan itseään ja omaa riittävyyttään?

Vierailija

Aina välistä huomaan, että ihan turha paukutella omia henkseleitä ja ajatella olevansa viisaampi/parempi kuin muut. Aina jossain vaiheessa tipahtaa jotain omia "mokia"/typeryyksiä tietoisuuteen.

Vierailija

ja ne eivät aina ole väärin.

Lainaus:

päinvastoin, elämä on opettanut minulle, että minulla on oikeus virheisiini, että muutkin tekevät niitä koko ajan ja että minä en ole merkittävästi muita tyhmempi, huonompi, arvottomampi, eikä minulla siksi ole mitään velvollisuutta alistua kaikkeen. Minulla on oikeus ja velvollisuus pitää omaa ja omieni puolta.


^omiansa tulee puolustaa ja tukea, perhe(mitä se nyt kullekin on) on tärkein.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat